*

Elämä jatkuu

Kuusiveto-URAL:illa Karjalan halki

  • Kantalahden "AvtoRemZavod", vastaanottotarkastus
    Kantalahden "AvtoRemZavod", vastaanottotarkastus
  • Kantalahden tehtaan portilta baanalle
    Kantalahden tehtaan portilta baanalle
  • Vaihdetun JaMZ-dieselin kaasuvaijeri irtosi Kiestingin tiellä..
    Vaihdetun JaMZ-dieselin kaasuvaijeri irtosi Kiestingin tiellä..
  • Tyytyväiset uralistit Kalevalan Vuonnisessa, Eino Lettiev (oik.) ja Ilmari
    Tyytyväiset uralistit Kalevalan Vuonnisessa, Eino Lettiev (oik.) ja Ilmari
  • Betonikaivorenkaiden kuljetus fermereille (1994), Nadvoitsa.
    Betonikaivorenkaiden kuljetus fermereille (1994), Nadvoitsa.
  • Ural osallistui myös Kainuun maatalousnäyttelyyn (lavalla Lauri Manner ja Veikko Schepel).
    Ural osallistui myös Kainuun maatalousnäyttelyyn (lavalla Lauri Manner ja Veikko Schepel).

Sarjassa "Muistoja elämäni taipaleelta":

Suomessakin on olemassa innostunut uralistikerho, joiden jäsenillä on mielestäni oikea asenne (itänaapurimaan tutkiminen; "vaikeuksien kautta voittoon") mutta ennen kaikkea: reilua meininkiä http://uralroikka.fi/sivut/

Muitakin uralisteja on olemassa maassamme. Bloggaaja innostui, 1990-luvun alun itähommissa, vastaantulevista kuusvetokuorma-autoista sen verran, että sellainen piti saada. Lehti-ilmoituksen kautta ilmeni, että Kantalahden autoremonttitehtaalla (Kandalakshyi Avtoremzavod) kunnostettu URAL oli myynnissä. Armeijan entinen bensakone oli vaihdettu Jaroslavin dieseliksi (6-pyttynen JaMZ) ja hintapyyntö oli 9.000 Suomen markkaa. Projektityöviikon jälkeen jatkoimme, eräänä perjantaina, Kainuun maaseutukeskuksen työkaveri Esa Heikkisen kanssa Petroskoista pohjoiseen, Muurmannin junalla. Taskussa käteistä (hirveästi ruplia) ja matkatavarana reput sekä kaksi isoa akkua. Tehtaan johtaja oli ilmoittanut puhelimessa, että auto myydään ajokunnossa, mutta ilman akkuja. Kantalahdessa edelleen hieman keskeneräinen auto tarkastettiin. Auto maksettiin, akut ja puuttuvat ajovalot laitettiin paikkoilleen ja ei muuta kuin baanalle Louhen, Kiestingin ja Pääjärven kautta Kalevalan piirin Vuonniseen

Kantalahden miiliisitarkastuspiste Murmansk-Pietari valtatiellä hieman huolestutti (kun ei ollut vielä rekisterikilpejä), mutta tehtaanjohtajan soitto auttoi tässä asiassa riittävän hyvin. Kiestingin kohdalla vanhan auton ja uuden moottorin välinen kaasuvaijeri katkesi, mutta väliaikaisratkaisulla (rautalanka ohjamoon, jota painettiin kirveellä) pääsimme Vuonniseen.

Vuonnisen fermeri Eino Lettievin kanssa olin sopinut, että auto rekisteröidään häneen nimeen, koska se olisi helpompi Venäjän liikennelain kannalta. Eino sai Uralia käyttää niin paljon kuin halusi ja itse ajoin sillä aina kun oli tarpeen (kaivorenkaita, väkirehua, NPK-lannoitteita, siemenperunan jako ympäri Karjalaa jne). Auto oli siihen tarkoitukseen kerrassaan erinomainen. Kun eräällä matkalla takarengas pamahti täydessä siemenperunalastissa ei tarvittu vaihtaa rengasta heti sateessa, koska ohjaamosta käsin pystyi kompressorin avulla nostamaan kyseisen renkaan ilmapainetta paineistetun akselin kautta. Renkaan rengaspaine näkyi koelaudalta. Rengaspainetta pystyi myös nostamaan ja laskemaan olosuhteiden mukaan ja ajon aikana. Suolla esimerkiksi 0,5 kg jne.

Auto kävi vuonna 1995 myös Suomen puolella, Kajaanin maatalousnäyttelyn mainoksena. Erityisesti kortteliralli (pilluralli) Kajaanissa teki kohtuullisen vaikutuksen bemari- ym.pojille.

Hauskoja matkakertomuksia olisi vaikka minkä verran. Uralilla ajettiin yhteensä 50.000 km kymmenen vuoden aikana ympäri Karjalaa ja se myytiin eräälle puufirmalle Petroskoihin vuonna 2000. Nykyään se toimii tukkiautona.

Vanha sanonta on, ettei himoista pääse eroon kuin tyydyttämällä. Uralin himo tuli tyydytetyksi ja sen jälkeen oli vuorossa Volga-21 (eli peuranokkavolga). Sekin on jo myyty eräälle muusikolle, mutta itänaapurimaan tutkiminen, käytännön tasolla, jatkuu yhä:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/05/11/vanhalla-volgalla-vena...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Jkm (nimimerkki)

Mielenkiintoinen juttu ja melko komea auto. Miten se pysyi kasassa? Olihan se neuvostolaatua?

ilmari (nimimerkki)

Sikäli neuvostolaatua parhaimmillaan, että ural oli tehty varsin hyvästä teräksestä! RautaRuukin entinen toimitusjohtaja (ja perustaja) Helge Haavisto sanoi jo aikoinaan, että vasta takavarikoittujen neuvostotykkien kautta hän alkoi ymmärtää, että velivenäläinen osaa tehdä terästä. Siksi tuo itätehdas tuotiin Raaheeseen, bilateraalin kauppakuvion ohella. Ural kesti hyvin vuosina 1992-2000 ja sen JaMZ-moottori on idässä erityisen hyvässä maineessa. Saundi oli kerrassaan komea. Auton miinukset oli hidas vauhti ja kova melu ohjaamossa (aina kuulokkeet päässä).

Polle (nimimerkki)

Hyvä juttu, vaikkakin pienessä maaseudun mittakaavassa. Venäjä on mahdollisuus meille suomalaisille. Aina!

ilmari (nimimerkki)

Venäjä on huomattavasti hauskempi maa kuin uskoittekaan. Jos sinä olet reilu niin ainakin venäläinen tavis on älyttömmän reilu.

Virkakoneisto (ja nuo nykynashit) on sitten luku erikseen....siis AIVAN erikseen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tämä blogikirjoitus meni aikanaan kuvien osalta pilalle US:n alustan uusimisen yhteydessä. Korjasin puolittuneet kuvat ja nostin framille, koska uralistit ovat kohtuullisen harvassa maassamme.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hauska tosikertomus Ural-reissusta 1990-luvun alkupuolella:

Jo edesmenneen "Pikku-Timon" kanssa (pituus 2m) olimme Uralilla jakelemassa MMM:n tyrnäväläiset laatusiemenperunat ympäri Karjalaa. Minä (193 cm) kuskina ja Pikku-Timo apumiehenä. Kalevalan jälkeen jaoimme potut Pääjärvellä (kylän fermereille), jonka jälkeen tarkoituksena oli jatkaa Kiestingin ja Louhen kautta Vienan Kemiin. Siihen aikaan oli Sohjanansuulla (Sovporog) vielä puomi ja tarkastuspiste. Sotilas oli jyrkkänä: minun viisumissa luki, Kostamuksen ja Kalevalan lisäksi, myös Louhen ja Kemin piirit, mutta Timon passista ne puuttui. Minut hän olisi laskenut läpi, mutta ei apumiestä. Kerroin, että mennään joko yhdessä tai ei ollenkaan ja käänsimme takaisin Pääjärvelle, yhden fermerin luo. Tämä kertoi, että hän tietää missä kerrostalossa vastuussa oleva majuri asuu ja vaikka oli jo lauantain iltapäivä ei muuta kuin sinne. Fermeri edellä latukassa ja myö perässä pottulastissa olevalla Uralilla. Osoittautui, että majuri oli juuri saunassa ja fermerimme jutteli tämän lyhyen, kylpytakissa olevan miehen kanssa kerrostalon pihassa. Mies oli kuulemma sanonut: "Kyllä voin ne laskea läpi, mutta haluan nähdä minkälaisista miehistä on kyse". Fermeri vilkutti minulle, että tulisin kättelemään. Tulin pois kopista ja majuri kätteli ystävällisesti kysyen samalla missä tuo toinen mies viipyy. Timon ja minun penkin välillä oli loota olutta ja kun kopissa oli melkoinen melu käytimme aina kuulokkeet. Vilkutin Timolle, että tulepa sinäkin tänne ja niin tulikin, pienessä hiprakassa ja kuulokkeet pään päälle kääntyneenä, viikingin tavoin. Timo puristi majurin kättä täysillä ja sanoi painokkaasti: "Terveisiä Suomussalmen kunnasta" (Timo oli kunnan maaseutuasiamies). Majuri totesi, että "hyvä on, saatte jatkaa matkaa". Fermeri jäi vielä hieman juttelemaan ja me jatkoimme matkaa Sohjanansuun puomille. Jossain vaiheessa fermerin latukka kiilasi eteemme ja mies kehotti pysähtymään. Hän tuli koppiimme ja meinasi tukehtua naurusta. Majuri oli lähdömme jälkeen ihmettelyt sitä, että ajoimme venäläisillä Uralilla mutta etenkin päivittelyt seuraavaa: "Jumankautta Suomessa on isoja miehiä!".

(tämä tapahtui melko pian NL:n hajoamisen jälkeen eikä Pääjärvelle vielä monta suomalaista käynytkään siihen aikaan..)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Sohjanansuu (Sovporog) sijaitsee upeasti kahden suurjärven (Pääjärvi ja Tuoppajärven) keskellä. Karttalinkki:
http://goo.gl/maps/WBCLt

Tuoppajärvi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuoppaj%C3%A4rvi

Pääjärvi: http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4j%C3%A4rvi_(Karjalan_tasavalta)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset