Ni Marine, ni Macron!

Täälläkin, US-blogistanissa, on saatu lukea lukuisia kirjoituksia, joissa on huokaistu helpotuksesta Ranskan presidenttivaalien ekan kierroksen tuloksesta. Eurooppa vissi pelastuu kun Emmanuel Macronista näyttää tulevan Ranskan seuraava pressa… Nyt kun seurataan, hieman syrjäsilmällä, tilannetta kyseisessä maassa ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen, huomataan hyvin selvästi nuorten äänestäjien valtavaa tyytymättömyyttä ja suoranaista vihaa 7. toukokuun valintavaihtoehtoja kohtaan: Ni Marine, ni Macron! on juuri nyt vihaisen nuorison tunnuslause (ja siihen jatkona: Ni patrie, ni patron!).

Onhan se tunnetusti vaikeata meilläkin: tuo valinta ruton ja koleran välillä. Kun Marine Le Pen ("La Présidente") luokitellaan rutinoidusti rasistiksi, niin Macronin osalta epäillään lähes kaikkea mitä mies sanoo: hänen taustansa ja kulttuurinsa edustavat selkeästi "vasemmistolaisuutta", vaikka hän on samalla pankkiiri ja miljonääri, joka sanoo tekevänsä Ranskasta "enterprise":n. Macron:in keksintö on myös tuo vihattu "Loi Travail" (työn laki/49.3), joka mahdollistaa hallitukselle työllistämisen voimatoimia, ilman Ranskan parlamentin väliintuloa tai vaikutusta siihen. Hän on jo kertonut ottavansa lakia käyttöön, tarvittaessa. Juuri siksi on ennustettavissa, että Macron:in (hyvinkin todennäköisen) valinnan jälkeen seuraa laajoja nuorisomellakoita:

KUVAHAUN TULOS (hakusanat: Ni Marine, ni Macron)

Ranskan vallankumouksen kuuluisat liberté, egalité, fraternité herättävät suuria kysymysmerkkejä, juuri nyt. Oikeisto (tässä tilanteessa Le Pen:in FN) on aina pitänyt liberté (vapaus) hyvin keskeisenä, mutta täysi vapaus johtaisi kaaokseen. Perinteinen vasemmisto (ja Macron, omassa vaaliretoriikassaan) pitää egalité (tasa-arvo) yhtä tärkeänä, mutta tasa-arvo ilman vapautta on vuorostaan eräänlaista valtionterrorismia. Kuka ihmeen politiikko nostaisi vihdoin tuon fraternité (veljeys) taas framille? Ei kumpikaan heistä; se lienee varma. Juuri siitä syystä tullaan näkemään yhä enemmän levottomuuksia Ranskan presidenttivaalien kynnyksellä, mutta etenkin niiden jälkeen. Ranska on monessa mielessä ja monien mielestä Euroopan mätä omena….(ja vielä lakkoherkempi maa kuin koto-Suomi).

(blogikirjoitukseni perustuu useampien hollantilaiskolumnistien kynäjälkien vapaamuotoiseen yhteenvetoon)

ilmari
Suomussalmi

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen 2011-2021. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu