*

Elämä jatkuu

Hauskahko kolarikokemus itärajan takana

On vuosi 2004 ja luminen maaliskuun alku. Venäjällä pidetyn maatalousseminaarin jälkeen ajan takaisin Joensuuhun. Alkuillan pimeydessä huomaan, että maasturi ilmestyy tienmutkan takaa ja rupeaa pahasti heitelehtimään. Onneksi ajoneuvo näyttää painuvan lumipenkkaan. Sillä sekunnilla ehdin vielä ajatella "hyvä, ettei osu kohdalleni", kunnes jeeppi pomppii kovasta lumipenkasta suoraan syliini (näen nuo tapahtumat edelleen hidastettuna videona, joka on tallentunut johonkin takaraivooni).

Isku on valtavan kova ja huomaan yhtäkkiä istuvani entisessä volvossa, josta nokka on kokonaan hävinnyt. Niskani sattuu ja ympäristö on täynnä vesihöyryä koska kahden auton syylärit hajosivat ja nesteet lensivät pihalle.

Saan oveni auki ja käyn katsomassa mitä vastapuolelle kuuluu. Myös maasturi on lyhentynyt puoleen ja siellä on huolestuttavan hiljaista. Väänsin matkustajan oven auki ja siellä makasi vanhempi naisihminen, naama veressä (turvavöiden käyttö koetaan idässä  edelleen usein "loukkaukseksi kuskia kohtaan"). Mieskuljettaja on vissi shokissa koska tuijotti eteenpäin ja hihitti ainoastaan hiljaisesti. Onneksi kännykkäni toimi ja pystyin tärisivin sormin soittamaan "skoraja pomots" eli 03-ambulanssia. Kun yhteys syntyi, pyysin samalla myös miliisit paikalle.

UAZ-ambulanssi tuli todella nopeasti ja nainen saatiin ammattimaisesti hoitoon. Jäin kuskin kanssa odottamaan miliisin tuloa kunnes mies rupesi yhtäkkiä itkemään. Kun kysyin miksi hän itkee vaikka selvisimme tästä kaikki hengissä, mies vastasi, ettei auto ole hänen vaan valtion (laitoksen nimeä en tässä mainitse). Samalla hän kertoi, ettei autolla ole vakuutusta ja että heidän työpaikalla on sellainen tapa, että aiheutettu vahinko vähennetään palkasta, mikäli kuski todetaan syylliseksi (hän myönsi samantien olevansa syyllinen). Hänelle olisi siis huonot ajat edessä.
Kun katsoimme yhdessä minkälaisilla renkailla valtiontyönantaja oli varustanut kyseisen jeepin, rohkaisin häntä panemaan kova kovaa vastaan. Syy kun oli ilmiselvästi enemmän renkaissa (malli: hiihtoliiton hyväksymä) kuin kuskissa. Virkamies rauhoittui ja pian miliisin latukka ilmestyi. Hauskana seikkana voin mainita, että nuo miehet luulivat minut ensiksi venäläiseksi ja tuota virkamiestä suomalaiseksi (kun oli kravatti ja kaikki). Itse olen aina ollut enemmän tai vähemmän jätkää, ulkonäöltäni.

Miliisi teki tarkan työn ja kaikki jarrutusjäljet ym. kirjoitettiin protokollaan. Molempia kuskeja myös puhallettiin alkuperäisellä venäläisalkometrillä (lasinen pipettiputki, jonka sisällä on vaahtomuovipala. Kun vaahtomuovin väri muuttuu olet päissä). Kun raportit olivat valmiina, sain soitetuksi tutulle agronomille (Vieljärven Mishalle), joka tuli hakemaan niin minut kuin autoni raadon pois (etupyörät ilmaan kuorma-auton lavan takareunalta ja menoksi). Miliisit kertoivat vielä, että venäläisen liikennelain mukaisesti molempien kuskien on tultava paikallisen miliisipäällikön puheille viikon kuluttua onnettomuudesta. Kerroin, että se kyllä sopii ja niin sovittiin ajankohdasta.

Kun odotin, viikon kuluttua, Prääzän miliisipäällikön huoneen edessä, ilmestyi yhtäkkiä jeepin kuljettaja, jonka naama oli kuin Naantalin aurinko: "Kuule, nyt on vakuutus!". Ja tosiaan, nyt näytti olevan liikennevakuutus, joka oli astunut voimaan kyseisen vuoden alusta. Venäjällähän kaikki järjestyy. Myös naismatkustaja kuulemma oli toipumassa. Misha-agronomi lupasi hoitaa asiani ja noin kuukauden kuluttua sain vanhasta farmarivolvostani noin 2500 euroa tililleni sekä lupa viedä raadon Suomeen. Autoromu (jossa oli vielä paljon hyödyllisiä varaosia) haettiin trailerille kotimaahan mutta rajalla Venäjän tulli meinasi vielä hieman pottuilla, koska alkuperäisen autositoumuksen aika oli mennyt umpeen..... Vaikka näytin miliisin allekirjoittaman todistuksen sattuneesta onnettomuudesta, niin virkailija yritti väkisin mennä vaikeamman kautta. Onneksi tullipäällikkö oli ajan tasalla sekä reilu ja pääsimme taas kotimaahan.

Käytetyn dieselfarmarivolvon (vielä kunnon Gyllenhammerin laatua, ilman tietokonetta ym.elektroniikkaa) hain noilla vakuutusrahoilla Saksasta, ebay:n kautta. Ajan sillä edelleen (sisäänajo: 350 000 km). Harmitti hieman, että kolariauton lukema jäi 870 000 km:iin. Miljoona olisi pitänyt mennä rikki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Timo Elonen (nimimerkki)

Mielenkiintoisia juttuja meikäläiselle. Olen itse käynyt Venäjällä/NL:ssa vain kaksi kertaa ja viipynyt yhteensä 4 vrk. Ehkäpä vielä menenkin. Muutenkin kiinnostaa tuo Venäjän arki.

Tiedänpä itse tapauksen Suomessa, jossa kolarin vakuuttamattomalla autolla ajanut onnistui saamaan vakuutuksen alkamispäiväksi edellisen päivän. Reilut parikymmentä vuotta sitten tosin, mutta silti en aio paljastaa enempää. Ruotsissa olin kerran matkustajana autossa, jossa oli kaksi suomalaista ja kolme jugoslaavia. Kaikki osasivat jonkin verran ruotsia, mutta kukaan ei sujuvasti. Sattuneen kolarin jälkeen paikalle tulleet poliisit keskustelivat koko ajan ruotsalaisen osapuolen kanssa. Meiltäkin jotain kysyttiin, mutta vastausta ei odotettu. Jälkiä he löysivät hyvin "erikoisesti". Tästä tapauksesta on sitten kylläkin 40 vuotta. Näin uskoisin Venäjälläkin kolareita selvitettävän, mutta tässä tapauksessa ei niin sitten käynyt. Varmaan sinulla on kokemuksia päinvastaisestakin.

Pekuchka (nimimerkki)

Minulla on varsin tuore kokemus Venäjällä tapahtuvassa kolarissa. Ajoin itse sellaisen jossa minut todettiin syylliseksi, kuten olinkin. Jossain vaiheessa poliisi pyysi minut sivuun ja kysyi että haluatko päästä tänään jatkamaan matkaa ja taskuuni sellaisen dokumentin ettei vastapuoli enää myöhemmin voisi vaatia minulta mitään. Oli kuulemma mahdollista että toisen auton kuljettaja voi alkaa vaatimaan minulta jotain vedoten siihen että kolarin jälkeen alkoi kipuja siellä ja täällä. Sovin poliisin kanssa asian venäläisittäin, eli maksoin hänelle 200 Euroa ja sain tarvittavat asiakirjat. Minun vakuutukseni maksoi toisen osapuolen auton, (meni lunastukseen), ja kaikki olivat lopulta kai tyytyväisiä.

ilmari (nimimerkki)

Minun kokemukseni miliisin kanssa ovat pelkästään hyviä ellei nyt oteta muutamia tekaistuja sakkoja huomioon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset