Elämä jatkuu

Liivinheimo, kadonnut (tai laimentunut) rannikkokansa

  • Liiviläisten kylätalo, Mazirbessa
    Liiviläisten kylätalo, Mazirbessa
  • Liivinheimo, kadonnut (tai laimentunut) rannikkokansa
  • Liivinheimo, kadonnut (tai laimentunut) rannikkokansa
  • Tallentamassa Viktor Bertholdin puhetta.
    Tallentamassa Viktor Bertholdin puhetta.


Liiviläisten oma lippu

Latvian merenrannalla, Kuurinmaan pohjoiskärjessä, seisoo 1930-luvun SOK-tyylinen funkkistalo. Talo on kestänyt niin Itämeren ja Riianlahden myrskyt kuin neuvostovallan tuiskut. Kylän nimi on Mazirbe ja Itämeren aallot liplattavat/iskevät lähellä sijaitsevaan rantahiekkaan, vuodesta toiseen. Se hienoa onkin, että on jotain pysyvä tässä ilon ja murheen laaksossa. Mistä tuo "suomalaistalo" aikoinaan ilmestyi ja mistä ihmeen syystä? Olen purjehtinut pari kertaa ohitse ja nähnyt nuo upeat hiekkarannat mereltä käsin, mutta vasta nyt (erikoisen mutkan kautta: ks. post scriptum) paljastui minulle seudun ja sen alkuperäisväestön kiinnostava tausta.

Talon ulkonäkö selittyy sillä, että sen piirtäjä oli SOK:n 1930-luvun johtava arkkitehti Erkki Huttunen, joka aiemmin oli piirtänyt lähinnä viljavarastoja. Taloon tarvittavat rahat kerättiin kun, mm. professori Lauri Kettusen tutkimustyön ansiosta, tämä sukulaiskansa "löydettiin" uudestaan juuri itsenäistyneessä ja innostuneen kansallismielisessä Suomessa. Pienen liiviläiskansan uusi nousu näytti 1930-luvulle tultaessa jollain tavalla olevan mahdollista. Nämä rannikkoasukkaat olivat 1930-luvulle mennessä kutistuneet enää noin tuhannen ihmisen populaatioksi, mutta kun suomalaiset, virolaiset ja unkarilaiset tiedemiehet (ja turistit) kiinnostuivat Kuurinmaan kärjessä noin 40 kilometrin rantakaistaleella asuvasta, jo kuolleeksi luullusta, kansanrippeestä ja sen kielestä, liiviläiset itsekin innostuivat. Rannikon 12 liiviläiskylässä syntyi toimintaa: kielen opetusta, yhdistyksiä, yhteydenpitoa kylien kesken. Liiviksi ilmestyi jopa julkaisuja: kalentereita, lehti ja jokunen kirja. Liiviläisiä pääsivät opiskelemaan ulkomailla; jotkut USA:han, jotkut meille Suomeen.

Sukukansojen tukema ja rahoittama "Liiviläistalo" vihittiin käyttöön 6. elokuuta 1939, Mazirben (liiviksi Iren)-kylässä. Tiedämme nyt, että vain pari viikkoa myöhemmin arvoherrat Molotov ja Ribbentrop allekirjoittivat erään paperin sekä lisäpöytäkirjan..

Puhuttaessa liiviläisestä rannikkokansasta ollaan Kuurinmaan eli Kurdlandin pohjoiskärjessä, Riianlahden suulla (ks.karttakuvat)

Entinen liivin kieli, joka on eniten sidoksissa vironkieleen, puhuttiin aikoinaan niin Kuurinmaan kuin Väinäjoen (Daugavajoen) alueella. Vanhimmat historiatiedot ovat venäläisestä Nestorin kroniikasta 1100-luvulta; siellä mainitaan kansa nimeltä ljubi tai libi. On myös mahdollista, että etnonyymi on yhteydessä viron liiv-sanaan (hiekka).
Sukulaiskansamme kielen vihoviimeinen puhuja Viktor Berthold kuoli vuonna 2009, Kalevalan päivänä, eikä hänen poismenonsa jälkeen liivinkieli ole enää "voimassa" kuin muutamien tutkijoiden ja alan harrastajien mielessä ja suussa. Blogin otsikon "Kadonnut rannikkokansa" onkin osittain virheellinen, koska "liiviläisiä" edelleen on olemassa (vaikkeivät enää puhukaan liivinkieltä). Monet nykyliiviläiset puhuvat latviaa, englantia, ruotsia tai jopa suomea. Liiviläisyys on siis laimennettu, samalla kun yksi ihmiskunnan kieli sammui...

NL:n aikana liiviläiskalastajien (kuten muidenkin rannikkoasukkaiden) veneet tuhottiin, hinattiin metsään tai sahattiin kahtia... Hiekkarannallakaan ei ollut enää asiaa muuten kuin rajavartioston luvalla. Liiviläisyyden uusi nousu pysähtyi siis käytännössä toiseen maailmansotaan. Saksalais- ja neuvostovalloituksen jälkeen iso osa kansasta pakeni Ruotsin kautta maailmalle ja ne liiviläiset, jotka esimerkiksi opiskelivat Suomessa joutuivat jäämään olosuhteiden pakosta ja suomalaistuivat. Osa liiviläisistä joutui myös kärsimään Stalinin oikuista ja näin jo ennestään pieni kansa supistui olemattomiin.

Ei Portugalia, vaan Mazirben tämänpäiväisellä hiekkarannalla.

Lähteet:

Edgar Vaalgamaa: "Valkoisen hiekan kansa"

Liiviläistä kansankulttuuria: http://www.nba.fi/liivilaiset/Suomi/Suomi2.html

Viktor Berthold: http://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Berthold

Post scriptum:

Miksi tämä blogi? Kiinnostus historiaan ja maantieteeseen on tietysti yksi perustelu, mutta olihan muitakin syitä.
Rauha-äitini, papin tytär, seurusteli 1930-luvun lopussa jo hyvinkin vakavasti erään Edgarin kanssa. Minulla on tallella äitini leikkelekirjat "Muistojeni elämäni taipaleelta" ja siellä tulee usein vastaan varsin erikoinen ja kaunis nimi: Edgar Vaalgamaa. Talvisota vaikutti monen ihmisen kohtaloon; niin myös Rauhan ja Edgarin. Heidän suhteensa päättyi kun hollantilainen Punaisen Ristin kirurgi Jan Schepel saapui leikkaamaan suomalaisjermuja (mm. Vierumäen urheiluopistolla, joka silloin toimi sotasairaalana) tasan 70 vuotta sitten. Rauha muutti Janin kanssa Alankomaihin, mutta Edgarin nimi jäi äidin jäämistöstä mieleeni. Edgar Vaalgamaa (Valgums) oli syntynyt 1912 liiviläiseen kalastajaperheeseen. Vuonna 1934 hän saapui Suomeen opiskelemaan teologiaa ja sai pappisvihkimyksen 1940. Jatkosodassa hän palveli sotilaspappina Suomen armeijassa ja jäi sodan jälkeen pysyvästi Suomeen. Hän toimi Pertunmaan kirkkoherrana ja Iitin kappalaisena vuoteen 1978. Suomen viimeinen liivin kielen edustaja kuoli vuonna 2003. Äitini kuoli Hollannissa vuonna 1961, liikenneonnettomuudessa. Elämä ja kohtalo.. Nykyisten hakurobottien nimihaku tekee tunnetusti ihmeitä ja tämä blogi on siitä seuraus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Vilho Juntunen (nimimerkki)

Nykyisin Balttian maat kaipaavat alennustilastaan paluuta entiseen
eli neuvostoaikaiseen mentaliteettiin. Neuvostoliittoa ei enää tällä
hetkellä ole mutta tottakai se heille suotakoon. Parasta aikaa Suomes-
sakin vietettiin NL:n naapurina. En tarkoita että nyky-Venäjä olisi
luopumassa neuvostoaikaisesta ystävyydestään, päin vastoin.
tv. Ville

Melko turha kommentti, sanoisin..

Tauno O. Mehtälä (nimimerkki)

Sinulta jäi kertomatta, että Edgar Vaalgamaa kirjoitti ennen kuolemaansa liiviläisyyden dokumentaatiota teoksessaan Valkoisen hiekan kansa (Atena Kustannus 2001).

Kannattaa lukea!

ilmari (nimimerkki)

Tauno O., pehmeä herätys. Sinulta jäi vissi lukematta minun blogiani? Katso kohtaa: lähteet.

Kokoomusta äänestävä (nimimerkki)

1#

Kehtaatkin sinä vanha kommari veistellä. Sinun ihailemasi Nevostoliitto hävitti liiviläiset käytännössä lopullisesti, koska se esti heiltä heidän elinkeinonsa kalastuksen harjoittamisen Kuurinmaalla. Neuvostoliitossa tuossa kansojen vankilassa ei ole mitään kaipaamista.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Joillekin tämä liiviläisyys näyttää olevan politikoinnin aihetta. Meitä kun on niin moneksi..

Tuula Hölttä

Itselläni on professori Lauri Kettusen kirjoittama antikvariaateista talteen korjaamani v. 1931 julkaistu Suomen heimon kirja. Kirjan sivulla 45 hän kertoo, että ”Liiviläiset olivat eestiläisten läntisiä naapureita sekä läheisimpiä heimolaisia ja ymmärsivät hyvin heidän kieltään. He pitivät hallussaan myös Väinäjoen seutua, johon saksalaiset valloittajat nousivat. Vapauttaan rakastava ja voimakas Liivin kansa tuotti viholliselleen monta tappiota.
- -
Kun liiviläisten kuuluisa kuningas Kauppo oli ottanut vastaan uuden uskon (v. 1203 hänet vietiin paavin siunattavaksi), oli saksalaisten helpompi jatkaa käännytys- ja valistustyötään.
- -
Missä nyt on Kaupon kansa? Se on huvennut niin vähiin, että sen olemassaolostakaan ei maailma enää paljon tiedä. Kuurinmaan rannikolla vastapäätä Saarenmaata on 12 kalastajakylää, joissa liki puolitoistatuhatta ihmistä vielä pitää itseään Liivin kansan jälkeläisinä ja puhuu Liivin kieltä.”

Heimotunne on jo aikoja sitten kadonnut, mutta ajatuksia herättää se, että ehkä liiviläiset polveutuivat muinaisten omien karjalaisten esi-isieni tavoin myyttisistä tsuudeista [=tsuhna]. Luultavasti tämä ”metsänpeittoihin ja keijukaisiin” uskonut kulttuuriperimä oli liian heikko vastustamaan nykyistä brutaalin voiman ja rahan valtaa.

Silti tuntuu hyvältä ajatella, että joskus, kauan sitten näistä omista esivanhemmistamme ajateltiin näin: ”Yleensä voidaan sanoa, että he, mitä heidän taloudelliseen asemaansa tulee, ovat luterilaisia varakkaammat. Siihen ovat vaikuttaneet monet syyt. Ensinnäkin ei ole kiellettävissä, että he töittensä ja toimiensa suorittamiseen kiinnittävät enemmän huolta ja niissä ovat saavuttaneet suuremman taidon kuin meikäläiset. Toiseksi he kokoavat itselleen runsaat varat kaupankäynnillä (jota he, samoin kuin heidän naapurinsa venäläiset harjoittavat suurella innolla). Siinä menestymiseen heillä näyttääkin olevan paremmat edellytykset kuin luterilaisilla tapojensa, uskontonsa ja melkein koko elämänlaatunsa vuoksi…” (Lintulan luostarista vuoden 1796 uusintapainoksesta ostetusta kirjasesta, joka kertoo ” Sen Karjalan osan kreikanuskoisista seurakunnista, joka on Ruotsin valtakuntaan kuuluva.”)

Vilho Juntunen (nimimerkki)

Vanha kommunisti (Illun naapurista Hyrynsalmelta) rupesi jälleen veistelemään :
Ilmari mitä Sinä ystäväni haluat todistella tällä kartalla?
tv. Ville

Vilho Juntunen (nimimerkki)

Tuula Hölttä!
Tiedät Sinäkin että 30-luvulla harrastettiin hyvin rivoa politiikkaa.
Oletko tietoinen sivari Arndt Pekurisen kohtalosta? Häntä riepotel-
tiin linnasta linnaan kun ei suostunut perheellisenä tappamaan ketään. Mutta Suomussalmella, Juntusrannassa v. 1940 keväällä teloituskomppania ampui hä-
net pois päiviltä kiusaamasta enää ketään.
tv. Ville

ilmari (nimimerkki)

#7: Minua ja monia muita kiinnostaa etnografiaa. Tuo kartta kertoo paljon mielenkiintoista asiaa. Aivan samalla tavalla kiinnostaa mistä eri suunnista kainuulaiset aikoinaan tulivat. Ilmeisesti Ville ei ole niinkään kiinnostunut eri kansojen, kielten ja kulttuurien historiasta? Edgar Vaalgamaan kirja löytyy muuten myös Hyrynsalmen kirjastosta. Niin Tauno O. kuin allekirjoittaja suosittelevat.

Tuula Hölttä

Vilho J: "Oletko tietoinen sivari Arndt Pekurisen kohtalosta?"

Olen tietoinen ja pahoillani hänelle ei-poliittisen vakaumuksensa johdosta langetetusta tuomiosta.

Pahoillani olen myös siitä, että hänelle kuolemantuomion langettanut ja omalle ei-karjalaiselle isoisälleni lapsuudenkasteen antanut pappi menehtyi lopulta siihen, kun halusi lopettaa rintamalinjojen väliin jääneen järven jäälle haavoittuneen hevosen kärsimykset ja meni ja antoi tuolle hevoselle armon laukauksen uhraamalla samalla oman henkensä.

Oman ei-karjalaisen isoäitini ainoa veli menehtyi Suomen itäisimpiin kohteisiin kuuluneella Neuvostoliiton alueella Ohtassa joulukuussa 1941. Tieto hänen kuolemastaan tuli hänen äidilleen ennen kuin hänen kirjeensä, jossa hän ilmoitti, että hän ”tulee jouluksi kotiin”.

Hän oli sodan aikana lapsena olleen äitini vähän päälle 20-vuotias Lassi-eno, jota äitini jäi kaipaamaan loppuelämänsä ajaksi. Kun tästä asiasta tuli joskus puhe,yitin lohduttaa häntä sanomalla, että Lassi-eno uhrasi henkensä, kun halusi puolustaa suomalaisia.

Kun tietoon ovat myöhemmin tulleet suuret Neuvostoliiton Svirlagin eli Syvärin keskitysleirit, olen alkanut epäillä, että paitsi että hän halusi puolustaa suomalaisia, hän halusi myös vapauttaa heidät keskitysleireistä, joihin kommunistinen diktatuurihallinto oli suomalaiset etnisenä vähemmistönä jo ennen sotaa tuominnut.

ilmari (nimimerkki)

Ville J., hoi.

Tämän blogin kommenttiketjussa puhutaan tästä eteenpäin siis liiviläisistä.

Suosittelen, että kirjoitat tuosta aiheestasi oman blogin.

terveisiä pohjoisesta.

wieras (nimimerkki)

Kiinnostava blogi! Kiitos.

ilmari (nimimerkki)

Tuosta aamulehden hienon artikkelin päähenkilöstä löytyy tällaista tietoa:

Viktor Berthold (born July 10, 1921, died February 28 – the Kalevala Day –, 2009) was probably the last native speaker whose first language was Livonian.
Viktor Berthold was born in Riga to Livonian family of Bertholds. Before the outbreak of World War 2 he moved to Argentina, where he studied in University of Buenos Aires to become a doctor. He graduated and moved to the United States where he worked as a doctor and scientist. After that, he moved to Sweden and eventualy to Switserland where he died in city of Lugano. Berthold had been quite active in Livonian cultural organizations, and visited Latvia multiple times before his death.

Tuula Hölttä

Yes. Meitä tämän ja muidenkin blogien aiheeseen kuulumattomia on. Me "mesomme" tasan niin kuin itse haluamme. Me emme ole erityisen "yhteisöllisiä", koska tämä yhteisö on hylännyt ja sosialisoinut itäisen ydinasesuurvallan hyväksi yhden perustavaa laatua meille kuuluvan ihmisoikeuden, nimittäin myös meille kuuluvan omistusoikeuden siihen kotiseutuun ja omaisuuteen, jota on kuulunut suvuillemme satojen vuosien ajan. Me olemme niitä, joilla ei enää ole sen enempää ”omia” kuin isänmaitakaan, ja joiden osa on ollut vain palvella hiljaa niitä, joilla valta on.

http://www.youtube.com/watch?v=y0EAL3vXZrM

ilmari (nimimerkki)

Tuosta kartasta (#5) vielä sen verran, että juuri siitä näkyy hyvin, että liiviläisiä edelleen on olemassa, vaikkeivät enää puhukaan liivin kieltä.

Vuonna 1995 eli vielä "186 Latvian citizens who have defined themselves as Livonians by nationality". Eniten heitä on Ventspilsissä, Kolkassa ja Riiassa.

Tommi Salenius

#1

Neuvostoliiton perustaminen oli yksi ihmiskunnan suurimmista katastrofeista ikinä. Jopa Leninkin tiesi sen.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Sain tämän blogin perusteella mukavaa palautetta Edgar Vaalgamaan pojalta, Lauri Vaalgamaalta. Koska blogi oli jo vanha, osa kuvista oli valitettavasti jo poistunut (kuvalinkit eivät enää toimineet). Muokkasin sen taas uuteen kuntoon, etenkin kun itse aihe on ikuinen.

Jospa ensi kesällä mentäisiin vaimon kanssa sinne, katsomaan Mazirbea sekä näitä valkoisia hiekkarantoja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset