Herääkö Saksa vihdoinkin?
Lokakuun loppuvaiheessa monet saksalaiset hieraisivat silmiään kun huomasivat Münchenin Marienplatz:illa Nuclear Pride Party-tapahtuman, jossa esiintyi myös Melty-niminen jääkarhumaskotti. Juuri Saksan kannattaisi harrastaa voimakasta itsekritiikkiä, koska sen hiilidioksidipäästöt ovat peräti 8-kertaiset (muuten leväperäiseen) Ranskaan verrattuna.
Fukushiman onnettomuuden jälkeen Saksa meni jonkinlaiseen shokkiin ja päätti vuonna 2011, että maan kaikki ydinvoimalat suljetaan nopeutetussa tahdissa. Samanaikaisesti ruskohiilen poltto jatkuu iloisesti, entiseen tapaan..itse asiassa sen kulutus koko ajan lisääntyy.
Pienestä se aina alkaa, jopa yleensä niin järkevien saksalaisten asennemuutos:
https://
Ruskohiilen avolouhintaa (RWE-Garzweiler)…….:
https://
Suomen vihreissä ainut (joskin vielä vaatimaton) merkki henkisestä heräämisestä tuli Osmo ”Ode” Soininvaaran suunnalta:
https://www.verkkouutiset.fi/il-osmo-soininvaara-e…
Ilmoita asiaton viesti
”Pienestä se aina alkaa, jopa yleensä niin järkevien saksalaisten asennemuutos:”
Mutta se asennemuutos, jolla maailman luontoa ja Tellusta ylipäänsä voitaisiin vielä jotenkin pelastaa, ei ole lähelläkään ydinvoimaa. Kyllä roudmappia (ei siis roundappia) on löydettävä aivan toiseen suuntaan.
Ratkaisu ja suunta saattaisi olla – tosin ei siitäkään varmoja voida olla – energian käytön drastinen vähentäminen. Valitettavasti edes saksalaisista ei näy löytyvän tiennäyttäjää siihen suuntaan. Minkäänlaista kapellimestaria tai tahtipuikon heiluttajaa tuollaiseen kehityssuuntaan ei siis ole näköpiirissä.
Siivoton energian tuhlaus ja yleinen törsäys jatkuu hamaan uppoamiseen saakka kuvaannollisesti ”Titanic-orkesterin” tahdittamana. Toivottavasti en kovin pahasti järkyttänyt Ilmaria.
”Kun Titanic vajosi meren syvyyksiin huhtikuussa 1912, esitti aluksen urhea kahdeksanmiehinen soittokunta koko ajan musiikkia. Varma kuolema oli edessä, silti he seurasivat loppuun saakka kapellimestarinsa tahtipuikkoa.”
Ilmoita asiaton viesti
Markku kirjoitti: ”Toivottavasti en kovin pahasti järkyttänyt Ilmaria”.
Ei millään muotoa. Siihen tarvitaan kyllä kovempia paukkuja. Itse toivon energian käytön vähentämisen ohella, robottiveroa sekä maailmanlaajuista vasektomiaa (kahden todetun lapsen jälkeen):
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235936-robo…
Ainahan toivoa saa, eikö? T.idealistinen realisti (melko surkean lajimme vähäinen edustaja).
Ilmoita asiaton viesti
”Ainahan toivoa saa, eikö?”
Joo, toivossa on hyvä elää, sanoi…. hmm. Pitäisi vain löytää se oikea toivo.
Hieman leikillään, mutta silti puolitosissaan pakko lohkaista: lisää ’ilmareita’ ja ehtaa luomuelämää, niin toivon kipinä voisi vahvistua.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Saksassa käytäntönä metsittää ruskohiilikaivosten alueita kaivostoiminnan päätyttyä?
Ilmoita asiaton viesti
Muistan lukeneeni, että voimayhtiöt ovat tällaiseen ennallistamiseen sitoutuneet, mutta koska asiaa ei ole valvottu, ne eivät ole varoja moiseen rahastoineet eikä niiden tase todellisuudessa sellaisia kulueriä kestäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Suomessa käytäntönä ennallistaa kaivosalueita toiminnan päätyttyä ?
Yhtiöillä on toki lain vaatimia ennallistamis rahavaraumia, mutta voiko 200.000 eurolla ennallistaa luonnontilaan 50 km2 aluetta on vielä epäselvää.
Ilmoita asiaton viesti
Lauri kirjoitti: ”Onko Suomessa käytäntönä ennallistaa kaivosalueita toiminnan päätyttyä ?”
Vastaus: on, vaikkei kyse ole niinkään ennallistamisesta vaan pikemmin maisemoinnista.. Kun 2000-luvun alussa kävin, kunnan edustajien kera, tutustumassa Pekka Perän Talvivaaraan, Kainuun ELY-keskuksen virkamies kertoi, että kaivos joutui tallentamaan 31 miljoonan takuusumman ELY-keskuksen tilille louhosalueen tulevaa maisemointia varten.
(Jossain vaiheessa, Talvivaaran pahimman rahoituskriisin aikana, kaivoksen edustajat pyysivät mahdollista ”vippiä” tästä takuusummasta. Sitä ei silloin annettu)
Ilmoita asiaton viesti
Ulkomuistista Yaran rahastointi toiminnan päättämisen kustannuksiin on n. 200.000 euroa. Voin toki olla väärässä, mutta mistä kysyä oikea summa ?
Ilmoita asiaton viesti