Elämä jatkuu

"Bitte, sagen Sie mir so etwas nicht!"

Tämä kuuluu sarjaan "muistoja elämäni taipaleelta", mutta on siitä hauskaa, että melkeinpä tapasin nuoren Putinin vuonna 1984 (vai tapasinko sittenkin?).

Jostain syystä normaalia erilaisempi matkustustapa ja -suunta on aina ollut houkutteleva. Syksyllä 1984, silloin kun hollantilainen isäukko oli vielä elossa ja täytti 80 vuotta, päätimme Sirkka-vaimon ja Veikko-pojan kanssa, että matkustamme Hollantiin junalla Pietarin kautta. Olin tehnyt sen useasti aiemmin 1970-luvulla ja lipun sekä viisumin osto oli jo silloin helppoa. Yöjunalla Hesasta Leningradiin, jolloin koko päivän pääsi nauttimaan komeasta metropolista. Jatkoyhteys lähti Varshavksii Vokzal:ista (Varsovan rautatieasema): iltaisin mukavalla yöjunalla Daugavpilsin ja Vilnan kautta Puolaan ja siitä eteenpäin Itä-Berliiniin. Sieltä ratikalla länteen ja junan vaihto. Neuvostoliiton rajalla, Grodnossa, oli joka kerta tuo kiinnostava vaihe, jossa koko juna nostettiin ylös ja kapeammat akselit rullattiin alle. 

Jokainen, joka on matkustanut venäläisellä 4-hengen makuuvaunulla, tietää, että juuri siinä tehdään hyvin helposti uusia tuttavuuksia. Meidän osastoomme tuli nuorehko, vaalea ja siististi pukeutunut mies, joka alussa viihtyi omissa oloissa sen jälkeen kun huomasi, että oli joutunut ulkomaalaisten matkaseuraksi. Siihen aikaan venäjän kieli ei luistanut vielä ollenkaan, mutta vähän ajan kuluttua huomattiin, että yhteinen kieli sittenkin löytyi meille kaikille (paitsi 1,5 -vuotiaalle Veikolle, joka nykyisin on hesalainen kirurgi): nimittäin saksan kieli. Mies kertoi olevansa työmatkalla DDR:ään. Ennen nukkumaan menoa juttelimme hieman yleisasioista ja joimme yhteiset yömyssyt. Seuraavana päivänä tutustuimme paremmin ja jossain vaiheessa rohjettiin jo kysyä ilmiselvältä NKP-jäseneltä, että "miksi ihmeessä valitaan teillä näitä ikäjohtajia, jotka ehtivät olla vallassa vaan lyhyen ajan?". Brezu oli kuollut, jonka jälkeen Juri Andropov oli lyhyen ajan vallassa ennen kuolemaansa. Hieman ennen junamatkaamme huonokuntoinen ikämies Konstantin Tšernenko oli ryhtynyt hallitsemaan suurta ja mahtavaa. Siihen tämä matkaseuralaisemme vastasi hiljaa: "Bitte, sagen Sie mir so etwas nicht!" (Olkaa hyvä, älkää puhuko minulle tuollaista). Hän oli selvästi vaivautunut ja ehkä pelkäsi myös ulkopuolisia kuulijoita.

Vasta 2000-luvulla olen ruvennut pohtimaan oliko tämä vaaleatukkainen mies sittenkin VVP eli Vladimir Vladimirovitsh Putin. Vuonna 2014 tein hänen Itä-Saksan vuosistaan perusteellisen blogin ja ainakin silloin selvisi, että Putin aloitti DDR:ssa vasta vuonna 1985. Läheltä liippasi kuitenkin, näin jälkikäteen arvioituna...(tai ehkä hän kävi tutustumassa tulevaan työpaikkaansa?).

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

On täysin mahdollista, sillä todennäköisesti juuri tutustumismatkat, joita ilman muuta on tehty ennen varsinaista pestiä, on hoidettu normaalisti junalla. Myöhemmin toki valtion kyydissä koneella t.m.s.

Mutta oleellista asian arvioimiseksi on se kuinka hyvin muistat kyseisen henkilön ulkoisen habituksen. Oliko hän pienikokoinen, suoranenäinen ja vaalea?

Oheisen linkin takaa löytyy Reaganin kanssa samassa kuvassa esiintyvä Putin juuri niiltä ajoilta kuvan vasemmassa laidassa.

Mutta varo hiukan, sillä muisti voi tehdä tepposia, jos jotain asiaa haluaa itselleen vakuuttaa!

http://i.imgur.com/uqBAw.jpg

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Muistan, että hän oli minua selvästi pienempi (mutta se on muutenkin helppoa kun olen 1,93 cm). Kuten kirjoitin: vaaleatukkainen, siististi pukeutunut ja puhuu hyvin saksaa. Kun käyt aloitukseni linkissä (= aiempi blogi), näet kuvan nuoresta Putinista. Sirkka ja minä olemme eronneet, mutta aion häneltä kysyä miten hän muistaa. Myös Sirkka puhuu hyvin saksaa. Tuo otsikkolause jäi pysyvästi muistiini.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Suunnilleen noina aikoina Juha Vainio sävelsi hienon laulun, joka jollain tavalla liippaa samaa aihetta ("Mies, joka tapasi Dingon"):

https://www.youtube.com/watch?v=uG7sr6xdGcw

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo laulun aihe tuli Junnulle siitä, kun hän esiintyi samassa viihdeohjelmassa TV:ssä Neumannin kanssa juuri siihen aikaan, kun "Autio talo" oli radiossa hittinä.

Junnuhan oli jo silloin ollut parisenkymmentä vuotta pinnalla niin esiintyjänä kuin sanoittajanakin ja Neuman oli untuvikko. Tuossa ohjelmassa Junnu hiukan isällisesti yritti opastaa Neumannia sanoitusten tekoon ja oli selvästikin se varsinainen "kunniavieras" Neumannin ollessa vain yksi muista.

Junnu oli kuitenkin sitten seuraavalla viikolla kuullut jossain yhteydessä kadulla tyttölaumasta jonkun huudahtaneen: "Hei, eiks´ toi oo se mies, joka tapasi Dingon!"

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Juu, tuo tausta oli minullekin tuttu; kuuntelin kerran Junnun selityksen laulun synnystä. Mukavan ironinen laulu.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

Juu, ja niin sävelkulussa kuin ennen kaikkea sovituksessakin on osattu karityyrisehkosti imitoida Dingon genreä täydellisesti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo varovaisuus kantaa otettaessa oli niihin aikoihin tyypillistä neuvostoliittolaisille. Koskaan ei voinut olla varma kuka oli värvätty kyttääjä. Sinustakaan ei tuo "Putin" ole voinut olla varma. Ehkäpä sinut oli "vaimoineen" lähetetty vain raportoimaan uuden DDR:ään komennetun KGB-läisen viestinnästä, kun ryhdyit moisia asioita häneltä kyselemään.

Istuin joskus 80-luvun alussa lähijunassa matkalla Helsingin rautatieasemalta Kannelmäkeen, kun viereeni ja vastapäätä minua istahti kaksi nuorukaista. He puhuivat yllättäen eestiä ja toinen heistä oli kuitenkin ilmiselvästi suomalainen. Kuuntelin korvat höröllä, koska osasin itsekin eestiä sen verran. He pähkäilivät keskenään kuinka saisivat seuraavan kutsun Suomeen saapumiseksi hyväksytetyksi Neuvostoliiton viranomaisilta. Tuo kaveri oli selvästikin jonkinlaisessa opiskeluun liittyvässä projektissa Suomessa.

En malttanut olla yhtymättä keskusteluun jossain vaiheessa ja kerroin huonohkolla eestin kielelläni, että on hyvin erikoista tavata eestiläisiä Helsingissä ja että tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta elämässäni, kun moiseen tilanteeseen törmään. Molemmat menivät aivan vaitonaiseksi eivätkä puhuneet sen jälkeen enää mitään ennen kuin poistuivat pysäkillään.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minäkin olin kerran junassa hyvin vaitonainen, koko matkan ajan. Mutta se tapahtuikin Viron puolella, 1970-luvun alussa.....

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151524-juna...

Käyttäjän ChristerSuominen kuva
Christer Suominen

Itse olen kuin olenkin tavannut Vovan useasti, kun hän oli Leningradin oblostin Toimeenpanevan Komitean Pääsihteeri, ja kauoungin kakkosmies. Vova oli mm. vastuussa ulkomaisten, myös suomalaisten firmojen asioista vuosina 1989-1991.

Minut Vovalle esitteli Hannu Linnainmaa, joka oli suomalaisen, nyt jo kuopatun rakennusyhtiö Hakan Pietarin alueen päällikköjä. Työnsä ja yhteyksiensä vuoksi ns. Tiitisen listalle joutunut varsin isänmaallinen mies.

Kun muut joivat vodkaa, otti Vova tuoremehua. Kun muut nukkuivat krapulaansa, oli Vova jo aamulla käynyt kukonlaulun aikaan judosalilla, ja tuli sitten autollaan hakemaan Pietarin arkkitehtuurikierrokselle. Hän harrastaa arkkitehtuuria, ja tietää erittäin paljon kotikaupunkinsa historiallisista rakennuksista, ja niitten suunnittelijoista.

Myös Dostojevski näytti olevan tuttua läpikotaisin, sillä Vova esitteli myös Dostojevskin romaanien tapahtumapaikkoja.

Yhteyttä olemme Vovan kanssa sittemmin pitäneet lähinnä vaihtamalla Uuden Vuoden toivotuksia.

Sattumalta on toinen tuttavani, vuonna 1991 Tallinnassa tapaamani Anton Vaino valittu Vovan presidenttikanslian pääsihteeriksi. Anton on kehittänyt Venäjää nyt johtavan tekoälyn, Nooscopyn. Nuori, juuri itsenäistyneessä Virossa kommunistipampun poikana etuoikeutensa menettänyt lahjakas Vaino puhui Nooscopystään jo vuonna 1991.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielenkiintoista, mutta kuinka tiedät tuosta Tiitisen listasta? Sehän on huippusalainen läpikotoisin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Se olikin "Mitrohinin lista":

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000806119.html

Verkkouutisten toimittaja Juha-Pekka Tikka on löytänyt Mitrohinin asiapapereista muun muassa nämä suomalaisnimet:

- Pentti Mälkki, "Morjak", Merentutkimuslaitoksen 2004 eläkkeelle jäänyt ylijohtaja.
- Hannu Linnainmaa (1944-2011), idänkauppamies ja taloustieteen tohtori.
- Kari Tapiola, "Tero", demarivaikuttaja, kansainvälisen työjärjestön ILO:n työntekijä.
- Ville Pessi, "Baranov", Suomen kommunistisen puolueen pääsihteeri.

Aiemmin tunnetuista nimistä listalla ovat muun muassa ex-kansanedustaja Jaakko Laakso ("Jan") ja toimittaja Mats Dumell ("Dick").

P.S. Itsekin uskon, että useat heistä olivat hyvinkin isänmaallisia ja edistivät vientikauppaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #11

Juu, eli Tiitisen lista on todellakin koskematon.

Mielenkiintoista muuten, että Eila Kännö on tuossa listassa mukana.
Tulee mieleen, että oliko ehdottoman tiukka ulkomaalaisten käännyttäminen takaisin hänen ulkomaalaistoimiston johtoaikanaan osa KGB:n vaatimuslistaa?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Herra Vaino Nooscopeineen näyttäisi olevan klassinen huuhaasysteemiteoreetikko, mutta ehkä hänestä on Putinille apua, kun virkamiehille vakuutetaan, että kyllä teitä tieteellisesti johdetaan:

http://www.bbc.com/news/world-europe-37109169
http://www.madscientistblog.ca/anton-vaino-one-noo...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset