Elämä jatkuu

Kiinan vahva mies

  • Deng Xiaoping (nuorena opiskelijana Ranskassa, 1920-1926)
    Deng Xiaoping (nuorena opiskelijana Ranskassa, 1920-1926)
  • Deng Xiaoping (1904-1997)
    Deng Xiaoping (1904-1997)

On toukukuuta 1976. Pieni suomalaisryhmämme on kahden viikon tutustumismatkalla Kiinan Kansantasavaltaan. Päästäkseen sinne minunkin (köyhän maatalousopiskelijan) piti myydä Volvo Duet ja liittyä Suomi-Kiinaseuraan (välittömästi sen jälkeen kun näin tuon maagisen ilmoituksen Viikin maatalousyliopiston ilmoitustaululla: "Haluatko mennä Kiinaan?"). Vanhan auton myyntirahoilla (3500 FIM) moinen matka onnistui.

Meitä, kyseisestä piilomaasta kiinnostuneita suomalaisia, oli noin parikymmentä ja kiinalaistaktiikan mukaisesti jokaisesta ammattikunnasta oli yksi edustaja. Itse edustin maa- ja metsätaloutta. Omalta kohdaltani pääkimmoke oli kylläkin tuo transsiperian halkireissu ja sen matkan yhteydessä pääsinkin Baikal-uimareiden kerhoon sekä loppuikääni Siperian makuun.

Eräs ryhmämme jäsen oli opettaja ja hän oli pyytänyt päästä seuraamaan jonkun koulun oppituntia. Sehän järjestyikin: yhtäkkiä huomasin seisovani jonkun kiinalaiskoululuokan takaseinällä ja opas-Li (Kulosaaren suurlähetystöstä) käänsi yhteiskuntaoppitunnin kulkua niin hyvin kuin pystyi:

Opettaja (ilmiselvästi hermostunut ulkomaan vieraista): "Lapset, kuka teistä voisi kertoa minkälainen mies on Deng Xiaoping?"

Poika-oppilas (noin 10-12 vuotias) hyppäsi pystyyn ja posautti, suu vaahdossa ja pää punaisena: "Deng on isänmaan petturi; kapitalismin kätyri, alhainen luonne ja kaiken puolin uskomaton luopio!"

Niin opettaja kuin Li olivat selvästi tyytyväisiä vastaukseen.

Tuosta hetkestä ei mennyt kuin pari vuotta ennenkuin Deng otti ohjakset haltuunsa. Mitä sen jälkeen tapahtui alkaa jo olla ihmiskunnan uutta historiaa. Tuon tilaisuuden jälkeen olen aina ihmettelyt miten nuo kiinalaiskoululaiset ovat voineet sulatella näitä äkkikäännöksiä....

Deng Xiaoping, Kiinan "vahva mies"

Hyvin pian Dengistä tuli Kiinan mahtimies, mutta alussa ilman minkälaista virallista statusta.... Hauskaa on muistella, että 1980- ja 1990-luvulla Suomenkin STT-uutisissa Dengiä mainittiin aina "Kiinan vahvana miehenä". Meillä puhutaan valtionmiehistä, mutta "vahva mies" on sentään jotain eri maata! Olen aina pitänyt tuosta ilmaisusta. Meillä korkeintaan J.K., Marski tai Urkki pääsisi enää samaan sarjaan vai pääsevätkö edes?

Lainariippuvuutemme

Vaikka Suomi-maamme onkin hyvä maa, niin on syytä muistaa, että VVM käy alvariinsa pyytämässä lainarahaa, etenkin Kiinasta. Kestämätön tilanne, pitkässä juoksussa. Itse kukin meistä pitäisikin tottua siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että Kiina hallitsee maailmaa (velkaista USA:ta mukaanlukien). On vain ajan kysymys milloin Kiina hieman väläyttää monetaarista asettaan; ehkä "pehmeästi" mutta samalla osoittaakseen kaikille, että juuri se on maapallomme "boss", tästä eteenpäin. Miten se sanonta menikään: "Time for a change?". USA pärjänee vielä vähän aikaa ja jotenkuten dollaripainokoneillaan.

BTW (by the way): USA käytti monetaarista asetta ensimmäisen kerran Suez-kriisin aikana vuonna 1956, jolloin niin Englannille kuin Ranskalle näytettiin tylysti kuka oli tuosta eteenpäin suurvalta. Milloinka Kiina tekee saman tempun USA:lle tai EU:lle....?

Deng oli erittäin viisas ja välkky mies (postuumi hatunnosto hänelle!), mutta tuskin hänkään ehdi koskaan tajuta, että maapallostumisesta korjataan näinkin nopeasti satoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olin itse opiskeluaikanani opiskelijoille järjestetyllä ryhmävierailulla Kiinan Suurlähetystössä Kulosaaressa. Vuosi oli myös 1976 ja meitä osallistuneita oli parisenkymmentä.

Isäntinä toimivat jotkut suurlähetystön virkailijat, mutta joukossa oli kaksi kiinalaista nuorta naista, melkein "tyttöjä", joka puhuivat sujuvasti suomea. He olivat tulleet parisen vuotta aiemmin Suomeen opiskelemeaan suomen kieltä Kiinan hallituksen lähettäminä. Kun puhuin Mao Tse Tungista, niin he aina johdonmukaisesti korjasivat "Puhemies Mao".

Siinä tilaisuudessa sain myös ensimmäisen kerran maistaa Mao Tai riisiviinaa, joka myöhemmässä elämässä Kiinassa kymmenen vuoden aikana tuli liiankin tutuksi illanvietoissa.

Luultavasti toinen noista tytöistä oli tuo mainitsemasi Li. Ei varmaankaan siltä ajalta monia suomenkielen taitoisia kiinalaisia ole olemassa.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Juha kirjoitti: "Luultavasti toinen noista tytöistä oli tuo mainitsemasi Li. Ei varmaankaan siltä ajalta monia suomenkielen taitoisia kiinalaisia ole olemassa."

Meillä oli mukana kaksi opasta Kulosaaren suurlähetystöstä: Ma ja Li, molemmat miespuolisia kylläkin. Li sanoi minulle kerran hotellimme varsin runsaan illallisen yhteydessä: "Ilmari, sinähän voisit olla minun veljeni, kun pidät yhtä tulisesta ruoasta kuin minä". Pyysin pöytään aina lisää "latsajoa" eli chiliä. "Mao Tai" oli kerrassaan hirveätä, mullanmakuista litkua (vieläkin maku tulee suuhun kun muistelen). Kiinalaisoluet sitä vastoin kävivät mainiosti, "latsajon" vastapainona.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiinan suurlähettiläänä Suomessa oli muuten viime vuosikymmenellä rouva "Ma Keqing". Tuo Ma on sen verran yleinen sukunimi Kiinassa, ettei hänellä välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä mainitsemasi herra Ma:n kanssa, mutta lienee kuitenkin ollut toinen niistä vuoden 1976 kiinalaisopiskelijoista.

Mao Tai:ta pidetään Kiinassa keisarien juomana, sillä siellä on paljon muitakin riisiviinalaatuja, jotka ovat (vielä) hirvittävämpiä. Kuvailisin makua lähinnä keskenpolttoiseksi pontikaksi.

Kun muutin Kiinaan vuoden 1999 syyskuussa, niin alussa varoin esittämästä kritiikkiä Maoa kohtaan, kun tiesin, että hänen suurikokoinen potrettinsa komeilee edelleen Pekingissä Kielleytyn Kaupngin muurin edessä. Mutta hyvin pian huomasin, että tuo pelko oli turhaa. Kiinalaiset nimittäin itse tuomitsivat hänen politiikkansa äärimmäisen ankarasti.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #4

Juha: " Kiinalaiset nimittäin itse tuomitsivat hänen politiikkansa äärimmäisen ankarasti."

Niinpä; minulla oli "onni" käydä Kiinassa vielä kulttuurivallankumouksen aikana (neljän kopla), jossa eräs Maon jalkavaimo pelasi tärkeän ja vastenmielisen roolinsa. Deng sai siitä kovasti kärsiä, kuten niin moni muu kiinalainenkin. Hänen toinen vaimonsa otti lopputilin kun tuli vähän lunta tupaan....wikipedia kirjoittaa Dengin perhe-elämästään näin: "Deng oli naimisissa kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Zhang Xiyuan, Dengin opiskelutoveri Moskovasta, kuoli vain 24-vuotiaana, muutama päivä Dengin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen; myös lapsi kuoli. Vuonna 1933 Dengin toinen vaimo, Jin Weiying, jätti miehensä tämän jouduttua poliittisen hyökkäyksen kohteeksi. Dengin kolmas puoliso, Zhuo Lin, oli teollisuusjohtajan tytär Yunnanin maakunnasta. Hän liittyi Kiinan Kommunistiseen puolueeseen vuonna 1938 ja avioitui vuotta myöhemmin Dengin kanssa. He saivat viisi lasta: kolme tytärtä (Deng Lin, Deng Nan, Deng Rong) ja kaksi poikaa (Deng Pufang, Deng Zhifang)".

Time-lehti valitsi hänet kerran "vuoden mieheksi", mutta parempi nimitys lienee "vuosisadan mies". Tuskin kukaan on vaikuttanut maailman menoon niin paljon kuin hän.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #5

Kiinalaiset ovat tuhansia vuosia vanhaa yritteliästä kauppakansaa, joten markkinataloutta ei tarvinnut sinne luoda, mahdollisuus siihen piti vain vapauttaa. Ja nimenomaan Deng Xiaoping ymmärsi tämän esittämällä kuuluisan vertauksensa: "Kissan värillä ei ole väliä, kunhan se pyydystää hiiren".

Tuo vertaus pitää sisällään kuitenkin myös sen, että Deng kommunistisen puolueen pitkäaikaisena toimijana lähti siitä, että kommunisten puolueeen ylivalta jatkuu hallinnollisessa ja poliittisessa mielessä. Poliittista demokratiaa hän eikä kukaan Kiinan päämies ole koskaan edesajanut.

Tietyssä mielessä kiinalaisten keskuudessa, ainakin vielä 10-20 vuotta sitten, myös yliarvioitiin Dengin rooli ja saavutukset. He muistelivat kuinka kulttuurivallankumouksen aikoina vallitsi pelko ja mielivalta sekä nälänhätä. Kaikkea sen jälkeistä kehitystä he tuntuivat pitävän Deng Xiaopingin henkilökohtaisena aikaansaasaannoksena.

Yritin joskus ohjata heidän ajatteluaan toisenlaisille raiteille korostaen sitä, että Deng ei ole hyvinvointia luonut, vaan ainoastaan mahdollistanut sen luotsaamalla Kiinan markkinatalouteen. Mutta edelleen tuntui kiinalaisten keskuudessa vallitsevan syvä usko ja luottamus hallitsijan merkitykseen. Maon ihailu oli vaihtunut Dengiin ja hänen jälkeisiä puoluejohtajia pidettiin lähinnä merkityksettöminä teknokraatteina.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #7

Juha kirjoitti; " Deng ei ole hyvinvointia luonut, vaan ainoastaan mahdollistanut sen luotsaamalla Kiinan markkinatalouteen. "

Aivan oikein, näin minäkin olen asian käsittänyt. Mutta silti, kunniaa sille, jolle se kuuluu: Deng sen teki. Juuri hän sen kaiken mahdollisti, käyttäen hyväksi yksipuoluejärjestelmän "hyviä puolia" (mikäli näitä nyt ylipäänsä on). Vaikka mies kuoli jo vuonna 1997, niin näyttöä on nyt, vuonna 2016, jo aivan riittävästi (ja joillekin jopa "hirveästi").

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

Jo siinä tilaisuudessa Kulosaaren suurlähetystössä vuonna 1976 nuo kiinalaisopiskelijattaret puhuivat Kiinan kommunistisen puolueen sisäisestä kahtiajaosta kertoen, että toinen puolikas haluaisi "palauttaa kapitalismin Kiinaan". Korostivat sitä, että puhemies Mao taistelee tuota taantumuksellista kehitystä vastaan.

Tulkitsin silloin tuollaiset puheet pikemminkin selitykseksi poliittisesta vainosta, jota Kiinassa vielä silloin harjoitettiin, en niinkään ottanut sitä kirjaimellisena totuutena. Mutta jälkiviisaasti voitaneen todeta, että nuo tytöt puhuivat totta. Puoleessa lienee ollut niin vahva oppositio, että edes Mao ei pystynyt tai rohjennut sitä tuhota esimerkiksi Dengin likvidoimisen kautta, vaan hänen piti turvautua opetukselliseen ja kasvatukselliseen propagandaan.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #10

Sitä taustaa vasten, minun koululuokkakokemukseni (taisi muuten olla Sikingin/Sianin kaupungissa) on aika kiinnostavaa. Muistan loppuikääni koulupojan vimmaa (saku sanoisi: Sturm und Drang; sylki todella lensi); kyseinen jäbä taitaa nyt olla jotain 51-vuotias...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jatkosssa mennään maglev-junalla Beijingiin kumartamaan keisaria.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Samaan, vuoden 1976 matkaan liittyvät myös seuraavat blogit:

Kerrassaan uskomaton lentokokemus An-24-koneella
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82850-lento...

sekä kiinnostava akupunktio-puudutus Nankingissä
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/61902-puudu...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Olen tainnut niukin naukin käväistä maantieteellisen Euroopan ulkopuolella, mutta Kiinassa en milloinkaan. Tätä nykyä maa lienee kapitalistinen suunnitelmatalous tai sosialistisesti johdettu markkinatalous, koska "ei ole väliä minkävärinen kissa on, kunhan se pyydystää hiiriä" (Deng).

Mutta "vahva mies" - aijai! Tuontyyppisten miesten käyntikortissa on luultavasti vain nimi, ja se puhuu enemmän kuin pitkäkään litania työtehtäviä. Manager, president, senior advisor - höpö höpö.

Vahva mies vailla muodollista asemaa oli myös Muammar Gaddafi, "vallankumousjohtaja". Tosin hänellekin koitti aika, jolloin vahvuus loppui. Ennen kuolemaansa Gaddafi oli ehtinyt päätyä kirjaimellisesti siltarumpupoliitikoksi, koska hänet löydettiin piiloutuneena viemäriputkeen. "Vahvojen miesten" jälkeen suistutaan usein kaaokseen, koska vallanperimystä ei ole ymmärretty järjestää. Mahdettiinko Uzbekistanissa käydä kuilun partaalla pari viikkoa sitten?

Koulupojan ulkoaopettelema Deng-solvaus liittyy mielessäni sosialistisen yhteiskunnan rehabilitaatio-perinteeseen. Eilinen pahis on huomenna hyvis, ja päinvastoin. Sen asian kanssa eletään - nitshevoo!

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Tuomo, ilmaisu "vahva mies" oli siis Suomen STT:n uutisten yleinen ilmaisu 1980-luvulla, muistatko? Deng ei ollut varmaankaan mikään pehmeäkätistä humanistia, kuten vuoden 1989 Tienanmen-tapahtumat kertonevat, mutta lienee paikallaan kysyä montako kiinalaista olisi kuollut nälkään/vitutukseen, mikäli Maon kulttuurivallankumous olisi saanut jatkaa? Kyseisen "keskusvaltion" väestömäärä oli vuonna 2013 1,357 miljardia...

Omalta osaltani voin kertoa, että kunnioitan Dengiä. Aika lailla paljon.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Vahva mies" oli todellakin virallisuutta lähentelevä mediakäsite. Ilmeisesti johtaja-termiä välteltiin, koska johtaja on jo selvästi ammatillinen määritelmä, eikä Dengiä tai Gaddafia ollut nimetty valtionpäämieheksi.

Muistan paremmin kuin hyvin Wessmanin veljesten lukemat STT-uutiset painavaa puhenuottia myöten. Viikko huipentui vakioveikkausriviin, joka ensilukemalta esitettiin muodossa "yksi-yksi-kaksi", mutta kertauksena hiukan hitaammin ja yhä vakuuttavammin "ykkönen-ykkönen-kakkonen". Isäni ehti mainiosti kirjata sen Ylä-Vuoksen marginaaliin!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tätä nykyä maa lienee kapitalistinen suunnitelmatalous tai sosialistisesti johdettu markkinatalous,"

Itse asiassa kommunistisella puolueella ei juurikaan ole roolia taloudellisen suunnittelun parissa sen kummemmin kuin Suomessakaan hallituksella, jonka rooli rajoittuu talouden puitteiden luomiseen kikysopimuksineen j.n.e. Tietysti menneeltä ajalta on jäljellä myös paljon valtio-omisteisia yhtiöitä, mutta niin niitä on muissakin maissa, kuten Suomessa.

Shanghain pörssi on Aasian kolmanneksi merkittävin osakekauppapaikka heti Tokion ja Hong Kongin jälkeen, Kiina on tulvillaan monikansallisia ketjuja kuten Ikea, McDonalds, Starbucks ja teollisia investointeja houkutellaan maahan ilman, että valtiovalta tulisi puuttumaan itse investointien sisältöön.

Kaikki pieni bisnes on yksityisten kiinalaisten yrittäjen varassa (parturit, kahvilat, ravintolat j.n.e.) ja tavarataloisssa vieraillessa tuntee luissaan ja ytimissään aggressiivisen markkinoinnin jatkuvine erikoistarjouskuulutuksineen. Maassa on satoja itse rikastuneita miljonäärejä, jotka toimivat erilaisilla teollisislla aloilla. Tunne on siis Suomeen verrattuna sellainen, että nyt sitä vasta on kapitalismiin saavutttu.

Poliittista järjestelmää voisi Kiinan kohdalla siis parhaiten verrata vaikkapa Francon Espanjaan tai Pinochetin Chileen, ei mihinkään puolivapaaseen entiseen sosialistimaahan kuten Puola tai Jugoslavia olivat.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Entäpä tämä, ja varsinkin jakso "valtion tahto":

http://www.nordnetblogi.fi/kiinan-porssiriomahdus/...

Minulle muodostui vuosi sitten käsitys, että Kiinan hallinto uskoo voivansa mestaroida myös ns. vapaata taloutta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #15

"Todellinen riski maailman kasvun kannalta onkin nyt se, että Kiinan valtion huomio siirtyy talouskasvun todellisten edellytysten luomisesta osakekurssien manipulointiin."

Jos tuota tarkoitat, niin kyseessä on blogistin oma arvio. Kaupankäyntiä on keskeytetty myös länsimaiden pörsseissä tiettyinä romahdusaikoina.

Valtion rooli on merkittävä Kiinassa nimenomaan infrastruktuuri-investoinneissa, kuten kyseisessä blogissakin ohimennen mainitaan.
Niihin kanavoidaan valtavasti rahaa, mutta siis vain edellytyksien luomiseksi muulle taloudenpidolle. Jos katsot Japanin hallituksen toimia viimeisten parin vuosikymmenen aikana, kun maan talous alkoi sakata, niin kyllä sieltä löytyy kaikenlaista manipulaatiota ja intervointiyritystä laidasta laitaan.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #16

"Jos tuota tarkoitat, niin kyseessä on blogistin oma arvio."

Ei nyt sentään blogistin vaan Tuomon. Mainitsin aloituksessa, että periaatteessa Kiinalla on monetaarinen ase (jota se tuskin kuitenkaan käyttää; ilmoitin vain kylmähkön tosiasian kuka on maapallomme "boss", tästä eteenpäin).

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #17

Tarkoitin siis sitä blogistia, jonka blogi oli linkattu kyseiseen kommenttiin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #17

En yleisesti ottaen tiedä, mitä Kiinan nousukierteestä pitäisi ajatella! Jo pelkkä väkiluku menee yli ymmärrykseni, ja saman tempun tekee kaikki siitä riippuva numeraalinen aineisto. Energia, teollisuus, vähittäiskauppa, liikenne, rakentaminen, terveydenhuolto, jätekysymykset, sotilassektori... onko koko höskä todellakin satoja kertoja Suomen vastaavaa suurempi?

Pitäisikö taloudellista kilpailua Kiinaa vastaan sittenkin käydä EU:na, eikä urheina mutta köykäisinä yksittäisinä kansakuntina?

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #19

Kun kerran joka kuudes maapallome asukas on kiinalainen, pitää olla (ympäristösotkun tässä vaiheessa ja/tai sen uhalla) pelkästään tyytyväinen siihen, että hyvinvointi ulottuu yhä laajemmiin (se näyttää olevan myös YK:n mielipide).

Pitkässä juoksussa maailmanlaajuinen syntyvyyden säännöstely on ykkösasia; meitä, torakoita, on yksinkertaisesti liikaa... Japani, kutistuvana ja deflationäärinä kansankuntana, on erinomainen malli meille kaikille, mutta myös Kiinalle pitää antaa täydet pisteet. Afrikka, Intia ja jotkut muut maat menevät siltä osin edelleen väärään suuntaan....
Terveisin, sterilisoinnin/vasektomian kannattaja (panin johdoni poikki, kahden ihanan lapsen jälkeen).

P.S. Obaman ja Xi Jinpingin tuore ilmastosopimus oli (ainakin symbolisesti) varsin hieno ele. Minäpoika, sinisilmäisenä pohjolan asukkaana, haluaisin kovasti uskoa sopimuksen tehoon (lasteni ja lastenlasteni puolesta).

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Jos olisin Nobel-palkintokomitean jäsen, niin ehdottaisin Dengille postuumin rauhanpalkinnon; sen verran mies on vaikuttanut siihen, että köyhyys väheni, tehokkaasti (ja lännen "kustannuksella"...).

Mutta sehän olisi täyttä mahdottomuutta pohjoismaalaisille hienohelmeille: "herregud, entäs ihmisoikeudet?"

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Deng paransi olennaisesti kiinalaisten ihmisoikeuksia. Kulttuurivallankumouksen aikainen mielivalta ja tappaminen loppui tyystin ja kuolemantuomioita langetetaan nykyään vain todellisille rikollisille, kuten USA:ssakin. Kiinan kansalainen saa anotessaan ulkomaan passin eikä matkustusta ole rajoitettu. Keskivertokiinalainen mieltää ihmisoikeutensa aivan normaaliksi.

Yksipuoluejärjestelmää vastustavat ovat hyvin pieni vähemmistö Kiinassa ja Kiinan perinteen huomioiden se on myös heille hyvin normaali olotila. Varsinkaan vaurastuneet kaupunkilaiset eivät millään muotoa haluaisi, että monisatamiljoonainen lähes lukutaidoton riisinviljelijäjoukko maaseudulta jyräisi demokraattisissa valeissa heidän ylitseen.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Kiitos, Juha. Mukavaa, että alan mies antaa palautetta. Kiina rules, mutta miten kauan siihen menee ennen kuin niin finski kuin russki sen lopullisesti bonjaa? Molemmat ovat altavastaajina. Veikkaan (toivon), että sittenkin härmäläinen hoksaa itänaapuriamme hituista aiemmin, vaikka juuri nyt pahalta näyttää..... Puhut ilmeisesti kiinaa ja minä vuorostani venäjää; mutta meitä on liian vähän, koko kansaa ajattelen. Venäjä kiinnostaa minua loppuikääni; mukava naapuri, (omastamme ja sikäläisestä) propagandasta huolimatta! Juuri nyt tarvitaan uutta kanssakäymistä. Tuntuu siltä, että puolin ja toisin esiintyy aivan samanlaista epäilyä/varovaisuutta kuin 1990-luvun alussa. Mentiin taas takaperin, noin 20-30 vuotta...harmi.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Nyt olemme eläneet USA:n yksinvaltaisuuden aikaa n. 25 vuotta Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Suomalaisille ollut ihan kohtalainen diili, mitä tulee vapauteen ja elintasoon. Neuvostoliiton yksinvaltaisuus olisi todennäköisesti ollut aika ahdistavaa maapallolle ja Suomelle.

Nyt iso kysymys onkin, että tuleeko maapallo olemaan parempi paikka USA-vetoisen sijaan Kiina-vetoisena a) maapallolle yleensä, b) suomalaisille? Mieleeni tulevia mitattavia ulottuvuuksia ovat eri kansakuntien kannalta elintaso, vapaudet, turvallisuus, oikeus, ympäristö, henkinen hyvinvointi. Ja mitä kansoja Kiina tulee suosimaan maailmassa omien kansalaisten lisäksi? USA:han on suosinut kristittyjä, juutalaisia, valkoisia, demokratioita, Eurooppaa ja sorsinut joiltakin osin Lähi-itää, Afrikkaa ja muslimeja.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ensinnäkin, olen kateellinen tuosta transsiperian matkasta. No, on pelkkää saamattomuutta, etten tehnyt sitä. Sama pätee tuohon Baikalissa uimiseen. Ei tietenkään ole vieläkään liian myöhäistä mutta 70-luvulla se olisi ollut ihan eri asia kuin nykyään.

Se, että Kiina on tosiallisesti maailman valtias, on ymmärrettävää mutta myös riski. Sekä meille että yleensä maailmalle. Ei ole sattumaa, että chinatownit ovat omia maailmojaan. Ne ovat sitä siksi, että jostain syystä kiinalaisuuteen liittyy erittäin ehdoton hierarkia. Yhteisö tekee työtä johtajan ehdottomassa vallassa. Jos haluat päättää mitä tehdään, ainoa mahdollisuutesi on syrjäyttää johtaja.

Se on myös syy, miksi kiinalaisista ei välttämättä hirveästi pidetä. Heitä kuitenkin siedetään, koska toinen vaihtoehto on vielä pahempi. Joten ei sillä taustalla oppilaidenkaan nopea suunnanvaihto niin kovin ihmeellistä ole. Se on elinehto.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Pidän itse kyllä kiinalaisista; ahkeraa ja fiksua porukkaa. Ainuita seikkoja, joista heidän kanssaan ei pidä puhua ovat uigurit ja tibettilaiset....Outoa, että näinkin pienet kansat ottavat pattiin (vähän niinkuin tshetsheenit, kurdit tai intiaanit). Miksi "enemmistö" on aina näin heikoilla? Itseluottamuksen puutettako?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kolmas asia, josta kiinalaiset ovat hyvin yksimielisiä oman hallituksensa propagandan tuloksena on Taiwanin kysymys. Taiwan on heidän mielestään osa Kiinaa, joka kuuluisi Pekingin hallinnon alle, ja sillä sipuli.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos, erittäin mainio blogi. Jälleen kerran!
Jäin miettimään tuon takavuosikymmenten suomalaisuutisten "vahva mies" -käsitteen alkuperää. Taustalla lienee anglo-amerikkalainen attribuutti "strongman"?
Nykyisin ainakin urheilurintamalla tuo käsite tarkoittaa voimamiestä, ja voimamieskisoja, mutta muotoilu "vahva mies" on todella hieno, vaikuttava!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset