Elämä jatkuu

Spitzenkandidaten: 4 kpl

Ilman muuta aion äänestää eurovaaleissa, mutta itse äänestystapahtumasta en ole ollenkaan niin varma kuin Sixten Korkman, Mikael Hernesniemi jne.

Olen aika kansainvälinen eurooppalainen ja vaikka vuonna 1994 äänestinkin (kaukoviisaasti) Suomen liittymistä vastaan, niin nyt ollaan sen kyydissä eikä fixit tunnu järkevältä. MUTTA: haluanko Macronin yhä tiivimpää EU:ta ("transferunionia") tai peräti liittovaltiota? Siihen on helppo vastata: EN! Olenko samantien kansallismielinen fasisti/rasisti? Siihen on yhtä helppoa vastata: EN!

Minkälaisen EUn siis haluan? Minulle kelpaa varsin hyvin sellainen EU, joka edelleen perustuu hallitusten väliseen tiiviseen yhteistyöhön. Itse asiassa entinen ETY (Euroopan talousyhteistyö) oli mainio.

Nyt tullaankin itse äänestykseen. Antaisinko kalliin ääneni demarimepille, jonka S&D-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Frans Timmermans on yltiöfederalisti, jopa äärimmäinen sellainen? EN!

Antaisinko ääneni Keskustalle tai RKP:lle, joiden "liberaalin" ALDE-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Guy Verhofstadt on mahdollisesti vieläkin federalistisempi kuin äsken mainittu herra Timmermans (kuten Liisa Jaakonsaari ihan oikein alleviivasi, vaikka samalla unohtikin kätevästi Frans Timmermansin suuret ansiot samalla saralla)? EN!

Antaisinko ääneni kokkareille tai kristillisdemokraateille, joiden EPP-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Manfred Weber sentään puhuu hillitysti liittovaltion mahdollisesta kehityksestä? EHKÄ!

Antaisinko ääneni (niin kenelle suomalaiselle?) ACRE/ECR-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Jan Zahradilille? KYLLÄ! Juuri tämä tšekkiläisälykkö Jan edustaa eniten sitä, mitä minäkin haluan EU:sta. Suomalaisten kannalta Acren tilanne on siitä hassua, että perussuomalaiset lähtivät ryhmästä (siniset jäivät). Suomen edustus kyseisessä ryhmässä on siis vaatimatonta/olematonta.

Persut ovat aivan ilmeisesti perustamassa muiden sisarpuolueittensa kanssa uuden europarlamenttiryhmän, johon kuuluisivat LePenit, Salvinit, Orbanit, Wildersit ym. Itse en ole heistä kiinnostunut, vaikka nykyiselle EU:lle moinen (EU:n aivan itsensä luoma) vastavoima kieltämättä tekeekin hyvää. ACRE:n kannalta lienee sentään hyvää, että Hollannin uusi suurpuolue Forum voor Democratie on ilmoittanut liittyvänsä siihen. Vastaavasti Macronin puolue olisi liittymässä ALDE-ryhmään eli vaalien jälkeen ryhmien koostumus muuttuu rajusti.

Joka tapauksessa, minun mielestäni Jan Zahradil puhuu harvinaisen usein järkeä ja hyvänä kakkosena tulee Manfred Weber. Mikäli Frans Timmermansista tulee Junckerin seuraaja, on syytä olla todella huolissaan...."Hans Brusselmans".

Europarlamenttiryhmät Greens/EFA sekä GUE/NGL jäänevät edelleen sen verran pieniksi, etten ota niitä mukaan tähän blogiin.

Over a Coffee with Jan Zahradil lead candidate for the ECR

https://europeelects.eu/2019spitzenkandidaten/

Spitzenkandidat (saksa) = kärkiehdokas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyvä ja selkeä blogi. Kävin jo tänään äänestämässä, ettei tuohon miettimiseen tarvitse käyttää enempää aikaa, kun ehdokaskin oli minulle täysin selvä. Sama kuin viimeksikin ja ryhmäkin on oikea.

Saksalainen Manfred Weber on mielestäni paras vaihtoehto EU:n tärkeämmälle paikalle, ainakin niillä tiedoilla mitä minulla hänestä on.

Ministeritaustan puute, ei minusta ole kovinkaan iso puute, eikä myöskään ranskantaidon puute. Parempi olla viisas, monitietäjä monilta aloilta ja olla hyvä, joustava ja älykäs siltojen rakentaja erilaisille ryhmille. Ihan täydellistä pakettia kun ei nyt ihan tähän hätään näytä olevan. Missä lajissa olisi?

Kampanjavideossaan hän lenkkeillee ja käy kirkossa...no juu. Se vähän kyllä huolestuttaa, jos hän katselee ja lukee liikaa pyhiä kirjoja, eikä katsele tarpeeksi kauaksi etenpäin tulevaisuuteen, kuten haluaisin. Lienee turha huoli pitkän linjan europarlamentaarikolta, joka on ollut jo pitkään mukana tärkeissä paikoissa?

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Kiitos, Kaija. Jan Zahradil sanoo muun muassa näin: "In May 2019, the voters of Europe will be asked to choose what kind of future they want for the European Union, for the economy and for themselves. The future of the EU must not be construed as a binary choice between either a fully federalized EU or no EU at all. There is a third option and a better way forward". Jokaisen kannattaisi vähintään edes kuunnella, mitä mies tällä tarkoittaa.

Kovasti ihmettelen, miten meidän demarit, keskusta ja RKP noin vaan hyväksyvät oman ryhmänsä spitzenkandidaten:ien federalismikiihkoa...

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Keskustan politiikkaa ihmettelen itse kaikkein eniten, sillä täällä meille monilta keskustalaisilta tahoilta annetaan ymmärtää ettei keskusta aja syvenevää integraatiota ja kuitenkin juuri ALDE-ryhmä sitä ajaa. Tästä kävin pari vuotta (muistaakseni) meppi Anneli JÄÄTTEENMÄEN kanssa keskustelua. Tuolloin hän väitti ettei alde ajaisi itegraation syventämistä, mutta kuitenkin ryhmän silloisessa ohjelmassa suoraan tämä sanottiin. Uudistetusta suora ilmaisu on jätetty pois. Alde-ryhmäänhän on tullut uutena puolueena mukaan Ranskan presidentti Macronin puolue, joka kiistatta ajaa syvempää integraatiota, jopa jäsenmaiden velkojen yhteisvastuullisuutta.

Ei itseäni oikein vakuuta tällainen keskustan kaksilla rattailla ajeleminen eu-integraatiosta. Sipilä näyttäisi ainakin keskustan johtajana olevan verrattain hyvää pataa Macronin harjoittaman politiikan kanssa.

Äänestäjät jotka äänestävät eurovaaleissa keskustan ehdokkaita antavat äänensä syvenevälle integraatiolle ilman, että missään vaiheessa saavat tästä suorasanaista ilmoitusta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #14

Suomen keskusta on ainoa ALDE:n ryhmä, joka ei suoraan sano ajavansa syvenevää integraatiota.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Näin suomalaisena nuo kärkiehdokkaat ovat melko yhdentekeviä minulle. Heistä ei kukaan aja Suomen etua. Suomi joutuu hoitamaan asiansa itse. EU on Suomelle vain huono Naton korvike.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Pertti, tärkein eurovaalikysymys: minkälaisen EUn haluamme lähitulevaisuudessa?

Juuri siinä nuo kärkiehdokkat ja heidän ryhmänsä eroavat toisistaan.

Terveisin,
Lokalisti (federalistin vastakohta)

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Miten on, onko kärkiehdokkaalla oikeastaan kovinkaan suurta päätösvaltaa? Ehdotuksia voi tehdä, mutta loppujen lopuksi kuitenkin parlamentissa tehdään päätös, jonka siunaavat sitten neuvostossa jäsenmaiden päättäjät, jos siunaavat.

Tässä katson kuitenkin suuremman päätösvallan olevan tulevalla eurovaaleissa valittavilla mepeillä eli mitkä parlamenttiryhmät ovat vahvimmat päätösten nuijijat. Tässä mielessä ymmärrän erittäin hyvin eu-kriittisten eri maiden puoluiden hakevat yhteistä mahdollisimman suurta ryhmää. Toki on selvää, että uuden ryhmän sisällä tulee puolueiden välillä olemaan joissakin asiakysymymuksissä erilaisia mielipiteitä, mutta niinhän varmaan on muissakin ryhmissä.

Kuuntelin eilen kärkiehdokkaiden puheita ja itseäni miellytti kaikkein eniten Tshekin kärkiehdokkaan puheet. Toivottavasti kaikki eu-kriittiset löytävät yhteisen sävelen jotta eu:sta kehittyisi enemmän vapaakauppaan ja turvallisuuteen keskittyvä yhteisö. Kaikkinainen muu näpertely annettaisiin kunkin jäsenmaan itsensä päätettäväksi. Niin ja rahaliittoon selvät uudet säännöt, jotka ehdottomasti kieltävät kaiken yhteisvastuun. Myös rahaliitosta eromisen/erottamisen mahdollisuus kirjattava sopimukseen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #16

Kärkiehdokkaalla tarkoitetaan europuolueen ehdokasta komission puheenjohtajaksi. Junckerin seuraajaksi siis.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Pakko sanoa, että ihmetyttää, miten näinkin fiksu kaveri sortuu oikeistonostalgisesti muistelemaan olemattomia: "Itse asiassa entinen ETY (Euroopan talousyhteistyö) oli mainio."

Mikä sellainen muka oli? Tarkoitatko EEC:tä, johon Suomi ei koskaan ehtinyt liittyä? Euroopan talousyhteisö olisi varmaan voitu lyhentää noinkin, mutta tosielämässä nämä kirjaimet on kyllä varattu Euroopan turvallisuusyhteistyön kysymyksille.

Vai tarkoitatko EEA:ta eli ETA:a, johon EU:n lisäksi kuuluvat Norja, Islanti ja Liechtenstein? Pelkkään ETA:an kuuluminen poikkeaisi nykytilanteesta lähinnä siten, että nyt et pääsisi äänestämään.

Suomi haki ensin EY:n eli EC:n jäsenyyttä, mutta liittyi sitten Euroopan unioniin, kun Maastrichtin sopimus ehti tulla voimaan.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Tarkoitan todella EEC:ta, ilman "oikeistonostalgiaa" (outo heitto sinulta).

Suomeksi siis ETY. Vuonna 1957 luotiin Rooman sopimuksella Euroopan talousyhteisö eli ETY (engl. European Economic Community, lyhenne EEC):
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Euroopan_yhteisö

Kuten aloituksessa kirjoitin, juuri Jan Zahradil on fiksu kaveri (älykkö), joka jatkuvasti erottautuu edukseen eurovaalikeskusteluissa. Frans Timmermans on pelkästään pyrkyri ja armoton federalisti, jonka oma demaripuolue kutistui Hollannissa sirpalepuolueeksi (miksi?).

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nostalgiaa mitä nostalgiaa. Alankomaat oli tietysti EEC:n perustajajäsen, mutta Suomi ei siihen koskaan kuulunut. Frans Timmermans on loistava armoton federalisti, joka oli eilisessä tv-keskustelussa täysin ylivoimainen.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #12

Jari-Pekka, Frans Timmermans on oiva esimerkki populistista: hyvät puhelahjat ja siinä kaikki...mies on erittäin epäsuosittu omassa kotimaassaan. How come?

Kaiken surkeuden lisäksi, mies on vielä kovempi pyrkyri kuin meidän oma Pate:

Timmermans overtuigd dat hij nieuwe EC-voorzitter wordt. "Voor andere baantjes heb ik totaal geen interesse" (Timmermans vakuuttunut siitä, että hänestä tulee seuraava EU-komission puheenjohtaja. "Muista tehtävistä en ole millään tavoin kiinnostunut").

https://www.elsevierweekblad.nl/verhaal-van-de-dag...

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Frans Timmermans osoitti puheenvuoroissaan olevan kiihkopolitiikko. Itse karttaisin viimeiseen saakka noin kiihkomielistä poliittista johtajaa. No, pelkästään integraation syventämispuheet jo karttavat minut hänen sekä demaripolitiikasta.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen

Lyhyt on muisti tai sitten ei tiedetä.
Suomi liittyi 1960 EFTA:aan, European Free Trade Assosiation, ja erosi siitä kun liittyi EU:n. 1995.
Tätä kutsuttiin kansankielessä ”seitsikokosi”, kun EEC oli ”kuutoset”.
EFTA perustettiin vastapainoksi EEC:lle.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Suomi solmi assosiaatiosopimuksen vuonna 1960 perustetun EFTA:n kanssa vuonna 1961 ja liittyi täysjäseneksi vuonna 1986, kun Gorbatshov ei enää ollut yhtä pelottava kuin naapurin aikaisemmat johtajat.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Seitsikkoon kuuluivat tietenkin Britannia, Norja, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Sveitsi ja Tanska.

Sveitsihän ei muuten enää kuulu monenkeskisiin talousjärjestöihin lainkaan, vaan on joutunut järjestämään suhteensa Euroopan unioniin ja Euroopan talousalueeseen sadoilla erillissopimuksilla.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen
Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #21

Huumoriksikin huonoa. Oikaisin sinun väärät väitteesi.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen Vastaus kommenttiin #22

Mitkä väärät väitteet?

Pilkun sellaista sinä harrastat.

Ilmari tarkoitti ilmeisesti tuolla ETY:llä Juuri Efta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #24

Ei tarkoittanut vaan EEC:tä. Alun perin kommenttiini sisältyi vitsi, koska Ilmari kirjoitti vahingossa "Euroopan talousyhteistyö" eikä "Euroopan talousyhteisö". Tämä oli kiistatta pilkunviilaushuumoria. Sinä ilmaannuit tavanomaisen lukutaidottomasti sotkemaan selvää asiaa. Nyt tästä tuli niin vakava juttu, että historia on pakko kertoa kronologisesti. Siis:

1957: alkuperäinen kuusikko perusti EEC:n. Suomi ei liittynyt siihen.
1960: alkuperäinen seitsikko perusti EFTA:n. Suomi ei liittynyt siihen.
1961: Suomi solmi assosiaatiosopimuksen EFTA:n kanssa.
1973: Suomi solmi vapaakauppsopimuksen EEC:n kanssa.
1974: kirjoitin 99 pisteen yo-aineen otsikolla "Euroopan markkinat ja Suomen ulkomaankauppa".
1986: Suomi liittyi EFTA:an.
1993: Maastrichtin sopimus yhdisti Euroopan yhteisöt unioniksi.
1995: Suomen EU-jäsenyys tuli voimaan.
2009: Lissabonin sopimus teki EU:sta oikeushenkilön ja muutti EY-tuomioistuimen EU-tuomioistuimeksi.

Ennen vuotta 2009 paluu "pelkkään" talousyhteisöön olisi periaatteessa ollut jollekin unionin jäsenelle paljon yksinkertaisempaa kuin nyt.

Minä en näe oikeistonostalgikkoja pahoina ihmisinä – varsinkaan tätä Zahradilia, joka vaikuttaa asiallisemmalta kuin monet (tähänastiset) brittiläiset ja suomalaiset toverinsa. Kutsun kuitenkin oikeistonostalgiaa oikeistonostalgiaksi ja olen siitä eri mieltä.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Lähdenpä tässä kattotalkoisiin (meidän kylämme Vuokin työväentalon katto), joten minun osaltani tämä tärkeähkö vaalikeskustelu jää tähän.

Blogikirjoitukseni kimmokkeena toimi eilispäivän iltasanomien hyvä tausta-artikkeli "Tiesitkö? Kun äänestät suomalaisen puolueen meppiehdokasta, äänesi voi mennä osittain erilaiselle europuolueelle - IL koosti erot ja yhtäläisyydet", jonka linkki löytyy aloituksesta Liisa Jaakonsaaren kohdalla.

Vielä uudestaan: ihmettelen kovasti, miten meidän demarit, keskusta ja RKP hyväksyvät oman ryhmänsä nokkamiehen/kärkiehdokkaan (Timmermans ja Verhofstadt) liittovaltiokiihkoa...eikä kukaan suomalaistoimittajista kehda sitä mepeiltä edes kysyäkään.

"The future of the EU must not be construed as a binary choice between either a fully federalized EU or no EU at all. There is a third option and a better way forward" (Jan Zahradil)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Trumpilla, Halla-aholla ja vastaavilla on se hyvä vaikutus, että saavat vastustajansa yhtymään ja minä olen nyt sekä eduskuntaan, että eilen äänestänyt mahdollisimman anti-persusti. Lukuunottamatta merkityksettömiä persut ovat molempien vaalien koneissa olleet huonoimmin sijoittuneita.

Pidemmällä aikavälillä nuo öykkärit ja riitelijät kyllä hiipuvat, kun tyhmemmätkin huomaavat, että yhdessä sopiminen on parempi tie ja EU-maat niin erilaisia, että liittovaltioon on vähintäänkin pitkä tie. Lisäksi EU on niin hidas kone, että yhden kauden aikana edes sen suunta ei taida kääntyä liittovaltiota kohden vaikka täällä Suomessa persut kuinka yrittäisivät.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Manfred Weber ja Eija-Riitta Korhola käy minulle vallan kahvaan.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

On selvä että EU:n keskeisin kysymys tällä hetkellä on liittovaltioituminen vs. lokalismi. Juuri tuon kysymyksen vuoksi EU rakoilee sekä idän että lännen (brexit) suuntaan. Kannattaisi aloittaa tosiasioiden tunnustamisesta, ja keskustella siitä, mihin suuntaan järjestön halutaan kehittyvän.

Minäkin olen kallellani lokalismin suuntaan. En ole koskaan oikein pitänyt idealistisista yhden johtajan ja yhden aatteen malleista. Euroopan valtti on ollut selvästi enemmän kulttuurien rikkaus kuin yhden keskusjohdon valta.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Kas vain, Ilmarin puheenvuoro osui juuri sopivasti silmiin, katsoin juuri telkkarista kuuden kärkiehdokkaan kommentit ja kyllä Jan Zahradil erottui yhteistyötä korostavana maltillisuudellaan, toiseksi symppasin vasemmistolaista ranskaa puhuvaa kaveria Nico Cuéta vähempiosaisten puolustamisesta.

Vihreiden Ska Keller oli kansallismielisten eristämisen ja hiljentämisen kannalla, pirtsakan oloinen totalitaristi, joka näkee EU:n pahimpana uhkana nationalismin nousun, mutta unohtaa perussyyn siihen - islamististen, EU-vastaisten arvojen vyöryn Eurooppaan vihreiden naisten myötämielisellä vaikutuksella.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Joku on voinut oudoksua sitä miksi mainitsin aloituksessa Guy Verhofstadt:in ALDEn spitzenkanditatiksi. Hän on kyllä kyseisen ryhmän ylivoimainen ykkönen, mutta tuo liberaalijengi on sen verran riitainen, että peräti kokonainen sakki (tiimi) pyrkii kärkiehdokkaaksi:

The Alliance of Liberals and Democrats in Europe (ALDE) presented a team of candidates, which run for the top jobs in Brussels. The team includes…

Guy Verhofstadt (President of the ALDE group, MEP and former Prime Minister of Belgium
Margrethe Vestager (Commissioner for Competition, previous Danish Minister for Economy and Interior)
Nicola Beer, national spitzenkandidat of ALDE party in Germany FDP
Katalin Cseh, national spitzenkandidat of ALDE party in Hungary Momentum
Luis Garicano, Vice President of the ALDE Party
Emma Bonino (Former European Commissioner for Health and Consumer Protection, former Italian Minister of Foreign Affairs)
Violeta Bulc (Commissioner for Transport, former Deputy Prime Minister of Slovenia)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset