Elämä jatkuu

Fregatti "Huis te Warmelo"

  • "Huis te Warmelo":n sisaralus "Huis te Neck"
    "Huis te Warmelo":n sisaralus "Huis te Neck"
  • Huis te Warmelo, nykyasussaan
    Huis te Warmelo, nykyasussaan
  • "Het waait een beetje" - det blåsar lite...
    "Het waait een beetje" - det blåsar lite...
  • Medemblik:in laivatelakka, jossa kyseinen fregatti rakennettiin
    Medemblik:in laivatelakka, jossa kyseinen fregatti rakennettiin

Eilispäivän hienoin uutinen taisi olla hollantilaishylyn löytäminen Kalbådagrundin majakan läheisyydessä, ainakin minusta. Myös Hollannissa ollaan löydöstä aivan innoissaan ja kyse oli pääuutisesta. Tässä hieman lisätietoa aluksesta, miehistöstä ja taustoista, jonka löysin pienellä haulla.

Laiva

Mitä todennäköisimmin kyse on siis fregatti "Huis te Warmelo":sta, joka sai nimensä Itä-Hollannissa sijaitsevan linnan mukaan (huis = "talo"). Laiva rakennettiin vuonna 1708 Medemblik:in rantakaupungissa ja siitä on säilynyt rakennuspiirustukset. Myös miehistön lista löytyi kaupungin arkistosta kokonaisuudessaan.

Miehistö

Tämän sotafregatin miehistövahvuus oli 200 henkeä, joista suurin osa oli kotoisin Medemblik:istä. Kapteeni oli kotoisin Alkmaar-kaupungista ja loput miehistöstä olivat friisiläisiä, Pohjois-Hollannista. Säilyneen kirjeenvaihdon mukaan laiva joutui vaikeuksiin "vaarillisen vesistön, pimeyden ja myrskyn yhteisvaikutuksesta". Samasta lähteestä ilmenee myös, että peräti 70 henkeä säilyivät hengissä. Kapteeni François de Groot hukkui laivansa mukana. Uppoaminen tapahtui 25 elokuuta 1715.

Tausta

"Huis te Warmelo":n haaksirikon aikoina vallitsi sota Ruotsin ja Venäjän välillä (suuri Pohjan sota). Alankomailla oli ystävälliset suhteet tsaarin Venäjän kanssa ja siksi hollantilaiset merenkulkijat olivat siihen aikaan sotajalalla ruotsalaisten kanssa. Siitä syystä kesällä 1715 peräti 300:n kauppalaivan suursaattue suojeltiin 32:lla sotalaivalla. Näin varmistettiin, että tärkeä Itämeren kauppa sai jatkua ennallaan. Juuri tämä itämerikauppa oli Hollannin talouden selkärankaa. Kyse oli ennen kaikkea viljakaupasta, kaiken muun lisäksi. Hollantilaisessa historiankirjoituksessa itämerikauppaa kutsutaankin "Moedernegotie":ksi (the Mother of all Trades) ja todetaan, että sen merkitys maan taloudelle oli moninkertainen verrattuna sinänsä mahtavaan VOC (Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniaan) ja WIC (Länsi-Intian kauppakomppaniaan).

Hollannin kauppalaivojen hienous ("logistiikka") oli siinä, että ne kulkivat vakaasti ainoastaan silloin kun olivat kunnolla lastattuina. Kippari ei siis lähtenyt satamasta mihinkään, ennen kuin laiva oli täynnä. Siksi tavara kulki aina kahteen suuntaan. Sotafregatit sen sijaan kulkivat tukevasti kivikuorman ansiosta.

Pietari Suuren ansiosta Venäjän ja Hollannin kauppasuhteet olivat varsin tiivit. Tiesitkö muuten, että Venäjän lippu perustuu Pietarin Hollanti-innostukseen? Kuten tiedetään, mies opiskeli jonkun aikaa laivarakentamista Hollannissa (incognito) ja tilasi Venäjän ensimmäisen fregatin sieltä. Kun hän oli Arkangelissa vastaanottamassa tätä uutta laivaa, mies innostui niin paljon takakannella liehuvan lipun väreistä, että päätti siltä istumalta minkänäköinen tulisi olemaan Venäjän lippu tuosta eteenpäin.

Aiheeseen liittyvä blogi (vuodelta 2010)

Blogi erään merenkävijän todellisesta sisukkuudesta (vuodelta 2013)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Aivan huikea löytö, myös koko maailman mittakaavassa!

Kuvien perusteella alus on aivan hämmästyttävän hyvässä kunnossa!

Jopa tykit ovat vielä rivissä ja ojennuksessa kannella!

---

Idea: Jos alus on nostokelpoinen, tästähän voisi tehdä suomalais-hollantilaisen yhteishankkeen; Rahoitus puolet ja puolet, jota vastaan hollantilaiset pääsisivät laivamuseoon ilmaiseksi passia vilauttamalla.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Lienee taisteluissa uponnut laiva. Karikoita Kalbådagrundin lähettyvillä ei kait ole.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Siitä ei ole merkintää ainakaan hollantilaisten arkistojen perusteella. Sieltä on saatu tähän asti seuraavaa tietoa: laiva tuhoutui yön pimeydessä, myrskyssä, kun se sai vakavan pohjakosketuksen (kari) ja upposi siitä syystä aivan pystyasennossa kun pohjaan syntyi suuri repeämä. Yksi mastokin on vielä pystyssä. Nyt on myös varma, että miehistön luku oli 200, josta 70 pelastuivat:

"In de nacht van 25 augustus 1715 raakte de Huis ter Warmelo tijdens een zware storm een klip. Acht zeemijl verder zonk het. Honderddertig van de tweehonderd bemanningsleden, onder wie kapitein François de Groot uit Alkmaar, vonden de dood" (lähde: nrc.nl)

Eli kovassa myrskyssä laiva osui kariin, jonka jälkeen se kulki vielä 8 merimailia ennen kuin upposi.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Huis te Warmelon hylky on taas hyvä todiste siitä, että 1700-luvulla suomalaisten esi-isät ovat olleet kyykkimässä perunapelloilla kun rannikoillamme edistyneet valtiot ovat seilanneet käydäkseen kauppaa ja turvaamassa kauppalaivojaan.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Aloituksessa, "Moedernegotie"-linkin takana, on varsin kiinnostava dia, josta käy ilmi mitä tavaraa siihen aikaan kuljetettiin itämerelle ja itämereltä. Tässä käännös siitä.

Hollannista tuotiin itämeren alueelle 75 % kaikesta suolasta, viinistä, tekstiilista, "Etelä-Euroopan tavarasta" sekä "intialaisesta tavarasta" (1600- ja 1700-luvulla).

Vastaavasti sieltä haettiin ennen kaikkea viljaa, puutavaraa, rautaa, kuparia, hamppua, pellavaa ja tervaa.

Hollannin vienti itämeren maille koostui siis yllämainituista tuotteista kun taas tuonti oli seuraava:

Saksa/Puola: viljaa, rautaa, lyijy ja silakkaa
Baltian maat: pellavaa, puutavaraa ja vahaa
Ruotsi: rautaa, kuparia, nahkoja, pikiä, kalisuolaa ja puuta
Suomi: puutavaraa, kalisuolaa ja tervaa
Narva/Pihkova/Novgorod: nahkoja, nahkatuotteita, pellavaa ja hamppua
Pietari: viljaa, puutavaraa, turkistuotteita, pellavaa
(Pietarin kohdalla mainitaan vielä erikseen, että sinne vietiin etenkin mausteita, viiniä sekä paperia)

Uudenkaupungin rauhan jälkeen vuonna 1721 Ruotsi menetti paljon alueita ja kaupanteko tuli Itämeren alueella hollantilaisille entistä helpommaksi. Varsinkin Baltian maiden rantakaupungeissa alankomaalainen vaikutus rakennustaiteeseen ym oli kiinteän vuorovaikutuksen seurauksena merkittävä.

Itämerikauppaan liittyen perustettiin Amsterdamissa vuonna 1609 ensin "vaihtopankki", joka oli rahallisen kaupan keskuspiste. Vuonna 1611 avattiin "pörssi", joka oli tavarakaupan keskuspiste ja vuonna 1614 seurasi sitten "lainapankki". Siitä lähtien Amsterdam ohitti Antwerpen:in, joka oli siihen asti pahin kilpailija.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset