Elämä jatkuu

Hiiliviljelyn uranuurtajat

Kuuntelin juuri Tiedeykkösen radiolähetystä, jossa laajasti käsiteltiin Sitran tilaama "Maatilojen kiertotaloutta edistävät ratkaisut"-selvitys (Luke, tammikuu 2019). Äänessä oli Sitran Hanna Mattila sekä muutama vihtiläisviljelijä.

Hiiliviljely on eräs osakeino saada ilmasto-ongelmat edes jollain tavalla hallintaan ja Ilkka Herlinin ansiokas Baltic Sea Action Group onkin lanseerannut siihen liittyvän hankkeen: Carbon Action. Hyvä! Ilkka on hyvin tärkeä ja aikaansaava taustavaikuttaja, niin maatalouden kuin itämeren kannalta.

Mutta, kun kuuntelin hiiliviljelyn toimenpidelistaa, niin tällaiselle vanhalle ketulle ei kuitenkaan tullut esiin mitään uutta: täyttä luomuviljelyä alusta loppuun! Viljelyohjeet kuin suoraan Jukka Rajalan mainioista viljelyoppaista (1980- sekä 1990-luvulta). Nyt voidaankin todeta, että luomuviljely (oikein tehtynä) on kiertoviljelyn ohella myös hiiliviljelyn aatelia. Juuri luomuviljelijät ovat olleet hiiliviljelyn uranuurtajia. Me (= lukuisat luomualan ammattilaiset) pidimme "lapiodiagnoosi"-kursseja jo 1990-luvun alussa ja olen pelkästään iloinen siitä, että muutkin viljelijät hiiliviljelyinnostuksen myöten toden teolla kiinnostuvat maan rakenteesta sekä sen multavuudesta (= humuspitoisuudesta). Juuri suomalaispeltojen multavuuslukemat ovat olleet pitkään laskussa, aivan liian yksipuolisen viljanviljelyn ansiosta. Sikäli löytyy runsaasti sitä mistä parantaa. Fiksun viljelykierron ohella myös turhan raskaiden peltokoneiden pintapaineita on pidettävä silmällä. Siinäkin "konekehityksessä" on menty ojasta alikkoon..

Kunniaa etenkin hiili- ja luomuviljelyn sitkeälle uranuurtajalle, Jukka Rajalalle!

"Maan kasvukunnon hoito on maanviljelyn ilmastoviisauden ytimessä" - Jukka Rajala, Helsingin yliopisto:

 

https://

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kepu tuhosi Toivo Yläjärven johdolla ekologisen viljelyn mahdollisuudet Suomessa 1980-luvulla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_Yläjärvi

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Keskusta ja MTK harasivat kieltämättä turhan pitkään vastaan, mutten sanoisi Yläjärven Topia millään tavalla syylliseksi. Itse asiassa Kalevi Hemilän aikana, 1990-luvun loppuvaiheessa, pidettiin uusien luomusopimusten tekemisessä yllättävää välivuotta (koska viljelijöiden into siirtyä luomuun tuli hallinnolle täydellisenä yllätyksenä eikä määrärahaa riittänyt).

Suomen maatalouden olisi ilman muuta kannattanut erikoistua luomuun (EU:n liittymisen yhteydessä), mutta toinen tie valittiin...Ahtisaaren Mara sanoisi: valitettavasti.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Toivo Yläjärvi (Kepu) nimitti Kalevi Hemilän (sit.) maa- ja metsätalousministeriön virkamiesjohtoon. Hemilä oli sitten vaikuttamassa Suomen EU:hun liittymisneuvotteluihin. Toivo Yläjärvi varmisti näin linjansa jatkuvuuden. Kepussa ymmärrettiin 1980-luvulla ekologisen viljelyn päälle edes jotakin ainoastaan teosofiaan Alkion innoittamana hurahtaneiden parissa.

Syön itse joka päivä ekologista kaurapuuroa. Täällä Södertäljessä valmistetaan monenlaisia ekologisia paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita, joita sitten voi sitten ostaa tavallisista kaupoista. Tämä koskee lähinnä viljatuotteita ja puutarhavihanneksia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #3

Luomu on parasta! Perkeleen keput vain sen pilasivat.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel Vastaus kommenttiin #4

Juu, jotenkin heräsivät liian myöhään (mutta heräsivät kylläkin). Ehkä maatilahallituksen (Hemilän) "Maatalous-2000"-tehostamisohjelma (kyseinen mietintö valmistui 1987, noin 200 sivuinen opus) oli "väärien" askelten alkusoitto. Nyt meillä on niitä suursikaloita, jättinavettoja ym. Näillä nyt vaan yksinkertaisesti mennään..

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #5

Hemilä toteutti Yläjärven agendan viimeistä piirtoa myöten. Hänen työnsä jäljet puhuvat puolestaan vielä tänäänkin mm. tyhjentyvässä Itä-Suomessa.

Monetkaan Pohjois-Savon kepulaisista eivät 1970-luvun puolivälissä tienneet mitä tekivät, kun äänestivät Yläjärven eduskuntaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset