Elämä jatkuu

Solovetsk / Solovki, vuonna 1991

  • Näin surkeassa jamassa Solovetsk oli heti NL:n romahduksen jälkeen (kuva: Ilmari, 1991)
    Näin surkeassa jamassa Solovetsk oli heti NL:n romahduksen jälkeen (kuva: Ilmari, 1991)

Olen käynyt tuolle Vienan meren saarelle nyt yhteensä 6 kertaa. Mieleenpainuvin oli ilman muuta tuo eka kerta, joka tapahtui vuonna 1991. Vienan Kemin tutun Volodja-prokurorin (yleisen syyttäjän) avulla järjestyi kuin järjestyikin kyyti. Matvei-nimisen kipparin ruosteinen paatti kellui meitä vastassa Papinsaaren (Rabotseostrovskin) laiturilla. Huomasimme, että Matveikka oli kovasti hiprakassa ja etenkin vaimoväki huolestui. Päätimme, Volodjan ja Jukan kanssa, että mennään silti kun kerran tähänkin asti on päästy.

Vienan merellä oli siinä päivänä melkoinen aallokko ja jossain vaiheessa SMD-moottori sammui. Pikkupaatin alakerrasta kuului kovaa kirontaa kun Matvei yritti saada konetta käyntiin. Jossain vaiheessa menin katsomaan ja silloisella huonolla venäjänkielelläni kerroin hänelle, että olen fermeri ja hallitsen kyllä dieseleiden ilmastusta. Koneen sakkakupit olivat täynnä vettä ja roskaa (aallokon kautta kone oli imaissut vettä löpön sekaan ja sammunut). Kohtuullisen selkeä homma sille, joka on selvinpäin. Putsasin niitä sakkakuppeja, pumppasin ilmat polttoainejärjestelmästä pois ja kone lähti taas käyntiin. Matvei-kippari oli tyytyväinen suoritukseeni ja kutsui kommentosillalle. Siellä hän tarjosi kovassa metelissä täyden juomalasin, jonka luulin kuuluvan juoda "totna"-periaatteella. Tyhjentämisen puoliväliasteella huomasin, että se olikin 95-volttista "samogonka" eli puhdasta pontikkaa ja siitä lähtien minun nieluni limakalvot ovat olleet pilalle (aina kun "joudun" juomaan vodkaa ym, tuo Solovetskin keikka muistuu väkisin ja kipeästi mieleen). Suutuin tälle Matveikalle asiallisesti, mutta perusteellisesti. Hän sanoi, että muka olisin pitänyt tietää, että se oli puhdasta pirttua..kun minäpoika vuorostani luulin, että se oli vodkaa.
Myöhemmin kävin Solovetskissa useimmiten kuskina, tulkkina ja oppaana, mutta paras käynti lienee vuonna 2004 kun tulin sinne Ilmatar-purjeveneelläni Norjan ja Murmanskin kautta. Matka jatkui Belomorkanalin (Stalinin kanava), Onegan (Ääninen), Svir (Syvärin), Laatokan, Nevan ja Suomenlahden kautta kotiin (Vene-lehti 10/04, 11/04 ja 12/04).

Viimeksi kävin Solovetskissa pari viikkoa sitten kun hollantilainen velipoikani halusi nähdä sen. Kiinnitin huomiota siihen, että SLON-leirien näyttely on koko ajan pienentynyt. 1990-alussa se oli vaikuttava ja järkyttävä. Nyt sen tilalle on osittain tullut Solovetskin merisotakoulun näyttely ja Lenin/Stalin-keskitysleirin näyttely on kutistunut entisestään..Potsemu?

Positiivisena asiana voin kertoa, että Belugeja (eli maitovalaita) on nähty lähes joka kerta. Tuo White Sea-nimi johtuu muuten juuri näistä mukavista maitovalaista. Viena-sana johtuu Dvina-joesta, joka laskee Arkhangelin kohdalla Vienan mereen. Aikoinaan, tsaarin aikoina, esiintyi nimittäin kaksi hallinnollista Karjalaa: Aunuksen (Olonetsin) Karjalaa sekä Dvinan Karjalaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Merja (nimimerkki)

Tosi hienoja lyhyitä matkavaikutelmia. Kunpa kertoisit enemmänkin. En ole käynyt Solovetskissa yhtään kertaa, mutta Arkangelissa kyllä ja olen haaveillut matkasta sinne. Varsinkin tuo purjevenekiertomatka tuntuu ihan uskomattomalta. Miten sinne voi uskaltaa ylipäätään! Valkoinen meri on kuitenkin osa Jäämerta.

Kaarlo (nimimerkki)

Twina-jokea myöten pääsee laivalla Volga-Balttia kanavalle !

Niin onkin, mutta ei köliveneellä (koska syvyyttä on alle 1 m).

P.S.: On muuten Dwina-joki..

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Jossain vaiheessa tapahtui merkillinen "häiriö kansainvälisissä yhteyksissä", mikä lienee kiintoisa ilmiö näillä vakiovarmoilla US-toiminta-alueilla. Vastaukset eivät menneet läpi, ei puoleen eivätkä toiseen.
Mukavaa, etta yhteydet taas toimivat. Itse aihe on "otsen intereshnaja"?: Solovetsk/Solovki...

Kak tyi dumaesh, juxani?

Merja (nimimerkki)

Juu, häiriö oli tosi mielenkiintoinen, mutta minun ihanat arkangelilaiseni saivat sen saarron kumottua. Olivat aivan ihmeellisiä. En vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään.
Mutta siitä on jo kauan aikaa ja kontaktini ovat mennyttä elämää...

Esa Olkoniemi (nimimerkki)

Tekisi mieli lähteä seikkailemaan uusille seuduille. Jos tuon Hemmon kanssa vielä, kun se nytkin on Pääjärvellä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset