1918: teloitetut pasifistiveljekset..

Nyt kun yhdessä muistellaan, aiheellisesti, sadan vuoden takaista sisällissotaa, niin tässä eräs kohtalo, joka on puhuttanut minua aina erityisesti. Tolstoilaisuus oli aikoinaan kiinnostava ja kansainvälinen ilmiö, josta Isohiiden veljesten suomalainen tolstoilaisuus on ollut jo kauan kiinnostukseni kohde. Vuonna 2010 kirjoitin heistä blogin, jonka nyt muokkasin tämän muistovuoden kunniaksi.

Viime vuosisadan alussa Iitissä asuneet veljekset, Akseli ja Eelo Isohiisi, olivat miehiä parhaasta päästä, fyysisesti kovakuntoisia mutta henkiseltä tasoltaan omaa luokkaa. Molemmat olivat tiukasti rauhan miehiä eivätkä suostuneet tarttumaan aseisiin. Juuri siksi on niin surullista, että nämä pasifistiveljekset ammuttiin kun eivät suostuneet osallistumaan aseellisiin toimintaan sisällissodan aikana. Tässä tapauksessa punaiset kotkalaiset toimivat raukkamaisina teloittajina. Paikalliset punaiset eivät ikinä olisi moiseen ryhtyneet, koska kunnioittivat näitä miehiä, joille askeettinen elämä ja pyyteetön ystävällisyys olivat olemassaolon johtolanka. Heidät haudattiin Sääskjärven Massissa oman pientilan takana olevassa metsässä. Maija Salonius-Hatakka on kirjoittanut veljeksistä hienon biografian Ei saarnaamalla vaan elämällä (Atena-kustantamo, 2000).

Elias (synt. 1883) ja Axel (synt 1886) Örnmark syntyivät varakkaaseen talonpoikaisperheeseen Tenholassa. Vuodesta 1906 he käyttivät sukunimeä Isohiisi. Eelo opiskeli nuorena maanviljelyä, kun taas Akseli kiinnostui ennen kaikkea taiteesta. Opiskeluaikana Akseli pääsi tutustumaan Leo Tolstoin teokseen Mitä taide on? Hän innostui siitä niin paljon, että luki lyhyessä ajassa Tolstoin koko tuotannon. Vuonna 1908 uusi vakaumus, tolstoilaisuus, voitti ja Akseli päätti jättää taideopinnot kesken. Mies muutti Iitin Massiin (Kalle-veljen omistamaan velkaiseen maatilaan) tavoitteenaan elää Tolstoin oppien mukaan. Omaisuudella ei ollut enää arvoa. Herraskaiset vaatteet vaihtuivat työmiehen rispaantuneeseen sarkapukuun. Alkiolaisuuteen törmänneen Akselin poliittiset ja uskonnolliset ideologiat jäivät. Instituutioilla ja esivallalla ei ollut enää merkitystä. Akseli keskittyi lähimmäisten auttamiseen. Hänen ainoa lakinsa oli vuorisaarna. Oli lakattava erottelemasta ihmisiä, ja elettävä veljinä ja sisarina vain toisiaan varten.

Pian Eelokin muutti Massiin ja uutta tupaa alettiin rakentaa Kalle-veljen metsään. Pienen maalaistalon nimeksi tuli Eelola. Vieraiden kerrottiin toistuvasti hämmästelleen Eelolan siisteyttä. Eelo toimi talonpitäjänä kun Akseli kiersi reissuillaan puhumassa, auttamassa ihmisiä, maalaamassa muotokuvia tai vaikka korjaamassa sattumalta tapaamansa mummon tuvan kattoa. Kun rahaa saatiin, niillä kustannettiin Eelolan Tolstoin kirjastoa tai annettiin ruokaa vähävaraisille. Kova ruumiillinen työ ja omantunnon puhtaus näkyivät veljesten olemuksessa. Kaikki aikalaiset kertoivat heistä huokuneen suurta lämpöä.

Veljekset ammuttiin metsänlaitaan Haapa-Kimolan ja Kausalan välisen tien varrella.  Akseli oli 31-vuotias, Eelo kolme vuotta vanhempi. Oppinsa mukaisesti he antoivat teloittajilleen jo etukäteen anteeksi. Toisen heistä kerrotaan jopa ojentaneen kintaansa vangitsijalle, joka valitti käsiänsä palelevan. Vasta viikkoa myöhemmin opettaja Gurli Winquist onnistui löytämään veljesten ruumiit metsästä. ”Seuraavana päivänä menin köyhäintalosta hakemaan arkut ja toukokuun toisena päivänä hautasin heidät tänne Eelolan metsään, niin kuin he olivat toivoneet. Neljä Massin miestä kaivoi heidän hautansa.” Sota Kymenlaaksossa päättyi kolme päivää myöhemmin (viimeinen kappale on suora lainaus Apu-lehdestä, 12.1.2018).

Tammikuun alussa Apu-lehti julkaisi siis laajan ja kiinnostavan artikkelin Isohiisi-veljeksistä, jota ehdottomasti kannattaa lukea jo pelkästään heidän kunniaksi ja muistoksi: LINKKI

Iitin Massi (karttalinkki)

Kirjailija Leo Tolstoin (1833-1910) edustama filosofia tuli tunnetuksi Suomessa 1880-luvulla, mutta laajemmin vasta 1890-luvun ensivuosina ja erityisesti Arvid Järnefeltin Heräämiseni-teoksen ilmestymisen myötä 1894. Vaikka tolstoilaisuus jäi varsinaisena aatteena rajatun piirin elämänfilosofiaksi, koskettivat sen ajatukset kuitenkin lukuisia 1800- ja 1900-luvun vaihteen keskeisiä taiteilijoita, kulttuurihenkilöitä ja kirjailijoita. Suomalaisen tolstoilaisuuden keulahahmo Arvid Järnefelt luopui jossain vaiheessa tolstoilaisuudesta, jonka jälkeen koko aate lakkasi Suomen älymystön keskuudesta.

 

ilmari
Suomussalmi

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen 2011-2021. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu