*

Elämä jatkuu

Hyvikset, pahikset ja tuumaukset heistä

Kuka on hyvä ihminen? Voidaan ehkä paremmin kysyä, kuka meistä ei ole omasta mielestään hyvä? Meitä hyviksiä on todella paljon. Hyvän ihmisen mielestä uhri on aina keskiössä kuten siihen liittyvä säälikin, mutta kun tarkastellaan hieman paremmin, paljastuu omakehun olevan lähes yhtä tärkeä ("minä olen hyvä, mutta tuo kanssasuomalainen on kyllä aivan kauhea"). Itseensä tyytyväinen hyvis ei ole pelkästään pelastaja ja maailman kaikkien uhrien suojelija. Ei, joskus mennään niinkin pitkälle, että me hyvikset itse julistaudumme uhreiksi, joka onkin ilmiön subliimi muoto. Vaikuttaa siltä, että hyvikset (uhrien suojelijan tai uhrin roolin sijasta) rakastavat itseään sekä ennen kaikkea omaa hyvyyttään, heijastuksena "noihin muihin".

Lähes jokainen meistä tietää omalta kohdalta, että rakkautta näytetään varmasti ulospäin silloin kun rakastetaan. Mutta se ei olekaan rakkautta kaikkia kohtaan vaan rakkautta heille, joista todella pidämme. Kyse voi olla kanssaihmisistä tai vaikkapa lemmikeistä. Siitä huolimatta, että se kuulostaa kauniilta, niin on lähes mahdotonta rakastaa maapallomme yli seitsemän miljardia ihmistä. Sosiobiologisten selvitysten mukaan ihminen on sosiaalinen eläin, joka elää apinoiden tavoin mieluiten noin 20 yksilön yhteisössä. Koko sen ulkopuoliseen maailmaan suhtaudutaan periaatteessa neutraalisti, mutta tarvittaessa vihamielisesti. "Mutta eihän ihminen ole sentään apinaa, eihän?". Ei olekaan ja siksi on olemassa sääntöjä, valtioita, lakeja, kansainvälisiä sopimuksia jne, jne. Sillä tavalla maailmamme on järkevästi järjestetty vaikka aina joku yrittää keikuttaa suurta venettä (kuten nyt isis ja salafistit esimerkiksi yrittävät tehdä).

Vaikka Suomikin on hyvin toimiva valtio, niin siitä huolimatta aniharva suomalainen rakastaa kaikkia suomalaisia (kuten käy surullisen hyvin ilmi nettikeskusteluistakin). Hyvin toimivan yhteisön tai valtion ongelmat alkavat syntyä vasta silloin kun se aletaan purkaa sisältäpäin, hyvisten kantaväestöä laajemman sydämen takia. "Suomi kuuluu kaikille" on kaunis ajatus, mutta pitkässä juoksussa yksinkertaisesti mahdoton ja kestämätön. Aina yhtä terävä hollantilaisproffa Afshin Ellian (Teheran, 1966) kirjoitti tammikuussa, että (sen jälkeen kun varsinainen "proletariaatti" hävisi länsivaltioista) omasta mielestään edistykselliset piirit siirsivät uhriroolin pakolaisille/siirtolaisille sekä yleensä kolmannelle maailmalle. Tuttu ja turvallinen vihollinen pysyi kuitenkin samana (kansainvälinen pääoma, riistäjät, ahne oikeisto jne). Kehitysmaista tuli pyhiä ja me, kehittyneet maat, olemme pahiksia. Tuosta viimeisestä olen itsekin pitkälti samaa mieltä, etenkin historian näkökulmasta. Suomella ei ole kuitenkaan syytä itseruoskintaan; ei ainakaan siirtomaamielessä ja ehkä korkeintaan "liian korkean elintason" osalta, siis maailmanlaajuisesti katsottuna.

Hän, joka lyö itseään rintaan ja kehuu, että rakastaa koko maailman väestöä, ei voi puhua totta. Niin paljon rakkautta ei ole kenelläkään. Tämä käy ehkä parhaiten ilmi silloin kun hyvisten tekopyhyyttä edes hieman kritisoidaan. Silloin rakkaus loppuu välittömästi ja alkaa ylimielisyys, vihapuhe ja lokerointi. Juuri tällaisessa ilmapiirissä syntyivät lähes jokaisessa EU-maassa kaksi ääripäätä, jotka valitettavasti eivät enää vieroksu väkivaltaakaan. Niin äärioikeisto kuin antifa ovat alkaneet käyttää samoja menetelmiä, mutta silti meidän muiden kannattaa muistaa, että kyse on edelleen hyvin pienistä ryhmistä. Huolestuttavampaa on aivan tavallisten, huolestuneiden kansalaisten nimittäminen fasisteiksi, kuten Markku Jokisipilä hyvin ilmaisi tuoreessa kolumnissaan. Rauhallisen vuoropuhelun sosiaalinen tilaus on jatkuvasti voimassa, etenkin näinä aikoina. Ehkä ärsyttävintä ovat ns. poliittinen korrektius sekä yhä uusimpien termien keksiminen, jolla on kyllä oma etunsa: hän, joka sen jälkeen käyttää edelleen "vääriä ilmaisuja", voidaan lokeroida entistä helpommin.

Silloin kun (nuorten irakilaismiesten) maahanmuuttaja-aalto oli suurimmillaan (syksyllä 2015) entinen kansanedustaja ja entinen vihreän liiton jäsen Eero Paloheimo kirjoitti pätevästi, että tästä lähtien Suomi voidaan jakaa kahteen ryhmään: kiltit ja rehelliset (hyvikset ja pahikset?). Eeron teksti on yleispätevä ja tulee kestämään vielä pitkään (lukusuositus: Jako kahteen).

Sen sijaan, että tuodaan yhä lisää väkeä tänne Eurooppaan elätettäväksi (josta syntyy ongelmia ja ennen kaikkea: äärioikeistoa), toivon tehokasta ja todellista apua heidän omissa kotimaissaan; heti alkuun vaikkapa EU:n tuontirajoitusten poistamisen kautta, jolloin sikäläiset elintarvikkeet ja tuotteet menisivät paremmin kaupaksi. Sen olemme ilman muuta velkaa! Trendi näyttää kuitenkin olevan päinvastainen, ainakin mikäli se uudesta usa:sta riippuu.. Myös investointeja Afrikkaan pitäisi lisätä huomattavasti ja vaikuttaa siltä, että tässä suhteessa Kiina tekee paljon enemmän kuin me, "hyvät länsimaat". Ja, totta kai Kiinan arvostelu kuuluu tähän kuvioon; sehän ajattelee vain omaa etuaan, toisin kuin me, eikö?

Toinen tärkeä keino on maailmanlaajuinen syntyvyyden säännöstely, josta seuraavissa linkeissä lisää. YK:n pitäisi vihdoin nostaa kutistuvat kansakunnat jalustalle, malliksi muille kansakunnille. Muuten tästä ei tule mitään. On täysin mahdotonta osoittaa lähimmäisen rakkautta silloin kun lajitovereita tulee koko ajan lisää. Kyllä hyviksetkin sen vihdoin ymmärtävät, kunhan rohkeasti uskaltavat kohdata tosiasioita.

Blogikirjoitus (Vieläkö maailman voi pelastaa?)

Blogikirjoitus (Paavi: katolilaisten ei pidä lisääntyä kaniinien tavoin)

WORLD POPULATION CLOCK

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (43 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Pieni korjaus. Meitä ihmisiä on 7500 miljoonaa ja lisääntyminen jatkuu holtittomasti.

Tiedämme hyvin, että pääosa maapallon ja ihmiskunnan ongelmista johtuu juuri ylisuuresta väestöstä. Silti kaikki huomio kiinnitetään muualle. Puheet lisääntymisen rajoittamisesta tarvittaessa pakkokeinoin leimataan epähumaaneiksi tai rasismiksi. Kukaan ei kysy miten humanismi tulisi määritellä nykymaailmassa. Onko vapaus lisääntyä tärkeämpää kuin estää syyttömien syntyminen varmaan kurjuuteen? Eikö nykymeininki ja suvakkihöpötys ole juuri epähumaania?

Tragikoomisia ovat kirjoitukset mediassa, joissa syytetään suomalaisia heikosta moraalista, kun emme anna tarpeeksi tukea Afrikkaan, alueille joilla paikalliset eivät pätkääkään välitä hoitaa itse asioitaan ja pitää järjestystä. Miten tämä on meidän syymme ja vastuullamme?

Tuossa eilen ostoshelvetin käytävällä nuori nainen pyysi antamaan säännöllistä tukea SPRn kehitystukeen. Kerroin hänelle miksi en anna vapaaehtoisesti lanttiakaan. Koska olen nähnyt miten lännen avustusrahat menevät Afrikassa ylipainoisten paikallisten päälliköiden edelleen lihottamiseen, hienoihin taloihin ja autoihin sekä juhlimiseen. Ja loput jäämärahat vain pahentavat väestönkasvua. Tämä hyväntekeväisyys on itseasiassa epähumaania.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos, en tiedä miten näin "pieni virhe" sattui kirjoitukseeni (tein tähän noin kolme tuntia työtä enkä lukenut kunnolla läpi). Korjattu on. Kuten näkyy tuosta väestökellosta, nettokasvu on reilusti yli 200 000 lajitoveria/päivä...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Vaikea on ongelma, jos puhutaan isoista pankeista termillä too big to fall, niin onko tämä too big to solve?

Käytännön toteutusmallit lisääntymisen rajoittamiseen taitavat olla aika hankalat. Kenties maailman laajuiset green card -arpajaiset lisääntymisluvasta? ;-)

Prosentuaalisesti suurin osa lienee keskimääristä parempia ihmisiä kuten kuskit autoilussa. Itse en ylikehittyneen itsekritiikin vuoksi ole sitä päivää vielä nähnyt, että kokisin itseni hyväksi ihmiseksi - kenties joku päivä valaistun. Sitä ennen koitetaan tehdä enemmän hyvää kuin pahaa..

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Sen verran olen kyllä sivusta seurannut, että erityisesti vihreät ja vasemmisto kokevat (esimerkiksi pakolaiskriisin suhteen) olevansa selkeästi enemmän "hyviä" kuin sanotaanpa vaikka nykyinen hallituskoalitio. Myös tuo usein toistettu lausahdus Suomi kuuluu kaikille hieman viittaa siihen. Kuten kävi ilmi aloituksesta, itse pidän enemmän entisen vihreän Eero Paloheimon lähestymistavasta, ei siksi että hän on entinen vihreä vaan siksi, että uskaltaa puhua rehellisesti.

Käyttäjän VesaHellman kuva
Vesa Hellman

Lisääntymisoikeus.
Yks per lurkki. Näillä voisi sitten käydä kauppaa samaan tapaan ku päästöoikeuksillakin...

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

#14:
Kiinassa Deng lanseerasi yhden lapsen politiikan. Jotkut pitivät sitä brutaalina, mutta kun katsotaan tuloksia, se oli ehdotun menestys ja olennainen tekijä Kiinan köyhyyden hävittämisessä ja elintason nousussa. Sivuvaikutuksia toki oli ja on, mutta hyödyt ovat olleet monin verran haittoja suuremmat. Ja sivuvaikutuksetonta säätöähän ei ole olemassa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Hyviä ihmisiä on paljon.

Minä taas suosin enemmän muita määreitä. Pragmaattinen ja älykäs.

Hyödyllinen hölmö. Heitä on eniten. Heitä näkee laumoittain esim. vaalivalvojaisissa pörräämässä jonkun ympärillä, jota eivät oikeasti edes tunne.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Saksassa ivallinen ilmaisu on Gutmensch, mutta sen käyttö ei enää pidetä poliittisesti korrektina. Sana valittiin vuonna 2015 "vuoden ällösanaksi". Vuonna 2011 se oli vielä toisella sijalla (Bei Wahlen zum Unwort des Jahres in Deutschland erhielt das Wort für das Jahr 2011 den zweiten und für 2015 den ersten Platz).
Lähde: https://de.wikipedia.org/wiki/Gutmensch

Eero Paloheimon luokittelu on fiksumpi (ja kiltimpi).

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Oikeastaan hyvyyttä ei ole järkevä arvioida ilmoitettujen tarkoitusperien vaan ehdotetun toiminnan vaikutusten perusteella. Ja siitähän tuossa pragmaattisuudessa on kysymys. Se mikä toimii ja tuottaa hyviä tuloksia, on hyvä. Se mikä ei toimi ja tuottaa huonoja tuloksia, ei ole hyvä, perusteltiinpa sitä minkälaisella kaunopuheisella retoriikalla tahansa.

Se, miksi jotkut ihmiset pitävät kiinni kauniisti perustelluista mutta tuhoisaa jälkeä tuottavissa ratkaisuista on sitten oma kysymyksensä. Kyse voi olla hyvässä tapauksessa tiedon puutteesta (joka on korjattavissa oleva asia), tyhmyydestä (kun rimaa nostetaan kyllin ylös, tyhmiä me olemme herra paratkoon kaikki), itsepetoksesta tai suoranaisesta epärehellisyydestä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Paikallista ylikansoitusta on jos yhteisö ei pysty tuottamaan omaa ravintoaan vaan tarvitsee siihen vieraan apua. Suuressa osassa Afrikkaa on merkittävää liikakansoitusta joka pyrkii Eurooppaan. Kun länsimaat alkoivat huolehtia heidän terveydenhoidostaan niin unohdettiin kokonaan huolehtia myös ehkäisystä eli evoluutio ei enää toiminut siellä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tässä ote vanhasta kommentistani, jossa mukana on paljon mukana näitä kaivattuja hyviä ihmisiä ja halua auttaa, mutta mikään nykyinen apu ei tunnu vain riittävän. Tarvitaan nähtävästi kokonaan uusia ja järkevämpiä tapoja, jotta tuloksiakin alkaisi näkyä? Ongelma on tosi vaikea, mutta vaikeammaksi se vai tulee, jos mitään parempia tapoja ei keksitä.

"Näin kerran dokumentin pakolaisavun eri järjestöistä ja siinä eri maista tulleet auttajat olivat ihmeissään, että miksi täällä on niin paljon avunantajia eri maista. Heistä monista näytti jopa, ettei heitä itseään olisi siellä edes tarvittu, muuta kuin rahan tuojina.

"25 vuoden aikana 1990-2014 Suomi on käyttänyt kehitysapuun 15,4 miljardia euroa."
Sambialaisekonomisti Dambisa Moyon kuuluisin teos on vuonna 2009 julkaistu Dead Aid. Nimensä mukaisesti kirja torppaa täysin kehityavun, pois lukien humanitaarisen ja tilapäisen tuen.

"Kehitysapu ei ole luonut talouskasvua tai vähentänyt köyhyyttä missään, se on laastari murtuneelle jalalle", Moyo sanoo.
"Tälläiset suuret avustusvirrat syövyttävät vastaanottavien maiden poliitisia järjestelmiä. Miksi välittää omista veronmaksajista, jos joku kirjoittaa sinulle aina shekin?"
Moyo myös kritisoi länsimaiden nykyistä lähestymistapaa kehittyvän maailman talouksiin. Puheen tasolla kaikki suosivat vapaakauppaa, mutta käytäntö on ihan toinen. Esimerkiksi Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka ja elintarviketuet ovat täysin järjettömiä".

Kysymys kuuluukin, että pitäisikö keksiä parempia tapoja parantaa elintasoa kehittyvässä maailmassa. Aikooko länsimaat jatkaa edelleen tätä epäreilua tapaa ja jatkaa tällä valitulla tiellä, joka vain kuristaa afrikkalaisten omatoimisuuden ja tyrehdyttää alkuunsa heidän oman vientikauppansa.

Tätä samaa mieltä olen edelleen tavallisesta kehitysavusta, mutta nämä oikeat sodan jaloista pakenevat perheet ovat nyt eri asia. Heillä ei ole mahdollisuutta rakentaa elämäänsä pommitusten ja sortuvien rakennusten seassa."

Juuso Hämäläinen

Kehitysapua on vuosikymmenet annettu avunsaajien ehdoilla. Se oli suuri moka. Apua tulee antaa antajien ehdoilla. Ensimmäinen ehto olisi tietenkin lisääntymisen väheneminen. Jollei pippelit pysy housuissa niin rahantulo loppuu.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Suomessa (ja täällä US-blogistanissa) on paljon hyviksiä, kuten jokainen on voinut huomata. Aloitus on osoitettu heille ja sen uljaana tarkoituksena: edes pientä ravistelua, joskin hyvin varovasti. Samalla blogisti koettaa kyllä ravistella myös omaa päätään.

Nyt lumihommiin!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyvin, hyvin varovasti sittenkin Ilmari! Tai muuten alkaa loputun vänkäys siitä, että kuka on oikeassa, kuka lukee oikeata lehteä, kuka on itse nähnyt sitä ja tätä omin pikku silmin... Ja kuka ylipäätään ymmärtää lukemansa oikein? Ei ole helppoa tämä blogienkaan lukeminen - ymmärtämisestä puhumattakaan:)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hyviä lumitöitä, täällä sataa yhtäaikaa lunta ja paistaa aurinko.

Aihetta liipaten suosittelen kaikille hyvyydestä ja pahuudesta kiinnostuneille Jonathan Gloverin kirjaa Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria. Se käy läpi tapahtumia ja pyrkii miettimään mm seuraavia:
Miksi sodat syttyvät? Kuinka kansanmurhat ovat mahdollisia? Mikä saa diktaattorit lahtaamaan omia kansalaisiaan, kansalaiset toisiaan ja kansakunnat toisia kansakuntia?

Brittiläinen filosofi ja historioitsija Jonathan Glover tutkii ihmisen käsittämätöntä julmuutta lajikumppaneitaan kohtaan.

Glover pohtii ensimmäistä maailmansotaa, toisen maailmansodan kulminoitumista Hiroshiman atomipommiin, Jugoslavian ja Ruandan sotia, My Lain verilöylyä, Stalinin, Maon ja Pol Potin hirmuhallintoja sekä pimeyden ydintä, natsismia. Hän ei tyydy vain kirjaamaan hirmutekoja vaan erittelee niitä psykologisia ja poliittisia mekanismeja, jotka ajavat ihmisiä väkivaltaan.

http://like.fi/kirjat/ihmisyys/

Jos minä saisin päättää, niin tuosta tiiliskivestä tehtäisiin sopiva lyhennelmä ja se olisi pakollinen luettava yläasteella tai lukiossa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Pimeyden ydintä olivat, natsismin lisäksi, mainitsemasi stalinismi, maoismi, punainen kmerismi, kuten myös Indonesian laajat kommunistitapot.

Olen huolissani siitä, että rakkaassa itänaapurissamme Josif Stalinin kunnianpalautus jatkuu ja laajenee yhä...Siinä on pähkäilemistä.

Vanha perustotuus on, että meissä jokaisessa (onneksi) tuo hyvä puoli on päällimmäisenä, vaikka latenttivaiheessa kytee koko ajan myös pimeämpi osasto. Joissakin tilanteissa, etenkin diktatuurin aikana, tämä paha puoli saa joskus uskomattomia mittasuhteita. Lähihistoria osoittaa myös, ettei tuollainen superpahuus ole ollenkaan kiinni kansallisuudesta. Saksan Eichmannit, Mengelet ja Ilse Kochit ovat yhtä tunnettuja kuin Serbian Mladicit, Kambodzan Pol Potit tai vaikkapa USA:n My Lain ja Irakin sankarit:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82102-vasil...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #39

Olet oikeassa, kirjan esittelyn copypastesta jäi sitaatit pois - siellä pahuuden ytimessä on paljon muutakin kuten mainitsemasi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos vihjeestä Niko. Yritin sitä juuri äsken tilata, mutta ilmoituksen mukaan "ei saatavilla". Olet kai mainostanut sitä liikaa:) Täytyy yrittää vielä kirjastosta tai divareista.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Kiinassa valtaa pitää kommunistinen puolue. Hyvikset kuten Liu Xiaobo istuvat linnassa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Ehkä Liu Xiaobon kohdalla kyse onkin rehellisestä (ja vallan kannalta pahiksesta)? Ks. Eero Paloheimon jako kahteen.

Mitä Kiinan hallintoon tulee, olen tyytyväinen siihen, että yli 1,3 miljardin kansakunta pysyy kasassa ja väestön köyhyys on ollut kovassa laskussa. Tuntuu hieman hassulta, että me, "länsimaiset, sivistyneet demokraatit" ryhtyisimme heitä opettamaan. Melko ylimielistä, sanoisin. Kyllä, se on Kiinan kansan tehtävä saada muutoksia aikaan, ei meidän (eikä varsinkaan pienen Suomen).

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Lähetetään Danny uudestaan valloittamaan Kiinaa.. ;-)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Koko aihetta läpitunkee itserakas ylenkatse. Esiinnytään joko tuhoajina tai pelastajina.

Tekisi näitä kantoja selaillessa toistuvasti mieli huutaa, että te vitun juntit ette kykene aktiivisesti pelastamaan tai tuhoamaan edes itseänne - te vaan luulette kykenevänne, koska teidän ei ole koskaan tarvinnut kumpaakaan tehdä, koska joku teitä ennen oli riittävän kyvykäs.

Minä pelkään, että kaiken takana meidän käsityksemme hyvästä elämästä on objektiivisesti kestämätön ja käytännössä suurin paha, mikä tätä planeettaa on koskaan kohdannut.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Piristävän ylimielinen kommentti, Antti! Olen sellainen maalaisjuntti, että elän samanaikaisesti Venäjällä, Hollannissa, Suomessa, Saksassa, Ruotsissa ja "tavallisissa anglomaissa". Meitä luonnevikaisia on joka lähtöön.

Terveisiä Mikkeliin! Upea ja kansainvälinen kaupunki!

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Se olisi kai ylimielisyyttä, ellei se nähtävissä päivänselvästi kaikessa. Että tämän näytelmän, joka on maapallo vuonna 2017 pääosissa ovat länsimaat, joiden toimista kaikki johtuu, ja joiden toimista kaikki tuhoutuu ja keillä on ratkaisun avaimet kaikkeen. Että kenelläkään muulla ei ole asiaan minkäänlaista sanomista.

Ja sitten kun sitä esiintyy ihmisillä, jotka ovat täysin kyvyttömiä ja voimattomia muuttamaan edes omaa elämäänsä. Kyvyttömiä olemaan vastuussa edes itsestään. Että kun kaikki proteesit riisutaan ja rahalla ei saakaan enää mitään, he ovat välittömästi pulassa kuin joku lemmikkimarsu keskellä jänkhää.

Onko se ihme, että alkaa päätä särkeä sellaista katsellessa. Onko se ylimielisyyttä? En minä ajattele, että kukaan muu ei asiaa tajua. Se ei olisi edes se pahin vaihtoehto, sillä muut ovat silkkaa pahuutta.

Tai sitten minä olen väärässä. Mutta en ihan hirveästi näe kenenkään sellaista väittävän.

Junttihan minä toki olen. Se tekee helpoksi tunnistaa toisen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #66
Niko Sillanpää

Nykyisin sääntönsä oleva hyvyyden ja pahuuden määrittäminen suhteena kehitysmaihin on paitsi ajatteluna aika ankeaa, niin yleensä melkoisen omahyväistä.

Kehitysmaissa on miljardeja asukkaita. Miksi länsimaisessa diskurssissa heillä ei ole mitään toimijuutta tai vastuuta itsestään tai ylipäätään mistään?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Niko, tämä blogi on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön, aiheena suomalaiset kiltit (hyvikset) ja rehelliset (pahikset).

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Hyvä kirjoitus. Luulen kuitenkin, että jokainen on oman tarinansa protagonisti ja omasta mielestään hyvienpuolulainen, Ilmari. Pahinkin rasisti kokee olevansa oikealla asialla ja hyvällä puolella, koska mieli pystyy tarvittaessa oikeuttamaan itselleen mitä ihmeellisimpiä asioita.

Samalla tavoin täysin epärealistisesti tai naiivisti maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin suhtautuva "hyvienpuolulainen" kokee toimivansa kaikkien parhaaksi ja täysin oikein, vaikka aina ei välttämättä näin olisikaan.

Tästä syystä hyvistelyä ja pahistelua peilataan usein vallitsevaan yhteiskuntaan tai yhteisöön - sen normatiivisiin sääntöihin ja moraalietiikkaan. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun yhteiskunta käy lävitse muutoksia ja normit sen sisällä muuttuvat? Vääristyvät.

Kuka silloin on hyvis ja kuka on pahis, kun enemmistö on valmis kamaliin tekoihin ja sanoihin, tai vähintäänkin sulkee niiltä silmänsä, kuten Saksassa joskus tehtiin? Mielenkiintoinen dilemma.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos kommentistasi. Vaikka yleinen tilanne onkin vaikea, niin hakoteillä ollaan viimeistään silloin kun tavallisia, huolestuneita kansalaisia ruvetaan lyömään fasisti/natsi-leimakirveellä, kuten niin usein tehdään (niin hollantilaisessa kuin suomalaisessa "keskustelussa"). Se oli osatekijänä tähän blogikirjoitukseen.

Äärioikeisto erikseen, aivan kuten äärivasemmisto ja ääri-islamistit...

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Se johtaa vain entistä syvempään kriisiin ja vastakkainasetteluun, kun turhautuneisuus leimaamisen myötä kasvaa. Muuan tuttava teki taannoin vahingossa pienen ihmiskokeen erään puolueen Facebook-sivuilla. Seurasin sitä vierestä. Tämä liittyi läheisesti myös taannoiseen Trudeau -kirjoitukseeni, jota moni ei ymmärtänyt sarkasmiksi.

Suomessa tuota Kanadan Justinia juhlitaan humanitaarisena pikkuprinssinä, mutta jos itse kehtaat ehdottaa jotain kanadalaistyyppistä ratkaisua, jossa ihmiset pisteytetään ja haetaan suoraan leireiltä, eikä olisi enää avoimien ovien päiviä, niin olet automaattisesti rasisti, fasisti ja natsi. Keskustelu loppuu kuin seinään. Kanada on vieläpä kaiken lisäksi tehnyt selväksi, että yksin liikkuvilla miehillä ei ole mitään asiaa, vaan pelkästään lasten ja perheen kanssa pääsee sisään.

Nyt Kanada on aloittanut myös vahvistamaan rajaansa, kun Yhdysvalloista on alkanut tulemaan turvapaikanhakijoita. Trudeauhan aikaisemmin painotti, että kaikki Yhdysvaltain hylkäämät ihmiset ovat heille tervetulleita. No eivät olleet.

No joo, joka tapauksessa tämä tuttava meni sinne puolueen Facebook-sivuille ja totesi, että Žižekiä olisi hyvä kuunnella. Hänen mielestään puolueen olisi pikapikaa ryhdyttävä pöyhimään tabujaan, koska jos niin ei tehdä, niin se kaikki silmien ja korvien sulkeminen sataa suoraan äärioikeistolaisten ja konservatiivien laariin. Hän lainasi aloituksessaan Ylen haastattelua: http://yle.fi/uutiset/3-9463094

"Žižek haukkuu tekopyhiksi ne, jotka vaativat avoimia rajoja. He esiintyvät turmeltuneen maailman kauniina sieluina, vaikka salaa tietävät, että rajojen avonaisuus johtaisi Euroopassa välittömästi populistiseen kapinaan.

Kun filosofi Slavoj Žižek on riisunut pakolaisuuteen liittyvää tuhoisaa idealismia, hän kertoo oman ehdotuksensa käytännön toiminnaksi. Ensinnäkin kriisialueiden läheisyyteen – Turkkiin, Libanoniin sekä Syyrian ja Pohjois-Afrikan rannikolle – on perustettava vastaanottokeskuksia. Siellä tuhannet ihmiset täytyy rekisteröidä ja digitaalisesti dokumentoida. Tämä tehtävä kuuluu armeijan kaltaiselle instituutiolle, koska armeija on ainoa, joka kykenee organisoidusti toteuttamaan valtavan tehtävän.

Žižekin mukaan yksi hylättävä tabu on käsitys, että oman elämäntapamme puolustaminen on itsessään rasistista. Toinen tabu on se, että kaikenlainen islamin kritisoiminen on kiellettyä, koska se on muka länsimaisen islamofobian ilmentymä."

Toisin sanoen filosofi ehdotti Kanadan mallia. Tiedätkö kuinka kauan meni, että keskustelunaloitus leimattiin puolueen sisällä rasistiseksi olkiukoksi? 1 minuutti ja 39 sekunttia. Heti ensimmäisessä kommentissa eräs Puheenvuoroonkin kirjoittava yhteiskuntatieteiden tohtori kirjoitti aloituksen olevan rasistinen olkiukko.

Mikäli pelkkä keskustelu ilman kiihkoakin on rasistista olkiukkoilua, niin melko lirissä silloin ollaan, koska se johtaa tukahduttamiseen ja lopulta tilanne väkisinkin eskaloituu ja lipuu äärimmäisyyksiin. Ja minä sanon näin, vaikka lasken itseni humanistiksi. En ole erityisen isänmaallinen (sen enempää kuin minusta seuraavakaan kaveri), maailman kansalaisena ja reppumiehenä minua ei voi villeimmissä unelmissakaan nimittää ahdasmieliseksi rasistiksi, muukalaispelkoiseksi tai takapajuiseksi.

Välillä tuntuu kuin me eläisimme "hyvien ihmisten" totalitarismissa.

Pahoittelen pitkää kommenttia - tuli paljon asiaa.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #53

Jos Žižekin juttuja lukee hieman laajemminkin, käy mm. ilmi, että hänen mielestään se, että emme jaa hyvinvointiamme (vastikkeetta) kehitysmaalaisten kanssa, määrittää rasismin. Eli siis hyvin tavallinen vasemmistolainen "hyvinvointisovinismi"-positio. Žižek eroaa laitavasemmiston valtavirrasta siinä, että hän argumentoi myös paikallisten kulttuurien ja järjestelmien itsesäilytysoikeuden puolesta, eli että vaikka meillä on -- hänen mukaansa -- velvollisuus jakaa hyvinvointimme, meidän ei tarvitse tehdä kulttuurista itsemurhaa. Todella suopeaa häneltä!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #53

Slavoj Žižek on ilman muuta kiinnostava ja hauska filosofi (hieno pärstä ja ilmeet), mutta lähes yhtä kiinnostava on blogi, jonka Slavoj:in ammattiveli J.Sakari Hankamäki hänestä täällä blogistanissa kirjoitti. Kunnon aivojen tuuletusta, puoleen ja toiseen!

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus Vastaus kommenttiin #53

Minusta siinä Žižekin kirjasta tehdyssä Yleisradion uutisessa ei vain sanottu mitään kovin ihmeellistä. Ne ajatukset joita siinä tuotiin esille tuntuivat itsestäänselvyyksiltä. Vika voi tietysti olla myös toimittajasta.

Jos nuo uutisessa mainitut ajatukset ovat kuitenkin Žižekin parasta antia, niin silloin sekä hänen että Justin Trudeaun kohdalla on kyse hypetyksestä.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #65

Tottakai kyse on hypetyksestä. Trudeaunkin kohdalla kiiltokuvamainen imago ja maine antaa paljon anteeksi. Me ihmiset olemme loppujen lopuksi melko pinnallisia. Täytyy silti muistaa, että hän on kuitenkin vain populisti, siinä missä moni muukin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Välillä tuntuu kuin me eläisimme "hyvien ihmisten" totalitarismissa."

Globalismi ja EU tuntuu vaativan näiden "hyvien ihmisten" hyväksikäyttöä. Oli sitten kyse brexitistä, jytkystä tai trumpista niin vastakkain ovat juuri nämä "hyvät ihmiset" ja kaikki muut. Kuka tätä sirkusta pyörittää, ainakin valtamedia on merkittävä vaikuttaja mutta ketkä mediaa pyörittävät?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"...[hollantilaisproffa Afshin Ellian:] sen jälkeen kun varsinainen "proletariaatti" hävisi länsivaltioista..."

Karl Marx kertoi Pääomassa (1867), että jo 1800-luvulla oli tahoja, jotka väittivät, ettei tuolloin enää mitään oikeaa proletariaattia ollut olemassa kun kerran kaikilla oli varaa käyttää nahkakenkiä eikä kukaan enää kulkenut puukengissä... Tämän puoleen ei siis mitään uutta auringon alla.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tuo proletariaatti olikin Karl Marxin 11.teesi saksalaisfilosofi Ludwig Feuerbach:in ajattelun pohjalta. Kyllä kunnon marxilainen sen tietää..ja olihan se pitkään voimassa, tuo mainoslause: koko maailman proletariaatit...

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Nyt on sitten poliittinen muoti muuttunut. Tämän päivän iskulause kuuluu: Kaikkien maiden proletariaatit, kilpailkaa toisianne vastaan! "Voittaja" on se, joka myy itseään halvimmalla, ja potin korjaa kilpailun järjestäjätaho.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #59

Juu, anteeksi, se menikin näin: "Kaikkien maiden proletariaatit..." (aina vuoteen 1990 asti). Sitähän professori Ellian tarkoitti. Proletariaatin tilalle tulivat siirtolaiset ja pakolaiset (ns. hyvien ihmisten ajattelumaailmassa). Järkeenkäypä, sanoisin: sopivia uhreja tarvitaan aina, omiin tiedostuskampanjoihin..

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #60

Mutta ajatelkaa: iranilaishollantilainen ajattelija tarjoaa tällaisen pähkinän meille "fiksuille länsimaisille" purtavaksi. Olihan Kalle Marxkin lännen miehiä. Kiinnostavaa monikulttuurisuutta.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #60

#60: Sehän se ongelma on ollut jo Gramscin ajoista lähtien, eli työläisistä tuleekin petit bourgeois ja vajoavat "väärään tietoisuuteen"... Sitten tarvitaankin uusia "sorrettuja", jotta ajatusten korttitalo pysyy pystyssä.

Ja Kejo, aivan niin, ilmiötä kutsutaan markkinoiksi. Markkinoilla on muuten muitakin ominaisuuksia, esimerkiksi:

1) se tyydyttää ihmisten tarpeita kertaluokkia tehokkaammin kuin suunnitelmatalous ja

2) se tuottaa tiedon siitä, mikä työ on arvokasta, mikä vähemmän arvokasta ja mikä arvotonta.

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen Vastaus kommenttiin #62

Mutta mitä tehdä silloin, kun markkinoihin on tullut flunssa tai ne ovat vääristyneet jollain muulla tavoin? Suomen sisämarkkinoita ei voi villeimmissä unelmissakaan nimittää vapaiksi markkinoiksi, joissa toimisi vapaan markkinatalouden säännöt.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #63

Martti, puolisakemannina ymmärrät hyvinkin: myös tämä on nyky-Suomea: "Vaadimme (huomio: vaadimme) työtä!"

Sitten kun tuli yhtäkkiä Meyerin Turun telakka, joka tarjosi rutkasti työtä, ääni kellossa muuttui: "olisiko tutkivan journalismin paikkaa".....hohoijaa.

(poimittu US-palstalta, vapaasta joskin tuoreesta muistista)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset