Ilmari Susiluoto (1947-2016)
Joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen palasin junalla Moskovasta, eräältä maatalouteen liittyvältä työmatkalta. Tolstoi-junan melko tyhjässä ravintolavaunussa istui veikeännäköinen mies, joka kutsui saman tien pöytään. Tapaamisestamme tuli hauska kun esittelin itseni: "Terve, olen Ilmari". Vastauksena sain "Hauskaa tutustua, kaimani". Sen jälkeen matka sujui kuin siivillä, linnunmaidolla höystettynä.
Siitä lähtien olen seurannut kyseisen miehen kirjoituksia ja ennen kaikkea hänen mainioita kirjojaan. Ilmari Susiluoto oli Suomen ylivoimaisesti parhaita Venäjä-asiantuntijoita. Hänen suhtautumisensa itänaapurimme todellisuuteen oli lempeä ja terävä. Toinen idän asiantuntijamme Heikki Talvitie totesi minulle kerran (kun puheemme kääntyi Ilmari Susiluotoon), että Ilmari oli ainoa suomalainen, joka pystyi puhumaan venäläisten kanssa mistä vaikeimmista ja kiperimmistä aiheista tahansa suututtamatta silti heitä. Tärkein avain, ihmistuntemuksen lisäksi, oli hänen huumorintajunsa sekä siihen liittyvä, lähes pohjaton "anekdoottien" varasto.
Juuri tämä huumori ja venäläisanekdootit tuntuivat olevan liikaa Suomen Tasavallan Ulkoministeriön totisille vallankäyttäjille ja 2000-luvun alussa alkoi Ilmarin savustaminen ulkoministeriöstä. Mies tuli UM:n kauppapoliittiseen osastoon vuonna 1982 ja hän oli pitkään niitä harvoja ministeriön virkamiehiä, jotka todella osasivat venäjää. Mutta, kielitaidon lisäksi, hän oli ennen kaikkea idäntaitoinen! Monet ulkoministerit ja useat presidentit käyttivät mielellään Ilmarin laajaa asiantuntemusta hyödykseen, kunnes talon sisältä kiinnitettiin huomiota Susiluodon kirjalliseen tuotantoon, joka oli aivan liian vapaamielinen ja humoristinen. Tämä siis siitä huolimatta, että jokaisen kirjan esipuheessa Ilmari totesi, että "kirja ei edusta ulkoministeriön näkemyksiä vaan on hänen omansa". Sananvapautta "po finski"…? Erottamisskandaali pääsi huippuunsa kun, pitkän kiusaamisvaiheen jälkeen, keksittiin yhtäkkiä hyvä syy erottamiseen: Ilmari oli avustanut yksityishenkilönä Martti Ahtisaarta Kosovo-neuvottelujen yhteydessä ja näin ohittanut ulkoministeriön vaikka oli sen palvelussa (lähde).
Ilmari Susiluodon poismenon jälkeen Suomi on entistä köyhempi maa, mitä Venäjä-tuntemukseen tulee. Idän konkari Jukka Hienonen totesi muutama viikkoa sitten, ilmeisen aiheellisesti, että Suomen osaamistaso Venäjän suhteen on viime vuosina romahtanut kaikilla tasoilla ja Ilmarin kuolema valitettavasti tekee tilanteestamme entistä huonompaa. Juuri nyt Suomi tarvitsee sellaisia miehiä ja naisia kuin Ilmari, josta venäläiset aina sanoivat: "ты почти свои!" (sinä olet melkein meikäläinen). Muun muassa Ville Haapasalo pääsee samaan tasoon ja se on aina kunnianosoitus kun venäläinen näin toteaa. Muitakin on, onneksi.
Ellette ole vielä lukeneet Ilmarin kirjoja, niin paras tapa muistella tätä suurmiestä (mm. valtiotieteen tohtori ja suomalais-komilaisen karhunmetsästysyhdistyksen jäsen) on lukea hänen laajaa tuotantoaan. Vakavahenkisistä "Suuruuden laskuoppi"- sekä "Jättiläinen tuuliajolla"-kirjasta (jota nuori Johan Bäckman tietysti haukkui) aina iloluontoisiin "Pieni Karjalakirja"-, "Työ tyhmästä pitää"-, "Plan Putina"- sekä "Vilpittömän ilon valtakunta"-kirjoihin. Muitakin vielä on, onneksi..
Lukemisen iloa!
Aiheeseen (väljästi) liittyvä blogi
Sain kaverilta huhtikuun alussa sähköpostin, jossa kerrottiin Ilmarin turhan aikaisesta kuolemasta ja kerrassaan potutti. Harmi kun ei enää koskaan tavattu toista kertaa. Hieno mies!
Ilmoita asiaton viesti
Ajateltiin kirjoittaa muistokirja Ilmarista….
Ilmoita asiaton viesti
Mies on varmasti sen arvoinen. Mukavaa oli kuunnella teidän Radio Rapu-rupattelua (3.2.2015). Kiitos siitä:
http://www.radiorapu.com/2015/02/06/dosentin-iltap…
Ilmoita asiaton viesti
Niin. ))) Ilmari oli viisas mies.
Ilmoita asiaton viesti
Ne 3 vuotta jonka Ilmarin tunsin,hieno ihminen,patriootti,tutkija ja humoristi,Kiitos Ilmari Yhteisistä keskusteluista.
Ilmoita asiaton viesti
On surullista että tällaiset viisaat miehet poistuvat liian aikaisin. Idänsuhteiden hoito jää osaamattomien käsiin.
On surullista että viimeaikoina suhteiden hoito on ollut suurimmaksi osaksi bekmannien ja muiden trollien käsissä. He vain levittävät valheita ja odottavat että Putin tulee ja vapauttaa meidät.
Susiluodon harrastama diplomatia oli rehellistä ja venäläisiä kunnioittavaa. Nyt olemme päätyneet Lavrovin tyyppisten narsistien härskiin valehteluun. Se johtaa vain avoimeen nokitteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Leo kirjoitti: ”On surullista että tällaiset viisaat miehet poistuvat liian aikaisin. Idänsuhteiden hoito jää osaamattomien käsiin. On surullista että viimeaikoina suhteiden hoito on ollut suurimmaksi osaksi bekmannien ja muiden trollien käsissä. He vain levittävät valheita ja odottavat että Putin tulee ja vapauttaa meidät”.
Vuonna 2012, silloin kun pahimmat mummo- ja lapsijupakat olivat otsikoissa, ehdotin, että Ilmari Susiluodosta tehtäisiin hallituksen virallinen tiedottaja, joka sujuvalla venäjällä oikaisi sikäläiselle lehdistölle pahimmat hutit:
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/119127-miks…
Ilmoita asiaton viesti
Viesti 3:ssa mainitussa radiohaastattelussa Ilmari Susiluoto toteaa, että aina kun on vaikeita aikoja Venäjällä eräänlaiset utopiat saavat jalansijan. Hän mainitsee eräänä esimerkkinä GRU:n kenraali Andrei Devjatovin kirjaa, jossa puhutaan uuden järjestyksen (novaja orda) ja uuden aristokratian utopiasta. Tämä selvästi sotilaallinen ja uskonnollinen ideaali johtaisi jossain vaiheessa ”valkoiseen tsaariin”. Vladimir Putin on siinä vain yksi välivaihe, mutta jo nyt nähtävä tiukka kontrolli kuuluu siihen ”kehitykseen”. ”Se voittaa, joka voittaa pelin (fyysisesti)”, Ilmari totesi. Kiinnostavaa, joskin kyse lienee nyt vain yhden GRU:n miehen utopiasta, vai onko?
Ilmoita asiaton viesti
Opiskeluaikoinani luin sivuaineena myös kansainvälistä politiikkaa. Ilmari Susiluoto kävi silloin tällöin tilaisuuksissa kutsuttuna kommentaattorina ja opponenttina. Usein tuntui, että hän oli paikalla ainoa, jolla oli suhteita todellisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tilasin juuri netin kautta ”Plan Putina”-kirjan. Se on ainut Susiluodon kirja, joka on vielä lukematta.
Ilmoita asiaton viesti
Huomasin nyt, että Jorma Melleri kirjoitti toisella puolella (vapaavuorolla) hyvän kirja-arvostelun kyseisestä Plan Putina-kirjasta:
http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttu…
(kirja tulee minulle postina ensi viikolla)
Ilmoita asiaton viesti
Ilmari lahjoitti sen minulle omistuskirjoituksella,olen siiitä ikuisesti kiitollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon muun ohella joviaalina ”karjalanpalauttajana” tunnettu Ilmari Susiluoto joutui uransa aikana kärsimään siitä, että piti julkisesti esillä Neuvostoliiton laittomasti miehittämien ja itänaapurille pakkoluovutettujen alueidemme asiaa. Tarton rauha ry:n edesmennyt kunniapuheenjohtaja Martti Siirala ehti eläessään erään merkkipäivänsä yhteydessä saada kannettavakseen maailman siihen asti ainoan täysikultaisen Kokonainen/Alkuperäinen Suomineito -rintamerkin, hopeisia ja kullattujahan on käytössä tuhansia. Susiluoto ei valitettavasti ehtinyt saada täysikultaista, mutta tiedämme toki hänen niinkuin Siiralankin pitäneen tärkeämpänä sitä, ettei itse asia unohdu vaan pysyy mielissä odottaen määrätietoisesti korkean tason esilletuloaan jonain sopivana ajankohtana.
Tässä yleistiedonhuoltoa Suomineidon luomuasusta ja ikuisiksi sovittujen rajojen ’kehityksestä’ 100-vuotisen itsenäisyyden ajan karttaversioin: http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri…
Ilmoita asiaton viesti
Viime marraskuussa Ilmari Susiluoto ehti vielä käydä Huomenta Suomi-lähetykseen, ”Putinista vitsaillaan hyvinkin rohkeasti – mies itse ei ole vitsinikkari” sekä ”Suomalaiset ovat cliffampia kuin muut”:
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/venaj…
Ilmoita asiaton viesti
Tapasin Ilmari Susiluodon muutaman kerran. Olen myös lukenut hänen kirjojaan. Olen samaa mieltä kuin monet teistä, jotka ihailette hänen Venäjän-tietojaan ja taitojaan. En yhtään ihmettele, että noin älykäs ja henkevä mies joutui ryppyotsaisessa ja turhantärkeässä ulkoministeriössä ”koulukiusatuksi” ja sivuraiteelle.
Tuollaisia Ilmari Susiluodon kaltaisia henkilöitä me tarvitsisimme tässä maassa jatkuvasti. Venäjän maan ja kielen tuntemus on Suomessa aivan liian ohutta, vaikka Suomi esiintyykin lännessä joskus jonkinlaisena Venäjän-tuntijana.
Ilmari Susiluodon kaltaiset henkilöt olisivat myös sopivia selittämään venäläisille Suomen näkökohtia. Ei siinäkään ryppyotsaisuus ole aina paras tyyli.
Ilmari Susiluoto opiskeli Helsingin Ressussa niin kuin minäkin. Tapasin hiljattain entisiä ressuja koulun 125-vuotisjuhlan merkeissä. Eräät Ilmari Susiluodon luokkatoverit olivat hyvin murheellisia, kun eivät päässeet tapaamaan juuri joukostamme poistunutta henkevää ja aina niin myönteistä Ilmaria.
http://timouotila1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu…
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavaa Ilmari Susiluodon poismeno. Toiselta Ilmarilta eli Schepelin Ilmarilta hyvä muistokirjoitus Susiluodosta.
Minäkin tapasin kerran Susiluodon livenä ja hän tällöin avoimesti jutteli UM:n temppuilusta yrittää hänet siirtää ”sivuraiteille” hänen mielipiteittensä vuoksi. Susiluoto oli hieno mies. on hyvä kun Susiluodon kollegat aikovat julkaista muistokirjan Susiluodosta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä blogiteksti sattui silmääni vasta nyt mutta kyllä tätä suurmiehen valitettavaa poismenoa on pohdittava. Ilmari Susiluoto oli onneksi suhteellisen tuottelias kirjailija, jolla oli vankan asiantuntevan ja viisaan asiasisällön lisäksi huomattavaa kirjallista kykyä.
Susiluodon tekstejä voitaisiin hyödyntää vielä tänäkin päivänä. Olisi vain löydettävä keino, jolla keskeiset poliittiset vaikuttajat saataisiin tutustumaan Susiluodon tuotantoon.
Ilmoita asiaton viesti