Rutte ja Wilders

Tänä aamuna katselin rauhassa, juutuuben kautta, Hollannin pääministeri Mark Rutten ja oppositiojohtaja Geert Wildersin eilisillan televisioväittelyn, kahvikupin kanssa ja onnellisesti Suomen korvessa asuvana hollantilaispuolikkaana. Väittely, joka tapahtui Rotterdamin Erasmus-yliopiston juhlasalissa talousopiskelijoiden edessä, oli jaettu kolmeen osaan: talous, sosiaali- ja terveydenhoito sekä integraatio/maan identiteetti. Mark Rutte käyttäytyi turvallisesti pääministerin roolistaan käsin ("Maata johdetaan oikeasti eikä twitterin kautta, sohvalla istuen") ja puvunsa alla suojaliivissä puettu Geert Wilders vastasi tutuilla teeseillään ("Hollanti on hollantilaisia varten, hallitsematon maahanmuutto on tullut liian kalliiksi, tarvitaan Nexit sekä rajat kiinni"). Keskustelu oli yllättävän tiukka ja vasta huomenna nähdään sen vaikutuksia. Juuri nyt tasapeli kahden suurimman puolueen välillä, Wildersin PVV ja Rutten VVD (Wildersin entinen puolue muuten), on tosiasia. VVD on suomalaisittain "Hollannin kokoomus".

Varsinainen ongelma syntyy siitä, että pääministeri Mark Rutte ei edelleenkään halua muodostaa hallitusta Wildersin kanssa, jolloin hän joutuu taas turvautumaan CDA:han ("Keskusta"), PvdA:han ("SDP"), D66:een ("liberaalit"), SP:een ("Sosialistit") tai GroenLinks:iin ("Vasemmistoliitto/Vihreät"). Wilders muistutti äänestäjiä tästä vaalien jälkeisestä todellisuudesta. Hollannin entinen mahtipuolue PvdA (Partij van de Arbeid/Työn puolue) tulee todennäköisesti kärsimään rökäletappion, johtuen pitkälti siitä, että tämä puolue puolusti aivan liian kauan maahanmuuttajia hollantilaisten työläisten sijasta. Puolue kutistuu todennäköisesti alle puoleen.

Suomen Kuvalehden viimeinen numero (SK, 10/2017) käytti paljon palstatilaa Hollannin nykytilanteen taustoittamiseksi ja myös Ville Pernaan pääkirjoitus käsitteli "Tuntematonta Hollantia". Lehden sävy oli lähinnä ihmettelevä: "Miten niin mukavasta ja suvaitsevasta maasta on tullut sellainen kuin se nyt on?". Vastausta siihen ei kuitenkaan annettu, kuten ei myöskään IS:n Plus-liitteen laajassa artikkelissa (Jari Alenius/Riika Kuuskoski, 11.3). Olen seurannut omien sukulaisteni kehitystä vuosien saatossa ja voin sanoa, että nykyinen soppa on tulosta aivan liian pitkään jatkuneesta, väärästä EU-politiikasta. Hollantilaisten kyllästymispiste on ohitettu jo ajat sitten ja Pim Fortuynin (2002) sekä Theo van Goghin (2004) murhat olivat liian monelle hollantilaiselle vihoviimeinen pisara.

Jotta Hollannin kehitys supersuvaitsevasta maasta yhä jyrkempään kansakuntaan kävisi edes hieman paremmin selväksi niin suosittelen blogikirjoitustani vuodelta 2011, joka perustuu edesmenneen Selma-siskoni pätevään briiffaukseen. Selma (joka kuoli vuosi sitten liikenneonnettomuudessa) oli nuorena tyypillinen vasemmistoliberaali kuten minäkin, mutta hänen kohdallaan sikäläisen yhteiskunnan tylyt tosiasiat johtivat siihen, että hän äänesti loppuvaiheessa enää "Eläinten puoluetta". Kirjoituksestani "Hollannin tilanne" paljastunee se, miksi tähän on tultu. Teksti on edelleen hyvin ajankohtainen ja Selmalle siitä postuumit kiitokset:

Hollannin tilanne

ilmari
Suomussalmi

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen 2011-2021. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu