Elämä jatkuu

Karhun ja hirven taistelu...

  • Loukkaantunut hirvi seisoo shokissa järven rannalla (kuva: Hannu Huttu)
    Loukkaantunut hirvi seisoo shokissa järven rannalla (kuva: Hannu Huttu)
  • Noin 150-kiloinen karhu nousi järvestä taistelun jälkeen ja kävelee rannalla edestakaisin (kuva: Hannu Huttu)
    Noin 150-kiloinen karhu nousi järvestä taistelun jälkeen ja kävelee rannalla edestakaisin (kuva: Hannu Huttu)

Asumme korpijärven rannalla, Vienan Karjalan kainalossa (itäisessä Kainuussaaivan rajan pinnalla). Paljon luontotapahtumia on nähty, mutta eräänä lauantaina (6.5.2006) saavutettiin kyllä tähänastinen kohokohta. Naapurin Topi-ukko juoksi sisään ja huusi "tulkaa katsomaan, karhu on vastarannalla hirven kimpussa". Näin tosiaan olikin. Noin puolen tunnin ajan jokisuiston rantavesi roiskui järvemme vastarannalla (n. 400 m). Kiikarilla näkyi hyvin miten isohko karhu "ratsasti" uroshirven selässä.

Hirvi aina välillä kaatui ja me, neljä katsojaa, olimme täysin varmoja siitä, ettei se enää tuosta nousisi. Viimeisillä voimillaan eläin kuitenkin nousi pystyyn ja pakeni sulaan rantaveteen, karhu selässään. Järven keskellä oli vielä jääpeite. Lopussa ei näkynyt enää kuin hirven pää veden yläpuolella ja karhulla tuli sen seurauksena ilmeinen happipula. Yhtäkkiä karhu ui pakoon, ilmeisesti jonkinlaisen potkun jälkeen. Karhu kiipesi jään päälle, mutta se ei enää kantanut ja painava otus vajosi aina välillä jään läpi ennenkuin pääsi, väsyneenä, toiselle rannalle. Adrenaliinihumalassa, vissi. Kyse oli noin 2-3 vuotiaasta karhusta, joka oli vähän aiemmin herännyt talviunesta. Hirvi kiipesi takaisin rannalle ja seisoi siinä pahasti loukkaantuneena (molemmat kyljet avohaavoina) ja kauhusta jäykkänä, täysin liikkumatta. Soitin samantien riistanhoitoyhdistyksen Mannisen Heikille josko se pitää lopettaa (ihme, että selvisi hengissä tohon asti). Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että lienee parempi, että luonto hoitaa loput. Jos ammutaan, raato ei usein kelpaa enää pedolle ja karhu varmasti palaisi tekopaikalle.

Soitin sen jälkeen parille luontokuvaajille (Hannu Huttu ja Kari Kemppainen), jotka saapuivat lähes välittömästi teleskooppiobjektiiviensa kanssa. Kari (kansainvälisesti tunnettu luontoelokuvaohjaaja Kuhmosta) sanoi minulle, silloin kun autoin häntä kantamaan nuo raskaat videokamerat ja akut rannalle, että mikäli hän saa kuvatuksi karhun paluun sekä lopputaistelun niin se tulee olemaan eräs niitä huippuotoksia, joita tarjotaan vain kerran elämässä. Valitettavasti siihenastinen taistelu on nyt vain neljän silminnäkijäin päänsisäisissä kovalevyissä, loppuiäksi....  Oheisista kuvista näkyy kuitenkin miten pahasti loukkaantunut hirvi seisoo shokissa rannalla ja miten karhu suunnittelee sivurannalla jo levottomasti paluuta tekopaikalle. Toimme kuvaajille termospullokahvit ja he jäivät valvomaan tulevia tapahtumia. Karin ja Hannun kertomuksen mukaan karhu palasikin yöllä, mutta myötätuulella jolloin hirvi lonkutteli pakoon kuvauskentän ulkopuolelle...

Tuon päivän jälkeen etsin lähimetsistä pitkään missä kyseisen hirven raato mahtoi lojua ja seurasin erityisesti missäpäin korppilinnut lensivät (ne kun ovat raadon parhaita ilmiantajia), kuitenkaan ilman tulosta. Vasta seuraavana vuonna paikallinen metsämies löysi raadon, eikä edes kovin kaukana meidän talostamme. Hirvi oli uinut, vielä viimeisillä voimillaan, Suoronjoen yli ennen kuin karhu aloitti ateriansa. Oma etsiminen keskittyi kokonaan joen toisella puolella, koska en ikinä olisi uskonut, että pahasti loukkaantunut eläin pystyisi vielä uimaan tuon jokiesteen yli. 

Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat työkaverini Hannu Hutun ottamia (Hannun erinomaiset kotisivut: www.hannuhuttu.com)

Pari vuotta myöhemmin, Pohjois-Ruotsissa, luontokuvaaja Mikael Karp onnistui tallentamaan vastaava tapahtuma videolla (ei suositella herkille ihmisille), joka levisi sitten maailmalle. Etenkin keväällä karhu syö muutakin kuin marjoja..Täällä Suomussalmella erityisesti poroja, lampaita (siis hirvenlihan ohella). Pari vuotta sitten suomussalmelainen hevonenkin meinasi päättyä karhun suuhun (kuva/hevosen omistaja: Sanni Minkkinen).

 

RUSKEAKARHU (Ursus arctos):  otso, kontio, ohto, mesikämmen, kouvo, metsän omena, metsän kuningas, oksi, nalle jne.

"Karhu" on ollut alun perin kiertoilmaus, tarkoittaen karheaa turkkia, mutta sittemmin se on vakiintunut karhun nimeksi. Kiertoilmauksia käyttämällä muinaissuomalaiset ovat halunneet välttää kutsumasta petoa luokseen. Karhun ehkä vanhinta ja alkuperäisintä nimitystä vastaa nykyisessä suomen kielessä sana otso. Otso-sana on muunnos sanasta ohto. Ohto taasen on hellittelymuoto sanasta oksi, joka on karhun alkuperäinen suomenkielinen nimitys.

SUURPEDOT

LISÄTIETOA

 
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Vieras (nimimerkki)

Tuohonkaan ei tarvittu poliisia eikä NATO-jäsenyyttä.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

No juma! Siellähän riittää vipinää! Toi viimenen kuva sopis Gevalian mainokseen: "Kun saat odottamattomia vieraita."

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Laatujuttu taas. Tänksis.

Voisit pistää jonkun JUTTUTAKUU-logon
aina tuohon ensimmäiseksi kuvaksi.

Hiljainen tieto, Harmaasusi™

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Videolinkki ei tunnu välillä toimivan, mutta toimiva sellainen löytyy ainakin "Mikael Karp"-nimen alta.

Vieras (nimimerkki)

Karhu leivättömän pöydän ääressä.

Vieras (nimimerkki)

Schepelin hyvän mielen blogeista tulee hyvä mieli.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Minulle oli aivan uusi tieto se, mistä Kouvola sai nimensä..

Seppo Hildén

Luin jostain sellaisen tilaston, että Ruorsissa karhut tappavat ja syövät KOLMASOSAN maan syntyneestä hirvikannasta vuosittain.

Jos pitää paikkansa, niin ei karhut pelkillä marjoilla elä...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset