Elämä jatkuu

Uusi itäsopimus tarpeen

  • Prof Timo Vihavainen, purjehtija ja ajattelija
    Prof Timo Vihavainen, purjehtija ja ajattelija

Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen teki tuoreeltaan ehdotuksen, joka ansaitsee vähintään keskustelua ja julkista pohdintaa. Mies totesi aluksi ja aiheellisesti, että "Suomen suuri erikoisuus ja ansio on ollut, että se on suhtautunut kylmän rauhallisesti siihen, että naapurin sotavoimat ovat suuremmat kuin sen omat. Sehän on luonnollinen asiaintila". Ei hänkään näe mitään järkisyitä siihen, että juuri nyt liityttäisiin Natoon: "Jos Venäjä hoitaa hommansa järkevästi ja huolehtii omista eduistaan, ei sillä ole mitään syytä ryppyillä meille, ellemme sitten liittoudu Naton kanssa. Se muuttaa asian kokonaan, se on selvä".

"Kyllä Venäjällä varmaan osattaisiin pelätä, jos meille tulisi Naton huippuaseistus ja tarvittaessa kokonainen Hollywood-armeija robotteineen ja lennokkeineen. Mutta entäs sitten? Lisäisikö se meidän goodwill-varantoamme, muodostaisiko neuvotteluvaltin pohjoisen alueen ja Koillisväylän yhteistyössä? Ruvettaisiinko meitä sitten oikeasti arvostamaan?". En voi olla muuta kuin samaa mieltä.

Vihavaisen ehdotus on seuraava: "Suomen kannattaa solmia Venäjän kanssa kahdenvälinen turvallisuussopimus ja tähän kahdenväliseen turvallisuussopimukseen sisällytään myös kybersodan kieltävä kohta". Presidentti Niinistö puhui toissa päivänä peräti tunnin Vladimir Putinin kanssa. Seuraavan puhelun esityslistalla voisi olla uuden Niinistö-Putin-sopimuksen hahmottelu prof Vihavaisen ehdotuksen pohjalta.

Sanoihan Putin viime viikolla aivan vakavissaan, ettei Molotov-Ribbentropsopimuksessa ollut mitään ihmettelemistä: "Neuvostoliitto sopi hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan kanssa. Monet sanovat, kuinka paha teko se olikaan. Mutta mikä siinä on väärin, jos Neuvostoliitto ei halunnut sotia?" (samalla kuitenkin unohtaen, ettei NL halunnut sotia vahvaa Natsi-Saksaa vastaan; sota pientä Suomea vastaan oli vissi eri juttu....). 

Tähän toteamukseen vedoten Suomi voi nyt vastavuoroisesti ja aiheellisesti kysyä "Mikä siinä on väärin, jos Suomi ja Venäjä sopivat kahdenvälisesti, etteivät koskaan enää halua sotia keskenään?". Kiinnostava ehdotus Timo Vihavaiselta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (43 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomella ja Neuvostoliitolla oli hyökkäämättömyysopimus voimassa vuoden 1939 alussa. Mitas sitten tapahtuikaan?

Suomella on tasan kaksi vaihtoehtoa idänpolitiikassa pitkässä juoksussa: Joko liittyä Natoon taikka sitten langeta Venäjän alusmaaksi. Molemmat em. vaihtoehdot ovat hyvin ongelmallisia.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tekisin itärajastamme mieluimmin rauhan rajan sopimusteitse kuin jännitysrajan Naton optiolla tai isäntämaasopimuksella. Mikäli, siitä huolimatta, pahimmat skenaariot toteutuvat niin siihen kenraali Hägglund totesi että, "silloin hyökkääjille tulee myös turpaan".

Kuten totesin aloituksessa, professori Timo Vihavaisen ehdotus ansaitsee vähintään keskustelua.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tunnet varmaan 1970- ja 1980-luvun Suomen historian paremmin kuin minä.

Silloin Suomella oli ns. idän sopimus joka sitoi Suomen Neuvostoliiton etupiiriin. Suomella kävi hyvä tuuri, kun Neuvostoliitto hajosi, niin suomettuminen pysähtyi kuin itsestään.

Toisaalta Suomen muuttuminen vähitellen Valko-Venäjän kaltaiseksi Venäjän alusmaaksi ei välttämättä niin paha juttu olisi.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ansaitseepa hyvinkin keskustelua. Sellaista maailmaan linkkailevaa ja asioita peilailevaa. Pitäisiköhän suomalaisten ajatella jotain sopimushanketta suhteuttaen vaikkapa Ukrainan tilanteesta? Mitä se meille kuuluuko? Järjestetään kansanäänestys, niistähän me tykätään. Ehkä ei kansantasavallasta vielä, vaikka turvaa ja varmuuttahan sekin toisi. Keksitään aluksi hyvä nimi uudelle itäsopimukselle, jota jo ehdotellaan vakavissaan tutkijapiireissä. Alemmassa kommentissani ehdotetaan aiempaa rehellisempää nimeämislinjaa, substanssin ohella. Siis tuo ehdotus Lähestymiskieltosopimuksesta...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Uuden itäsopimuksen tekstin kirjaimen ja substanssin tulee sitten olla rehelliset. Nimeksikään ei siten käy YYA2.0 eli sopimus keskinäisestä Ystävyydestä, Yhteistyöstä ja Avunannosta samaan lankaan menneen pikkuhölmön ja ison kaksipäisen identiteettiongelmajättiläisen kanssa. Ehdotan uudeksi nimeksi Lähestymiskieltosopimus Idän Suunnalta. Jos tuohon paperiin saataisiin aikuistenoikeasti katu-uskottavat allekirjoitukset kaikilta itänaapurin nykyisiltä ja tulevilta valtiailta, eivät Ruotsin-flirttailu tai Nato-optiokaan olisi tarpeen. Mutta kun.

Putin on aiemmin palauttanut kunnian Suuren ja mahtavan valtakuntansa historian sellaisille hirveyksille kuin Stalinin aikaiselle hymnille ja sirpille ja vasaralle. Ne olivat sittenkin vain symboleja ja alku. Stalin-Hitler-liittosopimuksen etupiiriajattelun palauttaminen on drastisesti vakavampi pyrkimys. Siinä tullaan rajojen yli naapurien puolelle muutenkin kuin hetkellisesti ilmatilaa loukaten.

Miksi me suomalaiset olemme kuin brittien ulkoministeri Chamberlain Hitlerin edessä 1930-luvun lopulla? Putinin toisen edeltäjäesikuvan (Stalinin lisäksi) annettiin tehdä mitä tahansa anschlusseja sudeettialueidensa kanssa ja sitten tapaamisen jälkeen hyssyteltiin, että on niin mukava mies että rauha on taattu meidän eliniäksemme...

Suomella tosiaan kävi hyvä tuuri, kun pääsimme eroon YYA:sta Neuvostoliiton hajotessa. Sitä ei silloin saanut ääneen toivoa, mutta kaikki kai Manua lukuunottamatta pitivät peukkua hajoamisen puolesta. Nyt olemme tilanteessa, jossa voisimme tänä päivänä suositella Venäjän vastuuntuntoisille piireille, jotka eivät pidä sudeettivenäläisten maanmieskiihotusta agendansa päälliimmäisiin kuuluvana hiljalleen ottamaan lusikan kauniiseen työrukkaseen ja alkamaan valmistautua Putinin-jälkeiseen Venäjään, mitä kehityskulkua visioin runsaat kolme kuukautta sitten blogissani 1.8., ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Tiesittehän muuten mitkä piirit olivat vaarallisimpien ja tuhoisimpien Suur-Suomi-hankkeiden takana 30-40 luvulla? Totta, fasistisluonteiset piirithän ne olivat. Ao. blogiosoitteessa tarkemmin hankkeesta ja sen yhteyksistä Molotoviin ja Ribbentropiin.

Suomalaisista pääpukareita olivat itäimperialisti Otto-Wille Kuusinen internatsitovereineen ja venäläisistä kolonialistiroistoista ne, jotka olivat jotenkin mukana ja tukemassa Molotov-Ribbentrop-liittokunnan lebensraum-hyökkäystä Suomeen ja venäläisten maahantunkeutujien anschluss-sotaa 1939 - 44.

Suomalaiset muuten voivat osoittaa mieltään Molo-Ribben kunnianpalautusta vastaan sivistyneen maltillisesti loukkaamatta kenenkään ilmatilaa osoittaen pikku merkillä mikä on lähellä sydäntä, ks. http://facebook.com/Viestihopeat.fi

Kalevi Wahrman

Täältä Väänäselle vähän päivitystä:
uusi KANSAN ÄÄNI luettavissa

http://www.kansanaani.net

Työkansan puolesta - Irti Natosta!
Isäntämaasopimuken myötä olemme vaarallisen lähellä Natoa ja sotaa. Tämä kokoomusvetoinen politiikka käy meille kalliiksi. Natottamisen sijaan tavoitteeksi on asetettava irtaantuminen sotaliittojen kumppanuudesta ja pyrkimys puolueettomuuteen. Tätä ja monia muita ajankohtaisia käsitellään Kansan Äänen tuoreimmassa numerossa 5/2014.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

"Vihavaisen ehdotus on seuraava: "Suomen kannattaa solmia Venäjän kanssa kahdenvälinen turvallisuussopimus ja tähän kahdenväliseen turvallisuussopimukseen sisällytään myös kybersodan kieltävä kohta". "
********************************************

Tuo toimisi vain mikäli kumpaankin osapuoleen voisi luottaa. Jos ei voi, niin sopimukset ovat vain mustetta paperilla ja niillä voi pyyhkiä... noh, arvannette.

Miten sitten voi arvioida voiko sopimusosapuoleen luottaa? Arvioimalla mm. aikaisempia tapahtumia. Suomella taisi olla hyökkäämättömyyssopimus esim. Neuvostoliiton kanssa ja kunnioitettiinko sitä sopimusta? No eipä tietenkään. Ukrainalla ja Venäjällä oli sopimuksia kasapäin ja kunnioittiko Venäjä niitä Putinin johdolla tänä vuonna... No eipä tietenkään. Toki aina voi olla perusteita uskoa että mahdollinen sopimusosapuoli olisi muuttunut parempaan suuntaan (sitäkin sattuu kait..), mutta sitten perusteita olisi hyvä julkistaa.

Mitä tehdä siis mikäli mahdolliseen sopimusosapuoleen ei ole todistetusti aina luottamista? Voi sitä kaikenlaisia papereita silloinkin rustailla, mutta onko niistä sitten erityistä hyötyä vai peräti haittaa...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tärkeätä on oivaltaa, että Suomi on edelleen suvereeni valtio (EU:sta huolimatta), joka voi sopia myös kahdenvälisesti naapuriensa kanssa.

Pelkään kuitenkin pahoin, etteivät nykyjohtajamme enää uskalla tehdä mitään ilman tuota uutta pääkonttoria, Brysseliä....

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kaikkein turvallisinta on suorittaa sellaiset sopimukset EU:n taholta. Suomen itäraja on myös unionin itäraja.

Tällöin Venäjä sopii asioista unionin eikä yksittäisen pienen jäsenmaan kanssa. Unionilla on lisäksi taustavaikuttajanaan Nato. Sillä on hieman vakuuttavammat lihakset kuin Suomella.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tätä varten kai Suomi EU:hun liittyikin.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Venäjän tavoitehan on nimenomaan sopia erillissopimuksia yksittäisten jäsenvaltioiden välillä ja siten murentaa unionin vaikutusvaltaa. Se ei halua neuvotella sellaisen tahon kanssa jolla on taloudellisia ja sotilaallisia lihaksia.

Yksittäisen jäsenvaltion kanssa tehdyn sopimuksen rikkominen voidaan tarpeen tullen taas nähdä Venäjällä jopa sen omien etujen mukaisena. Syitä on helppo keksiä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Ei kovin kauan sitten Putin totesi, että Suomi on Venäjän parhaita naapureita. Itse edustan melko yleistä näkökantaa, että ystävät kannattaa aina etsiä läheltä ja viholliset saavat olla kaukana. Geopolitiikka sanelee järjen käyttöä tässä asiassa: "ollaan ystäviä, mutta annetaan turpaan ainoastaan silloin kun on tarvis".

Kahdenkeskisen turvallisuussopimuksen yhteydessä Putinin selkeänä tehtävänä olisi vihdoin julkisesti irtisanoutua Aleksander Dugin-tyyppisistä imperialisteista. Olen edelleen sitä mieltä, että Vihavaisen ehdotus on hyvä ja toivottavasti laajan keskustelun pohjana.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Putinin selkeänä tehtävänä olisi vihdoin julkisesti irtisanoutua Aleksander Dugin-tyyppisistä imperialisteista."

Tätä emme tule näkemään.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Koska sisäpoliittiset ongelmat on helpointa kätkeä keskittämällä huomio ulkomaalaisiin "vihollisiin".... niin pahoin pelkään että Putin käyttää juurikin Dugininkin käyttämää nationalismi-korttia jatkossa(kin)....

Tuohan on historiassakin yksi parhaimmista keinoista johtajalla säilyttää valta-asema... "ainoastaan ei-isänmaallinen ei äänestäisi meitin johtajaa" (ja tuo puppu aidosti yleensä toimii, joka kertonee siitä miten helppoa kansalaisia on harhauttaa, valitettavasti)...

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Jos nyt yhtään mitään Putinista on opittu niin ei tuon sanomisia kannata ihan varauksetta totuutena niellä.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Meillä ei ole lihaksia eikä mitään syytä kertoa Putinille mistä sen tulee irtisanoutua ja mistä ei. Asia on Venäjän sisäinen. Sikäli kun se vaikuttaa Venäjän ulkopolitiikkaan tulee naapurien ottaa kaikissa toimissaan huomioon.

Naton jäsenyys ei mitenkään estä ystävällisiä välejä Suomen ja Venäjän kesken. Itse asiassa ihmettelen kovastikin mistä sellainen mielikuva on peräisin. Aivan kuin Venäjän välit mm Saksaan, Norjaan ja Eestiin. kauppa käy ja turistit liikkuu.
Voisi itse asiassa miettiä miksi Venäjällä on tarve solmia nimenomaan Suomen kanssa erillissopimuksia ja pitää Suomi pois Natosta.

Mitä kenraaliin tulee, niin kovastipa tuo tuntuu olevan itsevarma siitä että kriisin puhjetessa hommat menisi kuin Strömsössä.
Julkisuuteen ei olekaan pahemmin kerrottu mielipiteitä siitä miten kollegat ja aktiivialaiset aikanaan kokivat Hägglundin puheet ja toimet.

Maanpuolustussuunnittelun lähtökohta kun ei voi olla 'hyökkäämättömyyssopimus' tai 'ystävälliset välit'. Sensijaan sen pitää perustua ajatukselle mitä tapahtuu kun nuo edelliset pettävät.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tomi kirjoitti: "Naton jäsenyys ei mitenkään estä ystävällisiä välejä Suomen ja Venäjän kesken. Itse asiassa ihmettelen kovastikin mistä sellainen mielikuva on peräisin".

Minä vuorostani ihmettelen kovasti miten meidän nykyinen turvallisuutemme paranisi Naton avulla. Itse asiassa tapahtuisi juuri päinvastoin...

Suomen maine oli Neuvostoliitossa verrattoman myönteinen näyteikkunapolitiikan ja sodissa osoitetun kunnon myötä. Suhteet ovat pystyneet ongelmattomina "pieniä mediakonflikteja lukuun ottamatta" (Vihavaisen lause).

Timo Vihavainen jatkaa: "Koska Suomi ei ole Naton jäsen, olisi hyvin vaikea kuvitella, millaisesta syystä Venäjä saattaisi uhata Suomea sotilaallisesti. Mikäli kyseessä olisi geostrateginen intressi eli lähinnä Itämeren läpikulun turvaaminen, olisi Suomen uhkaaminen mieletöntä, ellei samalla haastettaisi myös kaikkia Itämeren etelärannan valtioita. Tällaiseen ei kenenkään mielikuvitus taida riittää".

Jos Suomi sen sijaan kuuluisi Natoon, olisi Venäjän Vihavaisen mukaan otettava huomioon Suomen alueelta tuleva uhka myös kaikissa muissa kuin Suomen aluetta koskevissa konflikteissa. Hän katsoo, että tällöin "Suomen potentiaaliset hyökkäysaseet olisi valmistauduttava eliminoimaan" ja toteaa, että "tämä tuskin rauhoittaisi tilannetta Suomen itärajalla".

Timo Vihavaisen mukaan tulkintoja Venäjän tavoitteista liittää Suomi takaisin imperiumiinsa on tehty Izborskin klubin kaltaisista ääriaineksista ja "surullisenkuuluisan" Aleksander Duginin kartoista.

"Tällaiset haaveilut eivät kuitenkaan kuulu vakavan politiikan piiriin. Luultavasti Moskovassa on jo Ukrainan tapahtumien ansiosta ymmärretty, että olisi täyttä mielettömyyttä yrittää nykyaikana pakottaa vastahakoinen kansa hyväksymään asema, joka olisi sille vastenmielinen", Timo Vihavainen kirjoittaa.

Hän viittaa kenraali evp Gustav Hägglundin tokaisuun, että "täällähän tulee turpaan" pakolla maahan yrittävälle.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Jos Suomi sen sijaan kuuluisi Natoon, olisi Venäjän Vihavaisen mukaan otettava huomioon Suomen alueelta tuleva uhka myös kaikissa muissa kuin Suomen aluetta koskevissa konflikteissa."

Vihavainen ei näköjään ymmärrä, että puolustusliitto ei uhkaa ketään eikä mitään. Ainoa uhka, jonka se muodostaa, on se, että hyökkääjän aggressiiviset suunnitelmat eivät toteudu.

NATO on tosin laajentunut, mutta ainoastaan itsenäisten kansakuntien vapaaehtoisten jäsenanomusten kautta.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #18

Vaikuttaa siltä, että Vihavainen ymmärtää selvästi paremmin mitä venäläiset parhaillaan ajattelevat ja miten he kriisitilanteessa reagoisivat (mikäli itärajamme olisi Natoraja). Meillä on kulmikas naapuri, mutta sitä voi myös yrittää ymmärtää muun muassa olemalla kaivamatta verta nenästään.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #19

re #19

Suomen ja Venäjän välinen raja on paitsi itsenäisen Suomen Tasavallan itäraja niin myös EU:n raja. Venäjä ei hyväksy tällaista rajaa Ukrainan kohdalla. Miksi Venäjä ei hyväksy Ukrainan EU:n vapaakauppasopimusta tai EU:n jäsenyyttä? Onko kysymys siitä, että entisten itäblokkiin kuuluneiden maiden siirtyminen pois "etupiiristä" on vaikea kyväksyä Kremlissä.

Mitä Vihavainen mahtaa tarkoittaa uudella naapuruussopimuksella? Eikö meille riitä jo 1992 tehty Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen SOPIMUS suhteiden perusteista? http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992...

Tässä sopimuksessa osapuolet sitoutuvat "pidättymiseen voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä, rajojen loukkaamattomuuteen, alueelliseen koskemattomuuteen, riitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen, sisäisiin asioihin puuttumattomuuteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä kansojen oikeuksien samanarvoisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen."

Huomattavaa sopimuksessa on "sisäisiin asioihin puuttumattomuus" tai "voimakeinoilla uhkaaminen". Kuinka hyvin nämä lupaukset ovat käytännössä toteutuneet?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #35

Voisihan sitä ajatella, että voimassaolevaan vuoden 1992 sopimukseen lisättäisiin erityisesti kybersodan kieltävä pykälä.

Ehkä se vaatisi kuitenkin hiukan selittämistä muille EU-maille: Suomi nyt tuskin hyväksyy kyberhyökkäyksiä niitäkään vastaan. On ehkä parasta, etten lisää tähän hymiötä.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Länsimaissa on vallalla tavaton konsensus siitä että Venäjää ei voi voittaa sotilaallisesti. ja vielä isompi yhteisymmärrys sen suhteen ettei sellaisen yrittämisessä olisi mitään järjellistä syytä. Venäjän alueellista koskemattomuutta kunnioitetaan.

Vaatii aikamoista henkistä akrobatiaa selittää länsimaat viholliseksi jotka uhkaavat äiti Venäjää. Vaan valitettavasti sellaista henkeä siellä itärajan takana nyt harrastetaan. Syitä siihen on hyvä miettiä ja ottaa huomioon myös ne kaikkein ikävimmät vaihtoehdot.

Toinen miettimisen arvoinen seikka on se, miksi Venäjä ei halua että sotilasliitto puolustaisi myös Suomea. Toivotaan Suomen puolustautuvan mieluummin itse. Kuinka monta henkeä se kenraalin kehuma turpaan vetäminen maksaa?

Jos Suomella olisi mahdollisuus hankkia Natoa vastaava sotilaallinen ja poliittinen painoarvo maailmanlaajuisesti, olisi jäsenyys kutakuinkin turha.

Eniten hyötyjä näen kuitenkin rauhanaikaisessa yhteistyössä, valvonta-, materiaalihankinta- ja koulutusyhteistyössä.
Sodanaikaisia hyötyjä siis puolustuksen vahvistumisesta on, vaan kuten sanoin: kukaan länsimaissa ei tosissaan usko tai toivo että Venäjän ja Naton välillä mitään suurta sotilaallista kriisiä koskaan koittaa. Ne kähinät käydään Venäjän ja Naton ulkopuolisissa maissa. Jäsenyys sinänsä on jo pelote.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kuten huomaat, olemme tästä täysin eri mieltä. Onneksi edelleen enemmistö Suomen väestöstä ajattelee Naton jäsenyydestä kuten Timo Vihavainen, Keijo Korhonen tai vaikkapa minä. Hyvä kun pohditaan sentään yhdessä.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Ruotsissa onneksi tuo entinen enemmistö on jäämässä vähemmistöön ja onneksi suomalaiset sentään seuraavat yleensä Ruotsia perässä... vähän jälkikäteen, mutta toivottavasti ajoissa.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014102918790853_...

Kuitenkin arvostan sitä että haluat rauhaa kuten minäkin. Keinot vain ovat jokseenkin erilaiset. Hyvä kuitenkin että tavoite on ainakin sama.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #16

Totta kai ollaan kaikki pysyvän rauhan kannalla ja juuri siksi pitäisikin pyrkiä siihen, ettei Suomesta tulisi automaattisesti taistelutanner laajan kansainvälisen selkauksen yhteydessä. Vihavainen sanoi sen näin: jos Suomi sen sijaan kuuluisi Natoon, olisi Venäjän otettava huomioon Suomen alueelta tuleva uhka myös kaikissa muissa kuin Suomen aluetta koskevissa konflikteissa. Hän katsoo, että tällöin "Suomen potentiaaliset hyökkäysaseet olisi valmistauduttava eliminoimaan" ja toteaa, että "tämä tuskin rauhoittaisi tilannetta Suomen itärajalla".

Pitkälti siitä on kysymys.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola Vastaus kommenttiin #17

Hyvähän näitä on puolin ja toisin miettiä. Asiallisesti niin kuin omakin blogisi kertoo.

Vihavaisen ajatuksiin en sensijaan osaa yhtyä. Tuo tuntuu omaksuneen idästä sellaisen lähtökohdan että länsi on hyökkääjä. Tähän jo otinkin kantaa aiemmin.

Sensijaan Vihavainen jättää täysin vastakkaisen mahdollisuuden huomiotta: pullistumishaluja alkaakin löytyä Venäjältä. Voidaan sitä kutsua vaikka etupiirijaoksi, niinkuin Ukrainan esimerkki kertoo.
Puhumattakaan siitä että venäjä voisi nähdä Suomen ja Ruotsin läpikulkualueina kohti Keski-Eurooppaa ja Atlantin valtamerta. Nähdäkseni ei ole mitään syytä uskoa etteikö Venäjällä kyettäisi miettimään myös sitä.

No, menipä niin tai näin, lienee nykyisin aika yhtäläinen näkemys myös Venäjän halusta noudattaa allekirjoittamiaan sopimuksia. Varsinkin jos se jossain vaiheessa katsoo niiden noudattamisen etunsa vastaiseksi. Syystä tai toisesta.

Siksipä en missään nimessä kannata mitään erillissopimuksia Venäjän kanssa. Meillä ei ole tarpeeksi sotilaallista tai poliittista vaikutusvaltaa eikä yksin jäämällä tule sellaista koskaan olemaankaan. Kun sopimuskumppaniin ei voi luottaa niin sitten ei kannata sopimuksia tehdä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tähän kommenttiketjuun kuuluvat ilman muuta sotilaspolitiikan tutkija, everstiluutnantti (evp.) Arto Nokkalan näkökohdat kirjastaan "Kyky ja tahto":

Suomen puolustusvoimat pystyy torjumaan Venäjän armeijan suurimman todennäköisen hyökkäyksen maahan. Vihollisen nujertamiseen ei tarvita Naton apua, vaan siihen riittää omat sodan ajan joukkomme, joiden vahvuus on 230 000 miestä ja naista.

Nokkala lähtee siitä, että Suomeen voitaisiin hyökätä ainoastaan Venäjän ja Naton välisen sotilaallisen kriisin osana. Tuolloin puolustustamme helpottaisi se, että Venäjä taistelisi monella rintamalla, mikä sitoisi sen joukkoja.

– Tällaisessa tilanteessa Venäjä voisi laittaa Suomea vastaan korkeintaan kymmenen prikaatia. Puolustuksemme on aika hyvin mitoitettu sellaista voimaa vastaan, Arto Nokkala arvioi.

Laskelmissaan hän lähtee siitä, että venäläisen prikaatin vahvuus olisi viitisen tuhatta sotilasta. Kymmenen prikaatia koostuu siis noin 50 000 sotilaasta.

– Lisäksi kymmenen prikaatia vaatii taustalle paljon aselajijoukkoja, johtoporrasta, huoltoa, logistiikkaa sekä meri- ja ilmavoimat. Kaikkiaan Suomea vastassa olisi 100 000–150 000 sotilasta.

Nokkalan mukaan se on käytännössä suurin vahvuus, mikä Suomea voisi kriisissä uhata.

– Olen sulkenut pois laskelmissani talvisotaskenaarion eli sen, että Venäjä hyökkäisi vain Suomea vastaan. Myös ydinasehyökkäys on äärimmäisen epätodennäköinen.

Nato olisi hyppy tuntemattomaan

Jyväskyläläisen Docendon kustantamassa teoksessa yhteiskuntatieteiden tohtori Arto Nokkala ankkuroi puolustuksen nykytilan ja tulevaisuuden maamme lähihistoriaan ja laajalti kansainvälisiin yhteyksiin. Hän pohtii monelta kantilta muun muassa sotilaallisen liittoutumisen hyötyjä ja haittoja. Kannattaisiko Suomen liittyä Natoon?

– En ole koskaan sanonut ehdottomasti kyllä tai ei. Kyseessä olisi joka tapauksessa hyppy tuntemattomaan ja kaikissa muutoksissa on omat riskinsä, Nokkala muistuttaa.

Hän korostaa, että Venäjä saattaisi lisätä pysyvän valmiuden joukkojaan rajan takana, jos Suomi olisi Natossa.

– Tällöin tarvitsisimme vakuudet, että saamme apua tarvittaessa. Käytännössä avun saanti volisi kuitenkin epävarmaa, koska kriisissä muut Naton jäsenvaltiot rupeaisivat laskemaan omia etujaan.

Nokkala uskookin, että Suomen riittävä puolustuskyky voidaan säilyttää nykyjärjestelyillä pitkälle tulevaisuuteen.

– Minusta olisikin aika hyvä tilanne, jos meidän ei olisi välttämätöntä hakea Nato-jäsenyyttä.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Asiallista pohdintaa everstiltä mutta tuo jättää pohtimatta kokonaan sellaiset skenariot joissa puolustuskykymme ei olisikaan niin turpaanvetävä. Ottaa huomioon ainoastaan tilanteen jossa takuuvarmasti pärjäisimme. Perinteisen ajattelun mukainen sota, johon jätetään Suomelle kohteliaasti aikaa valmistautua ja joka tähtää koko maan pysyvään miehitykseen.

Pohtimatta jää mm erillissota, yllätyshyökkäys, strateginen isku, sotilaallisella voimalla uhkailu ja painostus sekä pienen rajatun alueen lyhytaikainen haltuunotto, alueen (ilmatilan tai merialueen)luvaton käyttö. Jne jne.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Ymmärretäänkö sitä, mitä Putinin lausunto Molotov-Ribbentrop sopimuksen hyväksymisestä tarkoittaa? Sen vuoksi koko II maailmansota mahdollistui: Baltian miehitys, Suomen talvisota, Puolan jako, Saksan hyökkäys länteen jne. Tämä sopimus oli kyynisyydessään eräs kammottavimmista valtioiden välisistä sopimuksista uudella ajalla. Sen seurauksena miljoonat ihmiset menettivät henkensä mitä kammottavimmilla tavoilla.

En oikein ymmärrä, mistä Professori Vihanti on ammentanut lapsenuskonsa, että Venäjä kunnioittaa sopimuksia. Minskin sopimus lienee tuorein osoitus siitä.

Kun näitä Nato keskusteluja seuraa, niin vastustajien lähtökohta on lähes aina se, mitä Venäjä asiasta tykkää. Olisi parempi, jos ajateltaisiin, että mitä me itse tykätään. Kremlissä tietävät kuitenkin sen, ettei meiltä heille olla tulossa mutta saataisiin sekin kunnolla kerrottua, ettei tännekään ole tulemista kuin ystävällisissä merkeissä. Suomi on itsenäinen valtio joka tekee turvallisuusratkaisunsa vain ja ainoastaan omista lähtökohdistaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

On parempi, että tiedämme mistä itse tykkäämme, aivan oikein. Edelleen valtaosa Suomen kansasta osaa pohtia näitä turvallisuusasioita siten, ettei ainakaan Natoon mennä. Everstiluutnantti Arto Nokkalan puheita kannattaa kuunnella. Asia ei ole mustavalkoinen...

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Äh, kyllä tiedät ihan hyvin että ammattiupseereistamme (jotka tilanteen aidosti tietävät) valtaosa kannattaa NATOa. Joku rusinat pullasta poimintatapa vain häpäisee sinun omaa älykkyyttäsi.

http://yle.fi/uutiset/ylimmat_upseerit_haluavat_su... ( vain 26% ylimmistä upseereista vastustaa NATO-jäsenyyttä)

http://www.upseeriliitto.fi/uutiset/uutisten_arkis...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suomen NATO-vastustajat ovat juuttuneet kylmän sodan juoksuhautoihin eivätkä pääse niistä omin voimin ylös. Olisi parempi herätä tähän päivään ja nähdä asiat kirkkaasti niin kuin ne ovat.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Entäpä tulevaisuuteen? Luhistuvaan länteen ja jo voimistuneeseen itään(jossa paktissa Venäjä saattaa loppupeleissä olla pieni tekijä, joskin allianssissa)?

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Olet oikeassa ettei enemmistö ole asian takana, mutta Venäjä tekee kyllä parhaansa asian korjaamiseksi.

Jos Venäjän valtiojohdon mielestä Molotov-Ribbentrop sopimus oli vain taitavaa diplomatiaa salaisine lisäpöytäkirjoineen, niin kannattai täällä vähän miettiä, minkälaisen naapuri meillä itärajan takana oikein on.

Jopa Neuvostoliittokin häpesi sopimusta ja kielsi lisäpöytäkirjan olemassa olon.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kuten totesin kommentti 19:ssa: meillä on kulmikas naapuri. Vaikka se on yksinkertainen fakta niin se ei sittenkään saisi estää käyttämästä järkeämme. Minulle sellaiset suomalaiset kuin Keijo Korhonen, Arto Nokkala, Gustav Hägglund ja Timo Vihavainen edustavat juuri sitä älyä, jota tarvitaan.

Kuten todettiin aloituksessa, Suomi on suhtautunut tähän asti kylmän rauhallisesti itänaapurin touhuihin. Toivottavasti näin myös jatkuu.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Onpa myös syytä miettiä vaihtoehtoa jossa Suomesta tulee taistelutanner siksi ettei se kuulu Natoon.
Muuta reittiä itänaapurilla Itämerelle ei enää ole. Maantieteelle Venäjä ei voi mitään.

Ja varsinkin kannattaa miettiä miksi edellistä vaihtoehtoa ei tulisi huomioida.

MR-sopimuksen hyväksyminen lisäpöytäkirjoineen oli Putinilta lopullinen sinetti etupiirijaon paluusta. Jopa Stalinilla oli häpyä kieltää lisäpöytäkirjan olemassaolo: NL haluttiin näyttää rauhantahtoisena. Putinilla ei näitä pidäkkeitä ole.

Jako itään ja länteen on käynnissä meistä riippumattomista syistä. Toistaiseksi meillä on mahdollisuus vaikuttaa kulkeeko idän ja lännen raja Suomen itä- vai länsirajalla.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Venäjällä Putinin kannatus oli ennen Krimin valtausta alle 50% ja valtauksen jälkeen se on noussut 85% tietämiin. Kannattajat pitävä Putinia suurena johtajana, jolle Länsikään ei mahda mitään. Putin on palauttanut venäläisten itsetunnon.

Venäjällä pelättiin kovasti miten Länsi reagoi Krimin ja Ukrainan tapahtumiin. Odotettiin sotilaallista reagointia ja kun sitä ei tullut, johtopäätös oli että Länsi on heikko. Vaivoin saatiin matkustuskieltoja, jotka kovasti naurattivat Putinin lähipiiriä. Talouspakotteetkin nähdään omaa taloutta piristävänä, Lännen tukena.

Ehkä venäläiset eivät koe taloussotaa voiman näyttönä, oikeassa sodassa pitää syntyä ruumiita.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Muutama asia lienee lyhyesti todettava:

- Suomi on sotilaallisesti puolueeton eli sillä ei ole mitään selkänojaa esimerkiksi vaikkapa apujoukoista tai logistiikasta.
- Suomi on aivan samalla tavoin yksin kuin ennen talvisotaa.
- Suurvaltanaapurimme Venäjän aivoituksista emme tiedä. Niitä voimme vain arvailla.
- Venäjän toiminnasta eri puolueettomia maita kohtaan (esim. Georgia ja Ukraina) voimme vain ajatella, mitä se merkitsee mahdollisesti Suomen kannalta.
- Suomi ei kuulu Natoon eli on liittoutumaton maa.
- Venäjän näkemyksen mukaan Suomi voi äkkiä liittyä Natoon eli tuo mahdollisuus on tarvittaessa eliminoitava. Pienikin uhka on poistettava.
- Venäjän kannalta Suomen suunta on selkeytettävä ennen mitään sotaa Natoa vastaan. Sodan sattuessa, joka on epätodennäköistä, Suomi on Naton ja Venäjän taistelutanner tehtäköön Suomessa mitä hyvänsä.
- Suomea varten on tehty erilaisia sotaskenaarioita Pietarin esikunnissa sekä vähemmässä määrin Naton esikunnissa.
- Suomen etelärannikko on Venäjälle tärkeää aluetta sotilasstrategisesti, koska Viro on Naton jäsen.
- Naton kannalta Suomen maaperä ja vesialue ei merkitse yhtään mitään strategisesti.

Suomen pitää ja tulee pyrkiä solmimaan Venäjän kanssa mahdollisimman monta erilaista sopimusta, jotka vaikuttavat Suomen turvallisuuteen. Kokemus sekä Suomessa, että muualla osoittaa, etteivät Venäjän solmimat sopimukset pidä, mikäli kyse on Venäjän eduista jollakin hetkellä. Ainoa ilo on siis saada historian tuomio Venäjän päälle sen noudattamattomista sopimuksista.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Pääministerihän totesi muutama viikko sitten täsmällisesti, että Suomi ei ole A) puolueeton eikä B) liittoutumaton vaan "sotilasliittoihin kuulumaton" maa.

Olet kuitenkin oikeassa siinä, että sivistyskielisissä teksteissä Suomea kuvataan jatkuvasti "liittoutumattomaksi" ja jopa "neutraaliksi", vaikka Kissingeriä nuoremmat varmaan ovat kuulleetkin Suomen liittyneen unioniin.

Ei tämä asiantila varmaan korjaannu muuten kuin liittymällä Natoon.

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Eiköhän se peruskysymys kaikissa sopimuksissa ole se, että pitävätkö sopijaosapuolet kiinni sopimuksesta. Suomella oli Neuvostoliiton kanssa ennen talvisotaa hyökkäämättömyyssopimus kuten myös Venäjä oli taannut Ukrainan alueellisen koskemattomuuden Budapestin sopimuksessa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hyvä, että tämä blogi herätti keskustelua mahdollisesta turvallisuussopimuksesta. Toistuvien ilmatilaloukkausten takia lähestymiskieltosopimus voisi olla ihan käypä työnimi.

PS: everstiluutnantti Arto Nokkalan mietteitä kannattaa lukea (kommentti 20)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Suomen Nato-jäsenyydellä olisi ainakin yksi hyvä puoli: se lopettaisi koepallot ja spekulaatiot Suomen asemasta länsimaisena demokratiana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset