Nikon radiohaastattelu (2013)
Juuri kuuntelin, autoradiostani, Yle Radio ykkösen tervetulleen uusinnan Niklas Herlinin haastattelusta, joka tehtiin vuonna 2013 eli pian sen jälkeen kun hän oli ostanut 10 % Alma-mediasta ja oli siirtymässä sen hallitukseen, jossa aikoi alussa olla "ainoastaan kuunteluoppilaana" (toimittajana Anna-Liisa Haavikko/kesto 43 min).
Minulle tämä haastattelu oli ennestään tuntematon ja suosittelen sen kuuntelemista jokaiselle US-blogistanilaiselle. Ensiksi käydään läpi hänen toimittajauraansa (Kauppalehti, Suomen Kuvalehti, Ilta-Sanomat; hän luonnehti itseään siihen aikaan "tekstitykiksi"), jonka jälkeen niin Alma-media, Helsingin Sanomat, Yleisradio kuin maakuntalehdet tarkastellaan, mutta myös niin sanottua huonoa journalismia (esimerkiksi montako miljoonaa Laila Hietamies, Jari Tervo tai Kari Hotakainen ovat tienanneet vuosien saatossa).
Loppuvaiheessa niin Uusi Suomi kuin sen blogistan saavat ansaittua huomiota.
Haastattelumatkan varrelta käy selvästi ilmi, ettei Niko tykännyt Ylestä, ei sen 500 miljoonan vuosibudjetista ("rahaa on kuin rantarosvoilla") saatikka siitä, että Yle osti verorahoillamme vaikkapa laajat esitysoikeudet HBO:n laatutuotantoon ("nokittivat hyvän tuotteen itselleen").
Yleisvaikutelmaksi jää, että tämä oli varsin empaattisen miehen sympaattinen haastattelu. Joka tapauksessa Yle Radio ykköselle kiitos sen ajankohtaisesta uusinnasta:
https://areena.yle.fi/1-1804087
Mieki kuuntelin tuon ja kiitän kans Yleä tuosta, oli kyllä ihana kuulla, ja syytä tehä ploki, kiitos tästäki.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vinkistä. Kuuntelin ja pidin. Niklas varmaankin oli särmikäs mies ja olihan hänellä siihen varaa. Mutta kyllä hän selvästi myös pyrki katsomaan asioita monesta kulmasta. Eikä huumorintajuakaan puuttunut, edes itsen suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vinkistä.
Oli mukava kuunnella leppoisaa jutustelua : hyviä kysymyksiä ja selkeitä mielipiteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta Ylen ja Niklaksen suhteesta vielä sen verran, että Ylen uutisankkuri Marjukka Havumäki toteaa Ylen kauniissa muistokirjoituksessa/uutisessa näin:
Koneen mahtisuvun perijän, miljardööri Niklas Herlinin kuolemasta. Nahkatakkiin pukeutunut mies sopi huonosti rikkaan miehen rooliin. Tätä ristiriitaa ihmetteli myös Ylen uutisankkuri Marjukka Havumäki.
– Tunsin Nikon siksi, että meillä molemmilla on kehitysvammainen lapsi, jotka molemmat ovat töissä asumis- ja työpajatoimintaa järjestävässä Lyhdyssä, Havumäki kertoo.
– Nikosta ei millään voinut uskoa, että hän on yksi Suomen rikkaimmista miehistä.
Kehitysvammainen Riikka-tytär oli Havumäen mukaan Herlinille äärettömän läheinen. Facebookiin isä laittoi esimerkiksi kuvia yhteisestä ravintolaillasta. Aikuinen tytär joi limonadia, isä jotain väkevämpää.
Herlin pyrki parantamaan kehitysvammaisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa.
– Viimeksi kuukausi sitten olimme tilaisuudessa, jossa hän käytti puheenvuoron. Niko oli huolestunut palvelujen kilpailutuksesta ja miten se heikentää mahdollisesti asumis- ja työpalveluiden laatua, Havumäki sanoo.
– Jälkeenpäin pelleilimme pihalla ja otimme selfie-kuvan yhdessä hänen ja poikani Kallen kanssa.
Havumäen mukaan oli vain yksi asia, jota ei kannattanut ottaa puheeksi.
– Yleisradiosta meidän ei kannattanut hirveästi keskustella. Niko ei Ylestä pitänyt. Ja niinpä me emme siitä puhuneet.
Lähde:
https://yle.fi/uutiset/3-9877494
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen tuo suhde YLEen. Itse en kuullut kommetteja YLEstä muuten kovin kriittisinä paitsi juuri tuo raha ja ennen kaikkea rahan käyttö. Joten sanoisin, että asenne ei ollut ’irti YLEstä’ vaan ’parempaa YLEä’.
Tytär on ottanut nimenomaan YLEn uutisseurantaansa, koska ’sillä on asiallisin tarjonta ja hyvin asetettavat profiilit’. Toinen asiallinen on Hesari, vaikka monet siitä pahaa puhuvatkin.
Ja Niklashan tuossa jo kehui maakuntalehtien viikonloppupainosten tarjontaa.
Uutiset ja artikkelitkin ovat miten ne luetaan. Ei kaikkea tarvitse niellä sellaisenaan ja usein omaa näkemystä ärsyttävät näkemykset kuitenkin samalla avartavat näkemystä. Vaikka ei sitä ole pakko ääneen tunnustaa…
Ilmoita asiaton viesti
Eräänä plussana Ylelle Niko myöntyi siihen, että Yle sentään ostaa myös ohjelmia kotimaisilta, kunnollisilta tuotantoyhtiöiltä (Production House ym): ”silläkin tavalla jonkinlainen subventio toteutuu”.
Ilmoita asiaton viesti