Elämä jatkuu

Kylmä harkinta on viisauden alku

  • Kylmä harkinta on viisauden alku

Suomen kansasta edelleen yli 60 % on Natoon liittymistä vastaan: kansa tietää, ihan oikeasti. Vaikka juuri nyt monen harkintakyky hieman heitteleekin, niin ihmettelen erityisesti joidenkin liittymiskannattajien perusteluja.

Jos kerran pitää matkia Yhdysvaltoja, niin tehdään se sitten kunnolla eikä puoliteholla. Kuunnellaan korvat tarkkoina mitä yhdysvaltalaiset veteraanidiplomaatit ja kylmän sodan strategit Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski suosittelevat Ukrainalle: Suomen tietä. Siis, vielä uudestaan ja nyt selkokielellä: Suomen tietä.

Venäjä on pinta-alaltaan suuri maa, vaikkakin väestöpohjaltaan samankokoinen kuin Saksa ja Puola yhteensä. Kuitenkin se on meille "riittävän iso naapuri" (lainaus Keijo Korhoselta) ja sen turvallisuusintressit on ylenkatsottu viimeisten 25 vuoden aikana, erityisesti USA:n ja EU:n taholta. Ei osattu hahmota asioita Moskovan näkövinkkelistä eikä tajuttu siellä hitaasti paisunutta/paisutettua kansallispsykoosia. Lähinaapureina niin Ukrainan kuin Suomen pitää ottaa Venäjän turvallisuusintressit huomioon ja sama pätee toisinpäin. Itse kannatan Suomen osalta hyvien henkilö- ja kauppasuhteiden ylläpitoa, kunnioitusta (Уважение/респект), kunnon selkärankaa ilman ylenkatsomista sekä Ottawan sopimuksen purkua. Niillä pärjätään.

Miksi venäläiset käyttäytyvät kuten käyttäytyvät? (2012)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Mikko Saarinen

Ihminen on viisas, mutta kansa tyhmää. Siksi Natoon liittymistä ei pidä jättää kansan päätettäväksi, vaan päätös tulee tehdä eduskunnan toimesta ja hallituksen esityksestä sekä sotilasasiantuntioiden mielipiteitä kuullen.

Talvisotaa ennen käytiin samanlaista keskustelua kuin nyt, kun eräät puolueet halusivat pienentää puolustusvoimien menoja ja onnistuivatkin siinä. Siksi liittoutumaton Suomi yllätettiin housut kintuissa kun Venäjä hyökkäsi täydellä voimallaan Suomeen. Sitten tietysti yritettiin kerjätä aseapua muualta, mutta Suomi jätettiin puolueettomaana maana yksin. Onneksi saimme lopulta Saksalta tukea taistelussamme kommunistista suurvaltaa vastaan.

Jos Venäjä nyt hyökkäisi, niin takuulla huudettaisiin Natoa apuun. Turhaan, sillä Suomi ei ole Nato-maa tyhmästä kansasta johtuen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Siis, ymmärsin oikein: Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinki ovat tyhmiä...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Viisaita varmaan ovat, mutta menneen maailman diplomaatteja.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Putin+lännestä+nähtynä/a1395468613819

Tässä reaalipolitiikkaa:
1) "Aikaväli Putinin iskujen välillä muuttuu lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. Hän haluaa hallita kuin Stalin ja elää kuin kummisetä." Venäjän edellinen hyökkäys kohdistui Georgiaan ja erityisesti Saakašviliin. Tämä tapahtui elokuussa 2008. Seurauksena Abhasia ja Etelä-Ossetia "itsenäistyivät".

2) "Georgia oli herätys, jonka jälkeen olemme vain painaneet torkkunappia", sanoo Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves.

3) Erkki Toivanen viittasi Georgian kriisin aikana myös Ukrainaankin:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4242...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #10

Juuri he molemmat ovat kylmän sodan asiantuntijoita parhaasta/pahimmasta päästä. "Suomen tie" on edelleen kulkukelpoinen, vastaisuudessakin. Lue Keijo Korhosen ajaton totuus (viesti 7).

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Tähän keskusteluun pitää liittää tämä gallup:

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/nato%20gallupp...

"Jos Suomen valtionjohto päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, niin olisitteko valmis tukemaan ratkaisua?"

Tulos: 53% kyllä, 34% ei ja 13% ei osaa sanoa.

Toisinsanoen suomalaiset poliitikot ovat ns. temppelin harjalla, sillä Suomen kansa luultavasti hyväksyisi NATO-jäsenyyden, jos poliitikot sitä ehdottaisivat ja perustelisivat. Se kuitenkin edellyttää johtajuuden osoittamista.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Niin galluppikysymyksiä on monenlaisia, mutta Suomen kansan pohjavire ja intuitio on pysynyt viisaasti samana, vuodesta toiseen. Valtaosa on vastaan ja muistaakseni vain 23 % puolesta.

Hyvä gallupkysymys olisi vaikka tällainen: "Jos Suomen valtionjohto päätyisi Nato-jäsenyyden kannalle, niin olisitteko valmis maksamaan huomattavasti enemmän veroa?".

Kuten aloituksesta kävi ilmi, kannatan Ottawan sopimuksen purkua (ja muutenkin, maanpuolustuksen määrärahojen palauttamista entiselle tasolle). Sotilasliitto Ruotsin kanssa on myös kiinnostava vaihtoehto.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Aloituksessa mainittu Keijo Korhonen ajatteli kaukaa viisaasti näin: "Puolueeton ja puolustustahtoinen Suomi voi tulevaisuudessakin elää Venäjän naapurina: Venäjää vaarantamatta, mutta myös Venäjälle alistumatta. Provokaatio on pahin erehdys, jonka Suomi suhteissaan Venäjään voi tehdä", Korhonen kirjoittaa. Parhaiten suhteiden hoito onnistuisi pysyttäytymällä liittokuntien ulkopuolella.

Huomiokaa sananvalinta: Puolueeton ja puolustustahtoinen.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Tuo puolustustahtoinen on erittäin hyvä pointti. Stockholm International Peace Research Institute:n (SIPRI) mukaan Venäjä käytti vuonna 2012 asevoimiensa kehittämiseen noin 90 miljardia dollaria, joka on 4.4% heidän BKT:stään. Suomen vastaavat luvut ovat melkein 3,7 miljardia dollaria ja 1,5% BKT:stä SIPRI:n mukaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_...

Tosiasia on se, että poliittisesti Suomessa ei ole ymmärretty, että Suomen vaihtoehdot ovat joko aseellinen puolueettomuus tai sotilaallinen liittoutuminen. On kuviteltu, että asiat hoituvat pelkällä diplomatialla samaan aikaan kuin naapuri varustautuu voimakkaasti.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kyllä, sitä on Suomessa poliittisesti ymmärretty jo ajat sitten. Korhosen Keijo on siitä mainio esimerkki. Tuntuu vain siltä, että sama perustotuus pitää aina uudestaan ja uudestaan takoa nuorten (ulkopoliittisen instituutin) tutkijoiden päihin...

Itse luotan paljon enemmän noihin kokeneisiin diplomaateihin (Korhonen, Kissinger, Brzezinski, Talvitie jne).

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Miinat meni jo! Seuraavaksi menee alueellinen puolustusjärjestelmä!
Näin kävi Ruotsissa jo 90-luvulla!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Miinat meni (osa vielä varastossa), mutta alkaa vissi olla jo laaja kannatus Ottawan sopimuksen kumoamisesta (Suomen taholta). Poliittinen päätös, jos mikä.

Käyttäjän FArra kuva
Fredrik Arra

"Lähinaapureina niin Ukrainan kuin Suomen pitää ottaa Venäjän turvallisuusintressit huomioon ja sama pätee toisinpäin."

Jos Suomen suuri naapuri olisi aidosti demokraattinen valtio, Schepelin esittämä ajatus riittäisi. Venäjän vaara piilee siinä, että sen poliittinen järjestelmä ei pysty kesyttämään sellaisia vallanpitäjiä jotka toimivat omien tyrannisankari-intressiensä huumaamina. Jos naapuri on sekava ja arvaamaton, on varauduttava pahimpaan. Mitä sen varautumisen silloin pitäisi olla?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kysymys:
"Jos naapuri on sekava ja arvaamaton, on varauduttava pahimpaan. Mitä sen varautumisen silloin pitäisi olla?"

Vastaus:
Puolueeton ja puolustustahtoinen Suomi voi tulevaisuudessakin elää Venäjän naapurina: Venäjää vaarantamatta, mutta myös Venäjälle alistumatta. Provokaatio on pahin erehdys, jonka Suomi suhteissaan Venäjään voi tehdä (Keijo Korhonen).

Anja Lahma-Mulari

Ilmari, yksi siltä Ukrainalta puuttuu ja sen mukana (melkein) kaikki: oma Kekkonen. En tiedä, onko siellä vielä syntynytkään sellaista miestä, joka kykenisi niin taitavaan diplomatiaan kuin UKK.

Sanotaan, että Ukrainassa pitää pian järjestää vaalit. Miten niin sekosortoisissa oloissa voidaan pitää sellaiset vaalit, joiden tulokseen voitaisiin luottaa? Ennustan, että vaalien alla, niiden aikana ja niiden jälkeen syntyy uusia väkivaltaisuuksia ja mellakoita. Kuka tai mikä taho silloin rientää pitämään järjestystä? Kuka pyydetään apuun turvaamaan rauhaa ja järjestystä? No, odotetaan ja katsotaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Terve, Anja. Ukrainassa on tarkoitus järjestää uudet presidentinvaalit 25. toukokuuta.

Anja Lahma-Mulari

Niin, vaalipäivämäärä on lyöty lukkoon, mutta mitä siihen mennessä ehtiikään tapahtua? Emme vielä tiedä, kuinka käy. Tilanne voi ehkä rauhoittuakin. Aika monet meidän kanssamme toivovat sitä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset