Elämä jatkuu

Maartje (14 †) ja Derakshan

Tätä tosikertomusta minun oli yksinkertaisesti pakko kääntää suomeksi; sen verran ajankohtainen, monella tapaa, eikä vähintään näin joulun aikana. Vastuullisen kansalaisjournalismin sääntöjen mukaan alkuperäiset lähteet on mainittu kertomuksen lopussa:

Hollantilaistyttö Maartje oli vuonna 2004 vasta 14 vuoden ikäinen, kun sai lääkäriltä kuulla olevansa parantumattomasti syöpäsairas. Ennuste oli niin huono, että kuoleman uhka oli jo hyvin lähellä. Hänen elämänsä viimeisen syksyn aikana Maartje päätti kirjoittaa kirje ministeri Rita Verdonkille, jonka silloinen vastuualue oli maahanmuutto. Kirjeessään Maartje kertoi kuolevansa piankin ja ilmoitti, että "hänen paikkansa Hollannin yhteiskunnassa vapauttuisi"..Hän kertoi vielä täyttävänsä koulutuspaikan ja oli toivonut pääsevänsä yliopistoon kun 18 vuoden ikä olisi saavutettu. Mutta kun näin ei tulisi tapahtumaan niin hänen paikkansa olisi siis vapaa jollekin muulle.

"Anna minun paikkani Derakshanille"

Mitä ministerin sitten piti tehdä Maartjen vapaapaikan kanssa? Siihen Maartjella oli erikoinen ehdotus. Hänen paras kaverinsa oli nimeltään Derakshan (joka tarkoittaa "loistava" tai "valoa antava"). Derakshan pakeni perheensä kanssa Afganistanin Taliban-Al-Qaeda-hallintoa, viisi vuotta aiemmin, mutta sai Hollannin viranomaisilta kuulla, että heidät palautetaan, koska maassa on siirtolaisia ja pakolaisia jo ennestään niin paljon.

Tässä tapauksessa tyttö, joka ei pystynyt välttämään omaa kuolemaansa, yritti auttaa toista, jota uhkasi mahdollisesti Talibanin tekemää murhaa. Maartje kirjoitti näin: "Derakshan voisi ottaa minun paikkani yhteiskunnassa, silloin kun minua ei enää ole. Halusin aina tulla lääkäriksi ja nyt hän voisi sen tehdä minun tilallani". Ministeri liikuttui kirjeestä niin paljon, että vieraili Maartjen sairasvuoteelle. Hän joutui kuitenkin kertomaan, että Hollannin lait sitovat hänenkin toimenpiteitä ja mahdollisuuksia. Yhdessä olivat kuitenkin sitä mieltä, että Derakshan oli ainakin muutamiksi vuosiksi saanut turvapaikan, vaikka nyt joutuikin palaamaan kotimaahansa. Vain pari kuukautta tämän jälkeen Maartje kuoli.

Pelko tulla unohdetuksi

Maartjen äiti kertoi Volkskrantin haastattelussa, että Maartje puhui loppuvaiheessa usein kuolemanpelosta. Pelko itse kuolemasta? Ei niinkään, vaan pikemmin "pelko siitä, ettei kukaan enää muistaisi häntä tai mainitsisi hänen nimeään". Tällainen pelko lieneekin yleismaailmallinen ja meille kaikille tuttu.

Derakshan ei aiemmin käynyt koulua, koska Taliban oli sitä vastaan ("naiset pysykööt tyhminä ja kotona.."). Hän oli 11-vuotias kun saapui Hollantiin ja Driebergenin vastaanottokeskuksessa hän pystyi ainoastaan kirjoittamaan oman nimensä. Seuraava maahanmuuttoministeri tulkitsi laki hieman toisella (luovalla) tavalla ja Derakshan sai sittenkin jäädä maahan. Siihen aikaan hän kantoi vielä huivia (kuten näkyy videosta, kohdassa 1:12 min).

Derakshanista tuli syöpälääkäri

Derakshan kokee omaa kohtaloansa Maartjen surullisen kohtalon jatkona: "Olen alitajussani yrittänyt ottaa hartioillani Maartjen tehtävät; yrittänyt tulla eräänlaiseksi uudeksi tyttäreksi hänen tilalleen. Omat vanhempani ovat siihen rohkaisseet".

Derakshan valmistui lääketieteellisestä tiedekunnasta ja toimii nyt syöpälääkärinä Antoni van Leeuwenhoek-sairaalassa. Jo ajat sitten hän jätti huivin pois; viidennessä koululuokassa hän teki isälleen selväksi, ettei enää suostu siihen. Isä antoi periksi; ei sentään perhesotaa yhden joutavan huivin takia..

Derakshan loistaa nyt hollantilaisena kansalaisena: "Se, mitä Maartje halusi tehdä minun puolestani on suurenmoista. En ikinä pysty tätä maksamaan takaisin. Koen onnellisuuttani hänen nimensä kautta".

 

Lähteet:

https://www.elsevierweekblad.nl/opinie/opinie/2018/12/hoe-het-noodlot-va...

https://www.volkskrant.nl/nieuws-achtergrond/haar-stervende-vriendin-vro...

https://newsbeezer.com/netherlandseng/dying-girl-wants-the-girlfriend-to...

https://

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Hieno ja liikuttava kertomus.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Niin onkin; samalla upea esimerkki maahanmuuttajien sopeuttamisesta elämään ja toimimaan uuden kotimaansa yhteiskunnassa (kotouttaminen).

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Koskettava kirjoitus.Kiitos.
Rauhallista Joulua!

Sirpa Abdallah

Loistava kirjoitus ja esimerkki pakolaisen täysin onnistuneesta kotoutumisesta. Näitä vastaavanlaisia onnistumisia on toteutunut monissa maissa. Myös meillä. Tämä sopeutuminen vain on täysin riippuvainen tulijan omasta tahdosta sopeutua uuteen ympäristöön. Sopeutumista ei voi pakottaa, ei rahalla, eikä millään, jos siihen ei itseltä löydy halua ja tahtoa. Kirjoituksen esimerkissä oli sopeutuminen ja hyväksyminen alkanut jo lapsena.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Mainittavaa on sekin, että ekan lähteen kirjoittaja (joka teki yhteenvedon Volkskrantin alkuperäisestä artikkelista) on Prof. mr. dr. Afshin Ellian (Teheran, 1966); itsekin mainio esimerkki onnistuneesta kotouttamisesta. Iranilainen maahanmuuttaja Afshin Ellian toimii juridiikan professorina Leidenin yliopistossa ja kirjoittaa jatkuvasti hyvin kiinnostavia ja varsin järkeviä kolumneja Elsevier-viikkolehdessä, sujuvasti hollanniksi. Opin häneltä paljon.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Iranissa on paljon fiksua porukkaa. Niin maassa kuin maan rajojen ulkopuolella. Joten sikäli Trumpin idea pakotepolitiikan kiristämisestä on täysin idioottimainen. Toivottavasti EU saa pysytyksi siitä erossa ja pystyy sitä kautta vaikuttamaan, että Iranissa tapahtuisi myös sisällä demokraattista kehitystä.

Se ei tule hetkessä mutta voisi toivoa, että se tulisi askel kerrallaan. Paras tapa demokraattisen kehityksen tiellä on sitoa Irania eurooppalaiseen yhteyteen. Shaahi teki monia virheitä mutta hän sai myös aikaan kehitystä, jota ei ole nujerrettu 40 vuodessakaan. Uusi vallankumous ei olisi kuin vain uuden, erilaisen vainon alku. Länsimaiden USA-johtoiset toimet Lähi-Idässä ovat olleet pitkälti kulkua katastrofista toiseen. Demokratia ei ole vientituote.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #6

Juho kirjoitti: "Demokratia ei ole vientituote".

Näin tyly käytäntö on osoittanut.. Jospa jenkkikin sen joskus tajuaa? Samalla on hyvä muistaa, ettei vihaimaameilla ole minkälaista sijaa demokraattisissa yhteiskunnissa; äärimmäinen "uskontototaliarismi" ei ole tuontituote..ei millään. Heistä ei ole ollut onneksi haittaa Suomessa (vielä), mutta Tanskassa, Hollannissa, Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa sitäkin enemmän..

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

M i k ä ä n ei ole täysin riippuvaista kenenkään " omasta tahdosta".
Nimenomaan s e on tämän tarinan opetus.

Olemme riippuvaisia toisistamme ja hyvästä keskinäisestä tahdostamme.

Jos emme anna toiselle aitoa mahdollisuutta , emme voi mitään vaatiakaan.

Sirpa Abdallah

Lapsen oma tahto ei tokikaan ole laillisuuden asteelle kehittynyt. Lapsi kokeilee oman tahdon toteuttamisen rajoja vanhempien asettamilla ehdoilla. Akuinen sen sijaan tietää tai ainakin oletetaan tietävän laillisuuden rajat ja sen missä määrin voi toteuttaa omaa tahtoaan (kotimaassaan). Toiseen maahan tultaessa on sitten ne omat tahdot asetettava kunkin maan lainmukaiseen toteuttamisen rajoihin. Oman tahdon toteuttamisessa tulee vastaan niin oikeudet kuin velvollisuudet, joita asetetaan lainsäädännöllisesti.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Näin hienosti se joskus menee: Maartjen (ja Derakhsanin) nimi elää nyt myös Suomenmaassa..

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Hieno kirjoitus Ilmarilta !

Yksittäisiä hyviäkin asioita tapahtuu päivittäin.

Hyvää joulua !

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tässä tapahtumassa myös tuo pidempi perspektiivi (2004-2018) on vaikuttava. Kuten totesin, sitä oli pakko kääntää suomeksi blogistanin lukijoille.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Veikkaan vahvasti, että murhattu Pim Fortuyn olisi ollut mielissään Derakshanin hienosta kotouttamisesta. Juuri hän, keskustaliberaalinen (ei äärioikeistolainen, vaan keskustaliberaali; hän inhosi Le Pen:iä, Haider:ia ym.vastaavia) homoseksuaali, puolusti voimakkaasti maahanmuuttajanaisten oikeuksia.

- totesi, että Hollanti on täynnä ("het land is vol")
hyväksyi ja kannusti maassa jo olevat maahanmuuttajat, mutta esitti 10 000:n vuosikiintiön uusille tulokkaille ("lattian kuivatus mopilla ei kannata, niin kauan kun vesihana on auki")

- edellytti, että muualta tulleet omaksuvat hollantilaisen yhteiskunnan pitkän historian saavutukset (tasarvo miesten ja naisten välillä/ihmisarvo/ilmaisuvapaus/suvaitsevaisuus) ja toivoi, että he olisivat siitä yhtä iloisia ja ylpeitä kuin hollantilaisetkin

- puolusti voimakkaasti maahanmuuttajanaisten emansipaatiota (kielitaidottomuuden aiheuttama yksinäisyys/kunniamurhat/isän, aviomiehen tai veljen väkivalta)

- yritti kuolemaansa asti taistella niin median kuin vasemmiston antamaa demoni-stigmaa vastaan (ja totesi jo etukäteen, että hänen mahdollinen murhaajansa on tietysti syyllinen, mutta "niin ovat otollisen ilmapiirin luojatkin")

- ei vihannut islamia, mutta arvosteli sen takapajuista siipiä ("Ik háát de islam niet. Ik vind het een áchterlijke cultuur"); Pimin oma homoseksuaalisuus vaikutti tähän (puhui paljon muslimimaiden homojen kuolemantuomioista)

-sai lyhyessä ajassa uskomattoman suosion, niin vasemmalta, oikealta kuin kotoutuneiden maahanmuuttajien keskuudesta; vaalivoitto ja pääministeriyys olivat ovella, kunnes.....:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234005-demo...

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Voi miten ihana ploki, kiitos taas ja syänmerkki!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos Hilkka ja iloista joulua sinne mukavaan meänkieli-maahan!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset