Elämä jatkuu

Konevitsa

Haluaisitko kuunnella Konevitsan kirkonkelloa? Mene siinä tapauksessa Kainuun Paltamoon, koska eräs (Piirpauken) alkuperäisistä kelloista on juuri siellä. Itse Konevitsassa on jäljellä enään yksi alkuperäinen kello eikä sillä ole kieltä..Onneksi valettiin 1990-luvulla, Voronetsin kuuluisassa valimossa, uudet kellot tilalle ja nyt Konevitsan kirkonkellot soivat taas ehtoopalvelusten aikaan.

Yleisessä tiedossa on, että Manamansalon kirkonkello on jo pitkään ollut Solovetskin saarella, mutta harvempi tietää, että Konevitsan kello roikkuu Paltamon kirkontornissa. Siinä on jonkinlaista ironiaa ja symboliikkaa. Tasapaino säilyy, jollakin tavalla: lännen kello idässä ja idän kello lännessä.

Kuvateksti: Manamansalon kirkon kello ei nouse Solovetskissa, vaikka kolme kulttuurijärjestön edustajaa, oikealta Kainuun Eino Leino-seuran puheenjohtaja Esko Piippo, Elias Lönnrot-seuran puheenjohtaja Lasse Lyytikäinen ja Suomen heimot-seuran puheenjohtaja Juha Vartiainen sitä kaikin voimin yrittävät.

Kävin Konevitsassa viime torstaina ja näin tuli nyt nähdyksi lähiseudun kaikki ortodoksiluostarit: Petsamo, Solovetsk, Muromsk, Syväri, Valamo ja Petseri. Uuden Valamon entisenä pehtoorina tämä "länsirintaman" luostariketju rupesi kiinnostamaan, etenkin sen jälkeen kun kävin, Brezhnevin pahimpana aikana ja Uuden Valamon silloisen igumeni Panteleimonin kutsumana, Petserin luostarissa, jossa tavattiin muun muassa silloinen piispa ja nykyinen patriarkka Kirill. Osa Uuden Valamon luostarin munkeista muutti nimittäin 1950-luvulla takaisin Neuvostoliittoon (juuri sinne Petseriin), osittain koti-ikävän mutta myös veljestön ajanlaskukiistan takia.
Konevitsa, Muromski ja Petsamo ovat minusta kaikkein sympaattisimmat; varmaankin pitkälti siksi, että ovat niin inhimillisen vaatimattomia. Suhteeni Konevitsaan alkoi jo kauan ennen kuin olin edes käynyt siellä. Igumeni Panteleimon pyysi minut avuksi 1970-luvun loppuvaiheessa, jotta Konevitsan veljestön haudat Keiteleen Hiekassa saataisiin kunnostetuksi. Miitsun tekemät komeat ristit pystytettiin ja Hiekan hautausmaa siistittiin:

Konevitsan veljestön hautausmaa Keiteleen Hiekassa vuonna 1978. Igumeni Panteleimon ja kirjoittaja (kuvaaja: Salmen prihatsu ja ristintekijä Miitsu).

Toinen kerta kun "läheltä liippasi" oli silloin kun Konevitsa ry:n edustaja minulle soitti, 1990-luvun alussa, josko haluaisin tulla sinne viljelijäksi. Pohdin sitäkin vaihtoehtoa vähän aikaa, mutten mennyt. Yksi jakso (1977-1987) Uudessa Valamossa riitti, ainakin minulle. Hyvä elämänkoulu, kaikin puolin.

Konevitsaan mennään Sortanlahdesta (venäjäksi Владимировка) ja tämän palstan blogisti Markus Lehtipuun kirjoittama Karjala-matkaopas on loistava apuväline matkanteossa. Sopivan räväkkäästi kirjoitettu ja silti täynnä tietoa.

Luostarin ylä- eli kesäkirkon kupoli odottaa vielä kunnostusta (hienon kuvan otti Toma Navgo). Alakerran talvikirkko on jo kunnossa, kuten katotkin.

Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen perusti luostarin vuonna 1393. Nimi Konevitsa tulee venäjänkielisestä nimestä Коневец, joka viittaa siihen että saari oli aikoinaan hevoslaidun. Keskellä saarta on tuo kuuluisa hevoskivi (Konj-kamen, Конь-камень), joka aikoinaan oli mahdollisesti pakanallinen uhripaikka, ainakin ortodoksisen käsityksen mukaan. Venäläinen sana Конь tarkoittaa hevonen ja sieltä saaren nimi siis tuli.

Venäjän ja Ruotsin välinen sota 1570-1595 autioitti luostarin. Vuonna 1610 ruotsalaiset sotajoukot hävittivät luostarin kokonaan. Pietari Suuri antoi käskyn vuonna 1718 jälleenrakentaa luostarin. Nykyisen muodon luostari on saanut 1800-luvulla. Parhaimmillaan luostarissa oli noin 300 munkkia. Venäjän vallankumouksen yhteydessä 1917 Suomi itsenäistyi ja Tarton rauhansopimuksen mukaisesti Konevitsan luostari jäi Suomen alueelle. Konevitsan saarella luostari sijaitsi 12.3.1940 asti, jolloin veljestö joutui evakkoon Suomeen.

Pietarin hengellisestä akatemiasta ja konservatoriosta saapuvat aina kesäisin nuoria laulajia, jotka osallistuvat ehtoopalveluun ja järjestävät yläkirkossa pienimuotoisia konsertteja, joiden avulla saadaan hieman rahaa luostarin kunnostusta varten.

Suomessa luostari sijaitsi ensin Kannonkoskella, mistä se muutti Keiteleen Hiekkaan. Siellä elämä jatkui vuoteen 1956, jolloin monien maallisten ilojen ja murheiden jälkeen kahdeksan viimeistä Konevitsan munkkia siirtyivät Uuden Valamon veljestöön ja ihmeitä tekevä ikoni heidän mukanaan.

Vuodesta 1940 vuoteen 1991, siis noin 50 vuotta, luostarisaari oli Neuvostoliiton armeijan hallussa salaisena sotilaallisena tukikohtana. Luostari ja jopa koko saari oli pyyhitty pois monilta Neuvostoliiton kartoilta ja Konevitsan skiitta oli torpedovarasto..

Konevitsan saaren komeat hiekkarannat.

Helmikuussa 1991 luostari palautettiin Venäjän Ortodoksiselle Kirkolle. Ensimmäiset munkit saapuivat saarelle 28.5.1991. Tuolloin alkoi luostarin jälleenrakentaminen. Vuonna 1993 vietettiin luostarin 600-vuotisjuhlaa. Veljestöä on tällä hetkellä 22 henkilöä. Luostarin johtajia: Arkkimandriitta Nazarij (1991-1999), Pappismunkki Mstislav (1999-2001), Igumeni Isidor (2001-2008), Igumeni Aleksander (2008- )

Konevitsa ja tšuktšivaimoni Toma

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

kommentaattorinen (nimimerkki)

Konevitsan luostaria käytettiin neuvostoaikaan kuulemma osiltaan traktoritallina. Kommarit olivat ampuneet kuulemma konekiväärillä ikkunat alas jolloin kosteus pääsi helposti sisään luostariin ja hitaasti rappeutti kauniit seinämaalaukset. Nyt ikkunat ovat taas paikallaan ja venäjän federaatio rahoittaa osiltaan korjausurakkaa. Myös yksityisiä rahoittajia on löytynyt.

Vieraillessani Konevitsassa vuonna 2003 paikalle oli saapunut suurin keskittymä hyttysiä mitä olen ikinä missään nähnyt. Vierailun arvoinen paikka hyttysistä huolimatta. Kultainen risti hohtaa kauniisti ilta-auringossa kun laiva puksuttaa Laatokalla.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

"Kommarit olivat ampuneet kuulemma konekiväärillä ikkunat alas jolloin kosteus pääsi helposti sisään luostariin ja hitaasti rappeutti kauniit seinämaalaukset. Nyt ikkunat ovat taas paikallaan ja venäjän federaatio rahoittaa osiltaan korjausurakkaa".

Ylä- eli kesäkirkon ikkunat ovat edelleen repaleista muovia...ainakin viime torstaina.

Kokoomusta äänestävä (nimimerkki)

Minua ei jaksa nämä luostarit kiinnostaa syitä on ainakin kaksi seuraavaa:

1. Luterilaisena minun ei tarvitse mennä mihinkään erityiseen paikkaan (esim. luostariin) ollakseni hurskas. Sydämmen usko Jeesuksen riittää. Kasteessa olen uudestisyntynyt ja saanut syntini anteeksi. Pyhityskilvoittelua voin harjoittaa auttamalla lähimmäistäni.

2. Nämä kyseiset luostarit ovat olleet venäläisten tukikohtia heidän levittäessään valtaansa karjalaisten keskuuteen. Myöskin näistä luostareista käsin on johdettu hävitysretkiä Suomen alueelle. Suomalaisena minulle nämä tällaiset edustavat jotakin vierasta.

ilmari (nimimerkki)

"Suomalaisena minulle nämä tällaiset edustavat jotakin vierasta".

Niin, ymmärsin tuosta että sinun mielestäsi iso osaa evakkokarjalaisista eivät siis olekaan suomalaisia? Mustavalkoinen teevee oli aikoinaan poikaa, mutta itse pidän sittenkin enemmän väritösöstä...

Kokoomusta äänestävä (nimimerkki)

Ei evakkokarjalaiset sinänsä edusta minulle mitään epäsuomalaisuutta. Olihan paras koulukaverinikin alakoulussa evakkokarjalainen. Kuitenkin näkisin nämä luostarit kirkkoslaaveineen lähinnä isovenäläisinä ilmiöinä.

ilmari (nimimerkki)

Itse en ole ortodoksi enkä luterilainen. Minut kastettiin aikoinaan remonstrantiksi ja aikuisena olen lähinnä agnostikko. Minua kiinnostaa uskonnot osana ihmiskunnan kulttuurihistoriaa enkä näe asiat niin mustavalkoisina. Jos ortodoksisuus on sinulle jotain isovenäläisyyttä niin miksi ihmeessä luterilaisuus olisi sitten supisuomalaisuutta eikä esimerkiksi isosaksalaisuutta? Maailma on sittenkin paljon monimutkaisempi, eikö?

ilmari (nimimerkki)

Juu, tiesin (aloituksessa olikin tuo nekrologia-linkki Miitsun nimen kohdalla). Kepeät mullat ahkeralle prihatsulle.

ilmari (nimimerkki)

Alkuperäiseen ortodoksiuskontoon kuuluu myös reipas annos taikauskoa. Kuulin saarella, että pyhittäjämunkki Arsenin ensimmäinen tehtävä 1300-luvulla oli tappaa saaren kaikki kyykäärmeet. Se kun on pirun eräs olomuoto (siis taikauskon mukaan). Näin tämä luojan luoma eläin on siellä tapettu sukupuuttoon ja saaren asukkaat kehuivat, ettei kyykäärmeitä vieläkään ole (vaikka mantereen puolella niitä on yllin kyllin).

ilmari (nimimerkki)

Miitsusta vielä. Panteleimon tiivisti Nikolai Jokiniemen olemusta muistokirjoituksessa näin osuvasti: "Miitsu oli mielipiteissään selkeä ja toi ne myös selkeästi esille. Hän oli voimakkaasti isänmaallinen ja edusti siinä vanhakantaista suuntaa. Miitsun pöytäpuheissa saivat kyytiä niin itäinen naapurimaa, kommunistit ja joukon mukana myös sivarit. Vappukulkueetkin muistettiin mainita. Miitsu kertoi osallistuneensa elämänsä ensimmäiseen ja viimeiseen vappukulkueeseen kesäkuussa 1944. Silloin hän ajoi kaksi viikkoa evakkolehmien karjaa Karjalasta Tynkä-Suomeen".

Kun on käynyt nykyisessä Salmessa ja on tutustunut lähihistoriaan, Miitsun mielipiteet eivät enää olekaan kummallisia, korkeintaan kulmikkaita. Itse tulin hyvin toimeen hänen kanssaan, koska mies kunnioitti ennen kaikkea hikeä ja käytännön työtä. Itse tein siihen aikaan hyvinkin pitkiä työpäiviä, kun olin viljelijä sekä haketus- ja lumiaurausurakoitsija. Miitsu selvästi kunnioitti sellaista meininkiä. Ja kunnioitus oli molemminpuoleinen.

Kokoomusta äänestävä (nimimerkki)

6#

"Jos ortodoksisuus on sinulle jotain isovenäläisyyttä niin miksi ihmeessä luterilaisuus olisi sitten supisuomalaisuutta eikä esimerkiksi isosaksalaisuutta? Maailma on sittenkin paljon monimutkaisempi, eikö? "

Tarkoitin isovenäläisyydellä venäläisyyttä. Venäläisiä sanotaan vanhemmassa kirjallisuudessa isovenäläisiksi erotuksena ns. vähävenäläisistä (esim. valkovenäläiset). Mitä tulee saksalaisten ns. kansallisuskontoon se on lähinnä reformoitu protestantismi.

Ajatellaanpa asiaa miltä kannalta tahansa, luostarit ovat toimineen Venäjällä Venäjän vallan ja venäläistämisen välikappaleina. Niitä on käytetty monen suomensukuisen kansan venäläistämiseen.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

#6 Ja jotta asia menisi vieläkin monimutkaisemmaksi: minut kastettiin siis remonstrantiksi, vaikka suomalainen Rauha-äitini syntyi Fuji-vuoren juurella, suomalaisen luterilaispapin tyttärenä.... Lähetyssaarnaja-isoisäni ansiosta elää Jaapanissa nykyisin muutama luterilaista. Jälkiviisaana voidaan aina kysä: "mitä järkeä siinäkin oli?", mutta ihmiskunnan historia tuottaa tällaisiakin tuloksia.

Vapaa äänestäjä (nimimerkki)

Kaikki uskonnot ovat liiketoimia ja vallan välineitä. Ne ovat kaikki tuomittavia menetelmiä tehdä ihmisesta enemmän taia vähemmän ajattelukyvytön. Uskonnot perustuvat aina rasismiin ja kuvitelmaan ihmisestä jumalien työkaluna, jota ei mikään julmuus ja raakuus havahduta. Perusteluna uskontojen julmuudet nyt ja aina. Saama koskee poliittisia uskontoja eli esim. vasemmisitoa, Stalinin, Maon ja Hitlerin keskitysleirisosialistisä uskontoa.

Luostareissa hirvittää heteroseksuaalisuuden kieltämisen luonnottomuus ja hirvittävä julmuus. Luostarit ovat siten erittäin vastenmielisiä ajatella.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Jos olen oikein ymmärtänyt (#3), niin nimimerkki "Kokoomusta äänestävä" lienee riemuissaan siitä, että ukkini ansiosta suomalaisluterilaisuutta esiintyy jopa Jaapanissa?

Heikki Ojala (nimimerkki)

Mutta ajatelkaas poijjaat j o s jo Wäinämöisen aikaan Suomensukuisilla olisi ollut luku-, ja kirjoitustaito,kuten oli juutalaisilla miehillä jo 2 500 vuotta sitten ! Olisiko ollut ollenkaan tarpeen tuoda tänne vierasta uskontoa ?

Olisimmeko nyt "pakanoita" vai kenties jopa parempia ja eheämpiä ihmisinä, kuin mitä olemme ?

Kokoomusta äänestävä (nimimerkki)

21#

Olet ymmärtänyt oikein. Ukkisi teki hyvän työtä saarnatessaan evankeliumia Japaniin. Japanilaisetkin tarvisevat syntienanteeksisaamista siinä missä suomalaiset ja venäläiset. Japanissa lienee useita pieniä luterilaisia kirkkoja, jotka ovat huomattavasti paremmassa hengellisessä kunnossa kuin Suomen lut. kansankirkko.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

No niin, Kaarlo-ukkini ansiosta jotkut japanilaiset ovat siis "huomattavasti paremmassa hengellisessä kunnossa" (nimimerkki Kä:n mukaan).

"Aina oppii, kun ei ole kotona", sanoi ystäväni Pitkäsen Olli kerran.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset