Tarton Yliopisto (1972)…

Huhtikuussa tein lyhyen vierailun Viroon, maatalousmerkeissä, ja kävin myös upeassa Tartossa. Sen ikivanhan yliopiston komeassa juhlasalissa Kekkonen piti aikoinaan kuuluisan puheensa. Mutta onhan minullakin varsin mielenkiintoisia ja outoja muistoja kyseisestä opinahjosta. Niin outoja, että sietää niistä kertoa:

Oli vuosi 1972 (voihan se olla 1973:kin; en muista aivan tarkkaan). Ystäväni Kalle tuli kadulla vastaan ja kutsui mukaan Tallinna-Tarttomatkaan, kun oli sopivasti tullut peruutuspaikka. Jo laivamatkan aikana (Estonia Shipping Company:n m/s "Tallinn") selvisi, että olin hieman väärässä seurassa (olin "revari" tai ehkä jopa "maolainen", kun olin kiinnostunut mm. Kiinasta). Kyse oli ASS-porukan opintomatkasta. Juuri Hollannista tulleena en ymmärtänyt mitään Suomen stallarien kuvioista….heh, heh. Näin jälkikäteen, eivät ymmärtäneet itsekään. Nalle Wahlroos hyppäsi kyydistä pois juuri siihen aikaan.

Ohjelmaan kuului yliopiston opiskelijoiden tapaaminen Tartossa. Tuo oli sellainen tilaisuus, jota olisi pitänyt kuvata vaikkapa älypuhelimella ja ladata youtubeen… Kerrassaan kiintoisa kohtaaminen/ohipuhuminen: muistan loppuikääni miten virolaiset opiskelijat (pukeutuneina adidas-paitoihin ja wrangler-farkkuihin) menivät lähes sanattomiksi kun suomalaiset opiskelijat kehuivat heidän olojaan ja haukkuivat suomalaista opiskelijatodellisuutta. Paluumatkaan kuului vielä pari, ohjattua päivää Tallinnassa ja jo bussissa päätin, että taidanpa mennä omille teilleni. Jätin porukan opiskelemaan marxilaista-lenininläistä opintopiiriä ja läksin ensiksi uimaan paikalliseen uimahalliin. Reaalielämä kun kiinnosti yli kaiken, niin silloin kuin nytkin.

Seuraavana päivänä suuntauduin Tallinnan rautatieasemalle ja ajettelin tutustua Viron maaseutuun. Onneksi löisin aseman laiturilta kätevän lippuautomaatin, josta pystyi ostamaan junalippuja eri "zooneihein". Haapsalu kiinnosti ja laskin montako zoonia (vyöhykettä) siihen tarvittiin. Ostin sen jälkeen "Rahva hääl"-sanomalehden (sopivaksi rekvisiitaksi, jotta näyttäisin virolaiselta) ja kun kondari tuli junaosastoon luovutin ns. muina miehinä lippuni. Tutustuin koko päivän Haapsalun kaupunkiin ja satamaan. Söin bortsia ja iltapäivän päätteeksi suuntauduin takaisin Tallinaan.

Siitä seuraavana aamuna kerroin hotelli Virun aamiaisella Inturistin virolaisoppaallemme, että "Terveisiä Haapsalusta"! Reaktio oli raju ja jälkikäteen täysin ymmärrettävä: "Jumankautta! Kävitkö todella Haapsalussa?" (senaikaisissa viisumeissa luki vaan ne paikat, jonne oli lupa mennä: Tallinna, Tartto). Mies olisi voinut menettää työpaikkansa ja minä olisin päässyt KGB:n kurssille..

Muutama vuotta sitten, täällä Suomussalmella, kävi isompi ryhmä Leader-virolaisia, jonka joukossa muutamia asukkaita Haapsalusta. Kun kerroin kahvipöydällä kokemukseni he totesivat: "Sinähän sait sentään matkustaa junalla Tallinasta Haapsaluun. NL:n romahduksen jälkeen joku trokari möi kiskot metallikeräykseen ja nyt meillä ei ole minkälaista junayhteyttä"….

ilmari
Suomussalmi

Suomussalmi. Puheenvuoron vakiokirjoittaja 2009-2019. Vapaavuorolainen 2011-2021. Nykyinen blogialustani: ILMARISCHEPEL.LIVEJOURNAL.COM

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu