Elämä jatkuu

Cornelis Vreeswijk, kotoutumisen mestarinäyte

  • Cornelis Vreeswijkin patsas katselee hiekkadyyneiltä pohjanmeren horisontia syntymäkaupunginsa IJmuidenissa (lausutaan Äimäyden)
    Cornelis Vreeswijkin patsas katselee hiekkadyyneiltä pohjanmeren horisontia syntymäkaupunginsa IJmuidenissa (lausutaan Äimäyden)
  • Vreeswijkin perhe 1950-luvun alussa.
    Vreeswijkin perhe 1950-luvun alussa.
  • Cornelis Vreeswijk (1937-1987)
    Cornelis Vreeswijk (1937-1987)
  • Näköispatsas Tukholman "Cornelispuistossa".
    Näköispatsas Tukholman "Cornelispuistossa".
  • Tässä itseironisessa kuvassa näkyy rankan elämän jäljet ja sokeritaudin alkuoireet.
    Tässä itseironisessa kuvassa näkyy rankan elämän jäljet ja sokeritaudin alkuoireet.
  • Vreeswijk laihtui ja vanheni nopeasti maksasyövän diagnoosin jälkeen.
    Vreeswijk laihtui ja vanheni nopeasti maksasyövän diagnoosin jälkeen.
  • Corneliksen hauta on koruttoman tyylikäs (kuten ihailijan jättämä pullokin).
    Corneliksen hauta on koruttoman tyylikäs (kuten ihailijan jättämä pullokin).

Cornelis Vreeswijk (lausutaan Kornélis Freeswäik); hollantilaisempaa nimeä ette hevin löydä. Viimeistään silloin kun kuultiin tämän miehen laulavan selvisi jokaiselle, että kyse olikin ruotsalaisesta kulttuuriaatelista. Laulunikkari Vreeswijk oli ruotsalaisempi kuin ruotsalaiset itse ja älyttömästi pidetty länsinaapurissa. Hän painaa nykyisin lähes samassa sarjassa Carl Michael Bellmanin kanssa ja hänen lauluja lauletaan. 

Itse ilmiö (että täysin ulkopuolisesta tulee insider sekä koko valtakulttuurin ohjaava voima) on mielenkiintoinen eikä kovin yleistä. Charles Aznavour tai vaikkapa Kirka edustavat sukujuuriltaan kyllä muuta kuin valtaväestöä, mutta kasvoivat alusta lähtien toisen kulttuurin kielikylvyssä. Cornelis oli nykykielellä mamu, puhdas maahanmuuttaja.

Nuorena poikana (12 v) Cornelis saapui vuonna 1949 vanhempiensa kanssa Ruotsiin, koska isä Jacob ryhtyi siellä kuljetusalan yrittäjäksi, sodanjälkeisen Hollannin heikon tilanteen takia. Jacobilla oli taksifirma ennen sotia, mutta jäi puilla paljaaksi sodan jälkeen. Mies innostui vauraasta Ruotsista ajaessaan siellä ulkomaankeikkaa kuorma-autolla ja houkutteli Jeanette sekä 4 lastaan sinne. He asettuivat Ekerön kuntaan, Tukholman lounaisreunalle. Cornelis syntyi IJmuidenissa (foneettisesti: Äimäyden), samassa satamakaupungissa, jossa itsekin elin nuoruusvuosina ja hänestä tehtiin synnynkaupungin dyyneillä komea veistos, joka kunnon maastamuuttajan tavoin katsoo meren suuntaan. Cornelis kertoi, että hänelle koululuokassa naurettiin, koska hän puhui niin hassusti ruotsia. Pahin nöyryytys kuulemma oli kun hän erehtyi lausumaan sana vitamin hollantilaisella v-kirjaimella (joka on lähellä f:ää): fitta min. Siitä poika sisuuntui ja päätti samalla, että hän tulee puhumaan ruotsia paremmin kuin luokkatoverinsa. Harvoissa haastatteluissaan hän kertoi myöhemmin näin: "Kun kieli ei valunut, sateen tavoin, pikkulapsena sinun päällesi eikä sitä ole syotetty tissistä, niin siinä tapauksessa sinä tulet, tuon uuden kielen suhteen, paljon vapaammaksi ja vähemmän kunnoittavaksi....Ruotsi on niin erilainen kieli. Puhdas, kurinalainen, kaunis! Siinä kielessä on vähän synonyymejä. Mutta minulle aivan riittävästi". Hänestä tulikin mestari ruotsinkielen käytössä, erityisesti vielä tukholmalaisslangilla maustettuna, mutta tämä erikoistuminen ruotsinkieleen ei ollut alussa niinkään selvä. Elämä näytti menevän eri suuntaan. Koulun jälkeen hän seilasi muutaman vuoden ajan merellä, skönönä. Sen jälkeen oli raksalla sekä rautateillä työssä, kunnes innostui vuonna 1962 toimittajakoulutuksesta (journalisthögskolan). Jo vuonna 1959 hän oli aloittanut laulujen säveltämistä ja soittanut ystävilleen sekä perheenjäsenilleen. He kaikki rohkaisivat jatkamaan.

Vuonna 1961 isä, äiti ja kaksi sisarusta muuttivat takaisin Hollantiin; vain Cornelis ja Ida-sisko päättivät jäädä uuteen kotimaahan. Toimittajakoulutuksen aikana Cornelis meni naimisiin Inga-Lill Rehnbergin kanssa ja he saivat vuonna 1964 pojan (Jack). Samaan aikaan moni opiskelukaveri huomasi jo Cornelisin lahjakkuuden, mutta vasta folklaulaja Fred Åkerström kannusti tekemään kokonaisen LP:n siihenastisesta tuotannosta: "Ballader och oförskämdheter". Heti levynteon jälkeen Cornelis meni moikkaamaan sukulaisia Hollannissa ja kun hän tuli takaisin selvisi, että levy oli myyty loppuun kertaheitolla (10 000 kpl parissa viikossa). Itse asiassa siitä syntyi samantien skandaali, koska laulut olivat joko yhteiskuntakriittisia tai sitten käsittelivät huoria, irtolaisia tms. Laulujen esitykset kiellettiin radiossa ja se tuntui olevan paras mainos ja lähtölaukkaus maineelle. Vuonna 1964 hän päätti jättää lehtimiesopiskelut sikseen ja keskittyi laulamiseen. Vreeswijk kertoi myöhemmin, että hänen elämänsä paras aika oli 1966-1970 kun hän soitti paljon jazzpianisti Jan Johansonin kanssa. Muuten mies oli rauhaton boheemi ja ensimmäinen avioliitto päättyi vuonna 1968. Sen jälkeen hän meni vielä kolme kertaa naimisiin. Skandaalilehdistö otti kaiken hyödyn irti tästä huolettomasta veikosta, jolle viina ja naiset näyttivät kelpaavan liiankin hyvin. Jack-poika kertoi, että hän kärsi isän maineesta kovasti pikkupoikana ja vielä enemmän sen uutisoinnista. 

Vaikka Ruotsin keski- ja yläluokka alussa vieroksuivat tätä miestä, heillä oli pakko myöntää, että miehen tekstit olivat kerrassaan loistavia; samalla iloisa ja vitsikkäitä, mutta myös kyynisen purevia yhteiskuntaa kohtaan. Vasta sen jälkeen kun Vreeswijk rupesi tulkitsemaan Evert Taubea (Cornelis sjunger Taube, 1969) sekä vielä suuremman ikonin tuotantoa (Carl Michael Bellman: Spring Mot Ulla, Spring!, 1970) vasta silloin miehestä tuli koko Ruotsin kansan lemmikki eikä skandaalilehdistökään enää uskaltanut niin häijysti käydä hänen kimppuunsa.

Raha-asioissa mies oli aivan liian suurpiirteinen ja avokätinen. Vreeswijk joutui, monen suomalaiskolleegan tavoin, verottajan rankan tarkastelun kohteeksi ja nuo rahaongelmat jatkoivatkin hänen kuolemaansa saakka. Vuonna 1985 raskaat elämäntavat vaativat veronsa. Ensiksi Cornelis sai aikuisiän diabeteksen, mutta pian paljastui vakavampi sairaus, maksasyöpä. Todella surkea tosiasia on, että Vreeswijk joutui viimeisinä elinviikkoinaan rahanpuutteen takia vaihtamaan jopa sairaalaa, koska ei pystynyt maksamaan laskuja. Hän kuoli "köyhänä" vaikka myöhemmin paljastui, että hänestä tulikin postuumi-miljonääri. Stiftlese Cornelis Vreeswijk, joka hoitaa hänen tekijänoikeusasiansa, ilmoitti, että jäämistön arvo oli jo 1990-luvun alussa 1,3 miljoonaa euroa.

Vreeswijkin hautajaiset olivat juhlalliset ja Ruotsin valtion kustantamat. Mies on nykyisin länsinaapurimme ikoni, pyhimys ja kuolematon.

Ida Leuhusen-Carlström, Cornelisin edelleen Ruotsissa asuva sisko, kertoi taannoin: "En suhtaudu Cornelikseen enää kuin omaan veljeen; hän on nyt kaikkien ruotsalaisten omaisuutta ja siitä olen todella ylpeä".

Esimerkkinä Vreeswijkin lahjakkuudesta tämä hieno laulu: Cecilia Lind

Hollantilaiset Vreeswijk-sivustot

Cornelis Vreeswijk Sällskapet

Hyvin tehty biografia (hommage)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Sama här!

"SOMLIGA GÅR MED TRASIGA SKOR". Mahtava laulu!

Samppa Haapavaara

Kiitos muuten informatiivisesta jutusta. En tiennyt miehestä oikeastaan mitään ennen tätä.

Toinen tuttavuus tältä viikonlopulta
http://www.youtube.com/watch?v=0CwFCW4nGlA

Vieras (nimimerkki)

Hiton hyvä blogi erinomaisesta laulajasta. Kiitos.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel
Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Cornelis Vreeswijkin hollanninkielinen laulu: "Nozem en de non" (Rentun ja nunnan rakkaussuhteesta):
http://www.youtube.com/watch?v=I_7RpJr-RNU&feature...

Hänen ainoa hittinsä, alankomaissa. Itse en pidä niinkään; nuo Vreeswijkin ruotsinkieliset laulelmat ovat aivan eri luokkaa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tuon Vreeswijkin Cornelis (muuten: "Kees" hollanniksi) on hieno esimerkki meidän ihmispoloistemme valtavasta joustavuudesta (kunhan on riittävästi halua!). Vastaavia esimerkkejä on monenlaisia: Bulat Okudzhava, Georg Ots, Anna German, Muslim Makamajev tai vaikkapa Raimonds Pauls entisessä Neuvostoliitossa, Arnold Schwarzenegger Kaliforniassa tai miksipä ei George de Godzinsky ja Valentin Vaala Suomessa? Roman Schatz ja Neil Hardwick ovat varsin hyviä esimerkkejä koto-Suomemme nykyajasta, siis minun lisäksi. Itse tulin Suomeen täysin ummikkona 19 vuotiaana. Vaikka äitini olikin supisuomalainen, niin kielitaitoni oli suomen osalta lähes nollassa, äidin turhan aikaisen kuoleman johdosta. Ruotsinkielestä oli alussa paljonkin apua, silloin kun opiskelin hesassa. Minulla oli aina pikkuslovari takataskussa, jolla pääsin eteenpäin. Satamajätkän työ sekä parin vuoden opiskelu eräässä maatalouskoulussa (jumalan selän takana) tekivät ihmeitä ja sen jälkeen palasin yliopistoon suomenkielentaitoisena. "Ei se ole hyvä hanurinsoittaja, ellei ole pientä heittoa", sanottiin aikoinaan Heinävedellä.

BTW: Kotoutuminen voi joillekin yksilöille tapahtua myös negatiivisessa merkityksessä: itävaltalainen Aatu ja georgialais/osseetti Josif olkoot siitä varoittavia esimerkkejä. Edelleen ihmettelen miten kokonaiset kansankunnat voivat mennä sekaisin jonkun "ulkomaanpellen" takia...

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Juu sama häärkin ku Sampalla, en tiennyt miehestä mitään. Tehny kuitenkin yhden mun lempparibiiseistä. Kiitos siis tästä.

En muuten tiennyt sitäkään, et täällä loistojuttuja kirjoitteleva Ilmari on mamu:)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Joo, sekarotuinen mamu hyvinkin (äidin suku on Pohjois-Suomesta, Iistä).

Toisaalta: tulin tänne vuonna 1969 joten olen täällä asunut pidempään kuin moni suomalaisnörtti. Joskus tekisikin mieli kysyä nuorilta, että "miten te olette viihtyneet tässä maassa?".

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Vreeswijk asui asuntolaivassa (husbåt) Mälaren-laiturilla, josta pääsi kätevästi Söderin kuppiloihin. Miehellä oli tunnetusti silmä naiskauneudelle ja eräänä iltana hän pokasi kaksi pimatsua.

Så här står det på Wikipedia:
I maj 1975 dömdes han till en månads fängelse för misshandel och olaga hot. Bakgrunden var att han hade raggat upp två tjejer och tagit med sig dem till sin lägenhet. Men där hade det visat sig att de två var transvestiter och Cornelis hade blivit så förbannad att han tagit fram en kökskniv och sagt åt dem att försvinna. Den ena mannen blev lindrigt knivskuren.

Vieras Samppa Haapavaara (nimimerkki)
Vieras Ilmari (nimimerkki)

Kiitos tiedosta, Samppa.

Somliga Går Med Trasiga Skor....

Burger Jarl (nimimerkki)

Tukholman kollegat kertovat, että tuo leffa on hieno ja koskettava.
Saadankohan sitä koskaan tänne Suomeen?

PT (nimimerkki)

Cornelista kannattaa aina muistella, mutta otsikon mamu-rinnastus on täysin tyhjänpäiväinen, joka ei edes viittaa itse tekstiin. Cornelista on vaikea pitää mestarinäytteenä kotoutumisessa, vaikka hän mestari on musiikissaan. Pahoinpitely-, rattijuopumus- ja verorästituomioita on turha romantisoida kenenkään elämässä. Corneliksen elämässä on helppo nähdä, kuinka juuri tämä ikävä puoli kumpusi siitä, että hän koki elinaikanansa aina olevansa vieras uudessa kotimaassaan. Siihen henkiseen taisteluun mentiin lopulta kovilla aseilla, kun hän levytti Taubet ja Bellmanit.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Sehän oli sinun mielipiteesi ja kuittaan. Hyvää vuoden alkua!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

PT (nimimerkki), "när man ju gammal och trött...?"

ja hyvää vuoden loppua.

Käyttäjän KatrinaKataKaitaniemi kuva
Katrina Kaitaniemi

Tutustuin vasta äsken Cornelis Vreeswijk:iin. Kiitos teksitäsi ja aivan mahtavia lauluja hänellä :)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tässä hyvä otos vuodelta 1986, vuosi ennen kuolemaansa. Cornelis laulaa siinä myös på hollanska:

http://www.youtube.com/watch?v=WSQOS4a20uo

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kiitos Ilmari ensinnäkin hienosta kirjoituksesta osasta ruotsalaista kulttuurihistoriaa. Otin siitä aika hyvän tilannekuvan 80-luvun puolivälissä ja Cornesis oli silloin ihan keskeisiä.

Joo, kai se Bellman ja suomalainen melankolia sitä bluesia on.

Imperiet - Märk hur vår skugga.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos, Raimo. Corneliksen musiikki on sitä ikuista laatua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset