Elämä jatkuu

Liityin kirkkoon

  • Vuokin korpihautausmaa: lepopaikat mukavasti sikin sokin "eikä pohjavedestä pahemmin haittaa..."
    Vuokin korpihautausmaa: lepopaikat mukavasti sikin sokin "eikä pohjavedestä pahemmin haittaa..."

Nyt kun näyttää olevan muotia erota kirkosta, niin tämä poika päätti tänään liittyä kirkkoon. Toimenpide on varsin yksinkertainen: täytät netissä kirkkoonliittymislomakkeen.

Kun tulin aikoinaan Hollannista Suomeen ja tämän maan kansalaiseksi, laitoin ruksin vain väestörekisterin kohdalla. Yleisesti tiedetään, että uskonnonmyönteinen kasvatus johtaa usein vastakkaiseen lopputulokseen ja minun kohdallani kävi juuri näin. Isä potkaisi aina sunnuntain aamuina sängystä ylös ja pakotti menemään kirkkoon, jossa lukuisat sisarukseni sitten istuivat tukka pörröllä ja kourassa isukin antamat, muutamat kolehtikolikot. Suomalaisäitini oli vuorostaan kirkkoherran tytär, joka syntyi silloisen lähetystyön takia Fuji-vuoren juurella, Jaapanissa. Kaarlo-ukkini ansiosta Japanissa tallustelee nyt edelleen muutama luterilainen ja voidaan aiheellisesti kysyä oliko siinä touhussa mitään järkeä, mutta olivathan ajat ja ajatukset silloin aivan erilaiset.

Myöhemmin, Valamon vuosieni aikana, harkitsin vakavasti liittymistä Suomen ortodoksiseen kirkkoon, mutta luovuin ajatuksesta, koska kuulin turhan monesti millä sävyllä useat ortodoksit puhuivat käännynnäisistä. Ilmeisen usein oli tähdellistä mainita kuka on oikea, synnynäinen ortodoksi ja kuka vuorostaan vain käännynnäinen. Mieluimmin sitten alkuperäinen kuin käännynnäinen. Kerran ilmoitin huumorinmielessä, että minusta voisi kyllä tulla ortodoksi mutta siinä tapauksessa liittyisin Neuvostoliiton ortodoksiseen kirkkoon. Tämä ajatus syntyi 1980-luvun alussa kun olimme neljästään NL:n ortodoksisen kirkon vieraina kahden viikon aikana (igumeni Panteleimon, munkki Herman, Savonlinnan taidelukion rehtori Pertti Pulkkinen ja minä). Upea matka, josta syntyi ainakin tämä blogikirjoitus. Ortodoksit ovat helt OK, kuten kaikki muutkin ihmiset, jotka ovat löytäneet oman rauhansa; ateistitkin.

Veikko Lavi laulaa tyylikkäästi, että "päivä päivältä lähestyypi maa" (laulussa "Ota löysin rantein") ja siinäkin alkaa olla minulle riittävä syy liittyä kirkkoon ja sekä osallistua sen kuluihin. Meillä on täällä Vuokin kylässä varsin vaikuttava hautausmaa, josta kulttuuritutkija tri Heikki Rytkölä kovasti innostui: toisin kuin muilla hautausmailla rivit eivät ole suoria vaan polut ja haudat ovat sikin sokin humisevan korpimetsän keskellä. Rauni Molbergin "Aika hyvä ihmiseksi"-elokuvassa varakas talonomistaja Takkunen (jo edesmennyt Topi eli Toivo Tuomainen) kertoo varanneensa itselleen viihtyisän hautapaikan: "kuivaa hiekkaa eikä pohjavedestä ole pahemmin haittaa". Vaikka pilke olisikin silmäkulmassa, niin mukavaa on tietää missä meinaa kuluttaa ikuista luppoaikaa, aivan kuten Seppo Hildén loistavasti ilmaisi omassa blogissaan.

Löytyyhän myös vakavampi syy miksi liityin kirkkoon. Minusta Suomi tarvitsee juuri nyt sellaista arvojohtajuutta, jota arkkipiispa Kari Mäkinen ja Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen tarjoavat. Näinä kylmän ja tylsän itsekkyyden aikoina tarvitaan yhä enemmän lämmintä inhimillisyyttä. Luterilaisessa kirkossa pidän myös siitä, että se menee rohkeasti eteenpäin ajassa. Naispappeus on eräs osa siitä ja viime talvena julkaisin siihen liittyvän kirjoituksen, eräitten hautajaisten jälkeen: upea naispappeus.

Post scriptum: Varsin kiinnostava havainto on sellainen, että ensiksi erosivat kirkosta he, jotka suuttuivat (aiheellisesti) fundamentalisti Päivi Räsäsen lausunnoista ja nyt vuorostaan he, jotka ovat Päivi Räsäsen linjalla...hohoijaa, ihminen on monimutkainen otus.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

No kannatat nyt kirkkoa kirkollisveron osalta koko kuluvan vuoden tuloistasi. Se näkyy tulevassa verottajan lähettämässä veroehdotuksessasi.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Otsikon luettuani aioin kysyä, miksi? No, siihen kysymykseenhän sitten vastasitkin ja erittäin hyvin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Elä ja anna elää; tämä oppi suosisi koskea meitä kaikkia.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Tervetuloa. Itse liityin noin kymmenen kuukautta sitten. Ja sunnuntaina kävin kirkossa viihtymässä. Ensimmäinen kerta. Hieno kuoro ja lapsikuoro ja kaiken maailman säpinää siellä oli ja hyviä edullisia voileipiä ja juttuseuraa ja maalauksia ja ennen kaikkea kaikki ihmiset.
Jonkinlainen messu siellä vedetään ja ihmiset olivat hyvin perillä vuorolauluista ja muusta.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Sama juttu. Liityin keväällä luterilaisen kansankirkon jäseneksi. Kun kaikki potkii niin katsoin,että menen potkitun puolelle.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Lintulan luostarin edesmennyt johtajatar, mukava igumenia Antonina, sanoi minulle kerran (kun olin auttamassa heidän suurehkon lammaslaumansa keritsemistouhussa) ja kun olin kertonut, että pärjään kyllä omillaan: "Ilmari, muista että ihminen on vain pieni muurahainen, joka ei ymmärrä paljoa. Ei pidä liikaa luottaa itseensä".

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Erosin kirkosta 30 vuotta sitten. Yritin takaisin joskus 90-luvulla perhesyistä, mutta proseduuri oli silloin niin vaikea, että olisin joutunut lentämään Suomeen vain sen asian takia eikä se sopinut aikatauluihini- Faksi-ilmoitus ei kelvannut.

Joten olen osallistunut kirkon tapahtumiin pakanana- kukaan ei ole kysellyt sen tarkemmin kelpoisuuttani.
Esimerkiksi viime kesänä kävin siunaamassa rippilapsen!

Kirkko on joutunut nyt aivan kummalliseen asemaan, että ehkä minäkin sitten voisin liittyä tuon netin kautta takaisin..

Käyttäjän KeijoKinnunen kuva
Keijo Kinnunen

"En ole penaalin terävin kynä, mutta tiedän, mitä oikeuteeni kuuluu...
Olla kirkon jäsen ja vaikuttaa olemisellani muiden kristittyjen tavoin maailmassa.

Erotkoon ne, jotka ovat löytäneet hengellisen kotinsa muualta?
Ja mitä väliä...

Maailmaan mahtuu meitä, joka sorttisia..."

K.K.

PS. Minun ns. Taivaani On tässä ja nyt...

Jouni Nordman

Itse kun erosin kirkosta, niin se perustu omaan vakaumuksen. Mutta kun tyttäreni syntyivät ja mietin miten kirkon heille esittelen, niin päätös oli helppoa. Eli tyttäreni saa mennä siihen uskon kuntaan tai olla menemättä, jossa heidän on itsellä hyvä olla, minä en voi muuta roolia ottaa, kuin ilman tunnetta asioista kertovan roolin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Jotta ei mene turhan vakavaksi, niin lukekaa vastapainoksi Seppo Hildén:in kerrassaan mainio blogi (linkki löytyy aloituksesta).

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo tuo Sepon ploki on yks semmonen, jonka vois lukea joka viikko!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Hyvin tehty, mieki liityn, jos jonku homman takia tarttis liittyä, mutta itte kirkot ja uskonnot on mulle ihan jotaki niin outoa, etten viitti nyt. Mutta jos liittysin, jos sois tarpheen ja kivvaa enkä ihan hiljaa miekhän, kuuluttasin ympärhiinsä.

Mie rakastan kirkkorakennuksia ja virsiä ja uskon ihmiskunnan suuhreen viissautheen ja maailmankaikkeuen kaikkinaisseen hyvvyytteen lempeästi ja lujasti.

Että onnea kaikile liittyjille ja eroajille ja varsinki Ilmarille, kiitos taas, hyvin tehty ja soppii sulle, solet hyvä ja paras ja rakas niinko met kaikki pikkuset ihmiset. Hyvin sanonu se valamolainen, olhaan muurahaisia!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos, Hilkka. Tämä blogi oli lähinnä joukkohysterian vastapaino ja myös pienimuotoinen, henkinen tuki kirkolle. Olin ajattelut jo aiemmin liittyä (takaisin), mutta eilisaamun uutinen, että yli 10 000 oli eronnut kirkosta pani vauhtiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset