*

Elämä jatkuu

Rauha Elisabet

  • Japanilaisen lastenhoitajan hoivissa (1916). Rauha vasemmalla, Armas-veli sylissä ja Mirjam Taimi ("Itu")-sisko oikealla.
    Japanilaisen lastenhoitajan hoivissa (1916). Rauha vasemmalla, Armas-veli sylissä ja Mirjam Taimi ("Itu")-sisko oikealla.
  • Selma Selina ja Kaarlo Erkki Oulussa (pieni kuva: Nuori perhe olohuoneessaan, Iidassa, Japani).
    Selma Selina ja Kaarlo Erkki Oulussa (pieni kuva: Nuori perhe olohuoneessaan, Iidassa, Japani).
  • Armas Imaanuelin kastejuhla. Iida, Naganoken (Japani, 1915). Rosa istuu Selman oikealla puolella.
    Armas Imaanuelin kastejuhla. Iida, Naganoken (Japani, 1915). Rosa istuu Selman oikealla puolella.
  • Selma Selinan hauta Ironwoodissa (Michigan). Hän kuoli espanjantautiin vuonna 1919.
    Selma Selinan hauta Ironwoodissa (Michigan). Hän kuoli espanjantautiin vuonna 1919.
  • Rauha halusi tulla sairaanhoitajaksi, kuten äitinsä. Hän valmistui vuonna 1937.
    Rauha halusi tulla sairaanhoitajaksi, kuten äitinsä. Hän valmistui vuonna 1937.
  • Äiti, Hartolan kunnansairaalan ylihoitajana (takavasemmalla). Paikka on nykyisin Tollinmäki.
    Äiti, Hartolan kunnansairaalan ylihoitajana (takavasemmalla). Paikka on nykyisin Tollinmäki.
  • Hollannin punainen risti lähetti vapaaehtoislääkäreitä Suomen talvisotaan (isä 4.vasemmalta)
    Hollannin punainen risti lähetti vapaaehtoislääkäreitä Suomen talvisotaan (isä 4.vasemmalta)
  • Isä, kirurgi Jan Schepel (Malmin lentokenttä?).
    Isä, kirurgi Jan Schepel (Malmin lentokenttä?).
  • Vierumäen urheiluopisto toimi sotasairaalana 1939-1945 ja isä oli eräs kirurgeista.
    Vierumäen urheiluopisto toimi sotasairaalana 1939-1945 ja isä oli eräs kirurgeista.
  • Rauhan leikkelekirjasta "Muistoja elämäni taipaleelta". Armas taisteli Raatteella..
    Rauhan leikkelekirjasta "Muistoja elämäni taipaleelta". Armas taisteli Raatteella..
  • Ajelu Jääsjärven jäällä (kevät 1940).
    Ajelu Jääsjärven jäällä (kevät 1940).
  • Alkuperäinen kuvateksti: "That day on the ice"...
    Alkuperäinen kuvateksti: "That day on the ice"...
  • Nuorta onnea.
    Nuorta onnea.
  • Häät pidettiin Töölön kirkossa 11.6.1940
    Häät pidettiin Töölön kirkossa 11.6.1940
  • Juhannus 1940
    Juhannus 1940
  • Tämä nukke oli erityisen rakas, koska se annettiin vuonna 1919, silloin kun oma äiti kuoli.
    Tämä nukke oli erityisen rakas, koska se annettiin vuonna 1919, silloin kun oma äiti kuoli.
  • Onnellinen äitiydestä (tässä Selman kanssa).
    Onnellinen äitiydestä (tässä Selman kanssa).
  • Lapsia tuli kahdeksan, josta yksi poika kuoli kätkytkuolemaan.
    Lapsia tuli kahdeksan, josta yksi poika kuoli kätkytkuolemaan.
  • Avomallinen Skoda, kaappariovinein, oli lempiauto. Tässä tuttavien sekä omien lasten iloisena kuskina.
    Avomallinen Skoda, kaappariovinein, oli lempiauto. Tässä tuttavien sekä omien lasten iloisena kuskina.
  • "Aanbid de zon": jumaloikaa aurinkoa.
    "Aanbid de zon": jumaloikaa aurinkoa.
  • Viimeisiä kuvia (kesä 1960). Haamstede, Zeeland-lääni.
    Viimeisiä kuvia (kesä 1960). Haamstede, Zeeland-lääni.

Eilen, tasan puoli vuosisataa sitten, hollantilainen kuorma-autokuski lähti törkeästi ohittamaan ja törmäsi vastaantulevaan Nash Metropolitan-merkkiseen pikkuautoon. Siinä silmänräpäyksessä päättyi mukavan, aika ainutlaatuisen ihmisen elämä ja seitsemän lasta jäivät puoliorvoiksi. Mies joutui istumaan viikon putkassa ja menetti ajo-oikeutensa pariksi vuodeksi...Selma-siskoni kirjoitti kauniin blogin hollanninkielellä ja tässä vastaava kunnianosoitus äitimme entisessä kotimaassa ja äidinkielellä. Rauha Elisabet Salonen syntyi 13. helmikuuta 1913 Japanin Iidassa. Isoisä Kaarlo Erkki Salonen toimi siellä lähetyssaarnajana sen jälkeen kun oli saanut houkutelluksi Selma Selinan (o.s. Paaso) mukaan. Selma tuli Iistä ja nuoripari meni naimisiin Oulussa. Kaarlo työskenteli kahdessa jaksossa Japanissa (vuosina 1910-1916 sekä 1923-1927). Vuosina 1916-1923 he asuivat Ironwoodissa (Michigan), jossa Selma Selina vuonna 1919 kuoli espanjantautiin, välittömästi Veikko-pojan syntymän jälkeen. Lähetystyöntekijä Rosa suostui äitipuoleksi ja huolehti tästä pienestä lapsilaumasta. Kaarlo ja Rosa asettuivat myöhemmin Forssaan, jossa isoisä toimi lääninrovastina kuolemaansa saakka (1949).

Kun tytöt (Mirjam Taimi ja Rauha Elisabeth) saapuivat Japanista Suomeen vuonna 1927 (transsiperian junalla), isä käski heidät hakemaan maitoa kaupasta. Molemmat tulivat takaisin itkien: "Nyt meidän salakielemme on mennyt! Kaikkihan puhuvat suomea...". Nopeasti he toipuivat shokista ja siitä lähtien siskosten kirjeenvaihto tapahtui englanniksi (jonkinlainen salakieli sekin). Mirjamista tuli insinööri, Rauha opiskeli sairaanhoitajaksi, Armas kiinnostui itämaisista kulttuureista ja Veikko luki Eino Kailan aikana filosofian tohtoriksi, jonka jälkeen siirtyi Toijalaan pienen kansanopiston rehtoriksi ja elämän nautiskelijaksi. Armaksesta tuli assyriologi ja hän toimi pitkään Helsingin Yliopiston professorina. Mirjam-siskon eli Itu-tädin pojat, Parpolan veljekset Simo ja Asko, jatkoivat sedän linjalla ja ovat nykyisin kansainvälisesti varsin tunnettuja. Hauska yksityiskohta on siinä, että myös Selma-sisko suoritti Holannissa loppututkinnon assyriologiassa.

Kun talvisota syttyi hollantilainen kirurgi Jan Schepel oli juuri kokenut avioeron ja koska Suomi oli tullut jo tutuksi vuonna 1924, erään lomamatkan yhteydessä, mies päätti siirtyä rintamakirurgiksi, koska elämä oli muutenkin sekaisin. Jan leikkasi, erityisesti Vierumäen sotasairaalassa, suomalaisia jermuja. Kun pahin suma oli ohi (huhtikuun puolivälin jälkeen) ja kevät jo tulollaan, tuli yhtäkkinen pyyntö, josko joku lääkäri voisi mennä Hartolan kunnansairaalaan, koska siellä ei pitkään aikaan ollut lääkäriä. Nykyisen Tollinmäen kartanon tiloissa toimi siihen aikaan kunnansairaala, jonka ylihoitaja eräs Rauha Elisabet Salonen. Loput on henkilökohtaista historiaa. Näin minustakin tuli eräällä tavoin sodan lapsi.

Myöhemmin, kun he muuttivat Hollantiin (Hilversum-kaupunkiin), isä otettiin melko pian panttivangiksi. Natsi-Saksan miehittäjiä vastaan tehtiin nimittäin koko ajan iskuja maanalaisen armeijan taholta. Sakemanneilla oli siihen seuraava lääke: vangittiin paikallisia merkkihenkilöitä (pormestari, kirurgi, korkeat virkamiehet jne), laitettiin kuvat paikallislehteen, jossa teksti: "mikäli iskut jatkuvat, seuraavat henkilöt tullaan teloittamaan". Isä istui näin vajaan vuoden vankilassa ja äiti, hollanninkielitaidottomana, kotona ensimmäisen lapsensa kanssa. Isä ei enää suostunut puhumaan saksaa sodan jälkeen.

Myöhemmin äiti oppi hollanninkielen, mutta siinä oli niin mukava korostus ja sen verran hauskoja virheitä, ettei hänen suuttumisestaan tullut mitään. Teho oli olematonta, koska meitä lapsia aina niin nauratti. Rauha kuoli vain 47-vuotiaana. Täynnä tarmoa ja iloa. Hyvän henkisen perinnön kuitenkin ehti antaa ja siitä ollaan hyvin kiitollisia. Siitä tämä muistokirjoitus, joka samalla saattaa olla kiinnostava vilkaisu erään kanssaihmisen elämään ja yhteiseen lähihistoriaamme.

 

Hollannin sotasairaalan toiminnasta tässä lisätietoa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei,Ilmari,
kiitos koskettavasta,lämpimästä muistokirjoituksestasi Rauha Elisabet-äidistänne!

vie rahat (nimimerkki)

Täyttä elämää.

Vastaavaa henkilökuvaa huomaan käyväni läpi oman äitini kohdalla aina tämmikuussa olevan syntymäpäiväni lähestyessä.
Tämä vuonna laskeskelin,että hän oli juuri täyttänyt kolmekymmentä saadessaan minut, mutta en voinut olla varma,joko me asuttiin omassa talossa vai rakennettiinko sitä vasta.
Hänkin teki kahdeksan lasta. Siinä vaiheessa kun minä synnyin hänellä oli kotona jo viisivuotias tytär sekä neljävuotias ja kaksivuotias poika.
Hänen elämänsä oli karua, mutta hän kuoli vanhana kotonaan vuotta ennen isääni.

Näitä katsellessa nykyaikana ei ole kummallista miettiä, että "muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan..."

Henry Bjorklid

Todella hieno kirjoitus!

Henry

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Veikosta ja Armaksesta, sotaa nähneistä miehistä, vielä tämä mieleeni jäänyt muisto. Istuin Veikon kanssa Särkijärven tulikuumassa saunassa (+130 astetta oli aina minimilämpötila) enkä, juuri maahanmuuttaneena, osannut vielä suomea. Veikko osasi hieman saksaa; sen verran, että osasi minulle sanoa: "Veikko-eno und Armas-eno trinken viel!". Hienot miehet, molemmat.

Veikon väitöskirjan keskeisin sisältö jäi aina mieleen, eräänä elämän rautaisena tosiasiana: "Jokaisen lauseen totuusarvo on ajan funktio". Aika tyhjentävästi todettu, sanoisin.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyvä juttu. Sodat ja sotasairaalat ovat näytelleet jotain roolia omassa suvussanikin.

Selma Schepel (nimimerkki)

Wat een leuke foto's heb jij, die ik niet ken!
Mijn dochter Aagje schrok van sommige foto's, hoe sprekend zij op Äiti lijkt.
We moeten een digitaal archief gaan maken. Voor iedereen bereikbaar. Gelukkig is Wibo daar enthousiast voor.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Sem, een paar foto's heb ik uit het archief van Wibo. Leuk dat je hier antwoorde.

frank (nimimerkki)

Kaunis tarina. Meitä on monia joita ei olisi ilman Adolfin ja Josifin synnyttämää maailmanpaloa. No thanks to them!

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Molotov-Ribbentropsopimus aiheutti paljon kärsimystä ja kuolemaa. Elämä on siitä ihmeellinen, että tuollaisen paskasopimuksen "ansiosta" syntyi sittenkin myös uutta elämää. Kävimme usein Suomessa 1950-luvulla (vanhoilla Bore-laivoilla) ja heti äidin kuoleman jälkeen, silloin kun kävimme lohdutuslomalla Suomessa kesällä 1961, päätin 11-vuotiaana, että tämä jäbä muuttaa välittömästi Suomeen kun täyttää 18. Näin sitten kävikin enkä kadu.

fabu (nimimerkki)

Ihana. Tee kirja.

Kalle (nimimerkki)

Kiitos Ilmari, että julkaisit tämän kirjoituksen kunniantekona äidillesi. Luin sitä tippa silmässä moneen kertaan.
Meidän täällä syntyneiden on hyvä ymmärtää, miten hienolla tavalla Suomen ja Hollannin tiet ovat ristenneet sotavuosien paineissa.

Luin juuri äsken tuon sotasairaalasta kertovan kirjoituksen, kun selailin netistä Alankomaat-Suomi yhdistyksen sivustoja ja historiaa.
Löysin myös Noorderlicht (2009) julkaisun, jossa oli kaunis selostus sukusi ihmeellisistä vaiheista. Luin sitä silmät ymmyrkäisinä ja sanakirja toisessa kädessä.

Hyvää jatkoa työllesi ja kirjoita paljon. Sinulla on asiaa.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Assyriologi Sanna Aro kirjoitti Armas-enosta hienon muistoblogin vuonna 2015:

http://elamankrestomatia.blogspot.fi/2015/01/assyr...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset