*

Elämä jatkuu

Vuosikymmeneni Valamossa

  • Mansikan istutus (HS, 1978)
    Mansikan istutus (HS, 1978)
  • Isä Ambrosius/Veli Kristoforos, Ilmari ja Kalle-paimenkoira (HS).
    Isä Ambrosius/Veli Kristoforos, Ilmari ja Kalle-paimenkoira (HS).
  • Kartanon entisestä meijeristä tuli maatilan päärakennus.
    Kartanon entisestä meijeristä tuli maatilan päärakennus.
  • Nuoruuden into ja muiden tuottajien kiinnostus.
    Nuoruuden into ja muiden tuottajien kiinnostus.
  • Maatalous on edelleen riippuvainen öljystä...
    Maatalous on edelleen riippuvainen öljystä...
  • Isä Ambrosius seuraa kompostointityön sujumista (Maaseudun Tulevaisuus 4.10.1979).
    Isä Ambrosius seuraa kompostointityön sujumista (Maaseudun Tulevaisuus 4.10.1979).
  • Tärkeä työkalu "turistilannan" talteenotossa: lietevaunu suurten sakokaivojen tyhjentämiseen.
    Tärkeä työkalu "turistilannan" talteenotossa: lietevaunu suurten sakokaivojen tyhjentämiseen.
  • Makkilannan imeytys pitkään olkikasaan (tuleva kompostiauma).
    Makkilannan imeytys pitkään olkikasaan (tuleva kompostiauma).
  • Turve oli kompostiaumojen tärkein raaka-aine.
    Turve oli kompostiaumojen tärkein raaka-aine.
  • Jukka Korva ja Ilmari näyttävät, miten makkilannan imeytys turpeeseen onnistuu (Karjalainen 7.7.1980).
    Jukka Korva ja Ilmari näyttävät, miten makkilannan imeytys turpeeseen onnistuu (Karjalainen 7.7.1980).
  • Tulevan kompostiauman lietealtaat (turpeesta tehty).
    Tulevan kompostiauman lietealtaat (turpeesta tehty).
  • Olki-, turve- ja lieteseoksen kääntäminen menossa.
    Olki-, turve- ja lieteseoksen kääntäminen menossa.
  • Ehtaa "turistilantaa".
    Ehtaa "turistilantaa".
  • Kompostointi (ja desinfiointi) täydessä vauhdissa.
    Kompostointi (ja desinfiointi) täydessä vauhdissa.
  • Kalle-bordercollie oli korvaamaton apu lampaiden hoidossa.
    Kalle-bordercollie oli korvaamaton apu lampaiden hoidossa.
  • Lihava "turistilantakomposti" sekä ylen laiha "raataja-isäntä".
    Lihava "turistilantakomposti" sekä ylen laiha "raataja-isäntä".
  • Silloin vielä nuoren toimittajan (Harri Saukkomaa) tekemä juttu Keski-Suomalaiseen (1979).
    Silloin vielä nuoren toimittajan (Harri Saukkomaa) tekemä juttu Keski-Suomalaiseen (1979).
  • Oppi-isä, "pienviljelijä" Pentti Valkama tarkastamassa tulevaa ruissatoa (takana: Hans van der Ende).
    Oppi-isä, "pienviljelijä" Pentti Valkama tarkastamassa tulevaa ruissatoa (takana: Hans van der Ende).
  • Tämä ruislohko sijaitsi välittömästi "pikku-Antin" vierasmajan takana.
    Tämä ruislohko sijaitsi välittömästi "pikku-Antin" vierasmajan takana.
  • Kohtuullisen tyytyväinen isäntä tekemässä lapiodiagnoosia.
    Kohtuullisen tyytyväinen isäntä tekemässä lapiodiagnoosia.
  • Ohran puinti menossa "Panteleimonin pellolla".
    Ohran puinti menossa "Panteleimonin pellolla".
  • Vuoden paras hetki: sadonkorjuu!
    Vuoden paras hetki: sadonkorjuu!
  • Puintikiireitä.
    Puintikiireitä.
  • Puinti vastarannan pellolla (peilikuva: diakuva "väärinpäin").
    Puinti vastarannan pellolla (peilikuva: diakuva "väärinpäin").
  • Valamossa pidettiin Ekoviljelijät ry:n  1.vuosikokous (3/1981).
    Valamossa pidettiin Ekoviljelijät ry:n 1.vuosikokous (3/1981).
  • Miekat auroiksi! OM 2/1982 (toimin vähän aikaa "Omavarainen Maatalous"-lehden päätoimittajana: nyt "Luomulehti").
    Miekat auroiksi! OM 2/1982 (toimin vähän aikaa "Omavarainen Maatalous"-lehden päätoimittajana: nyt "Luomulehti").
  • Rautaa itärajan takaa (DT-75).
    Rautaa itärajan takaa (DT-75).
  • Hakeurakoitsijana, sivutyönä.
    Hakeurakoitsijana, sivutyönä.
  • Mansikan myynti luostarin kuusikujalla (myyjänä Victor-harjoittelija).
    Mansikan myynti luostarin kuusikujalla (myyjänä Victor-harjoittelija).
  • Konevitsan veljestön hautausmaan kunnostus, isä Panteleimonin ja Miitsun kanssa (Keitele).
    Konevitsan veljestön hautausmaan kunnostus, isä Panteleimonin ja Miitsun kanssa (Keitele).
  • NL, vuonna 1980. Keskellä igumeni Panteleimon, oikealla Pertti Pulkkinen ja arkkimandriitta Herman (toinen oikealta).
    NL, vuonna 1980. Keskellä igumeni Panteleimon, oikealla Pertti Pulkkinen ja arkkimandriitta Herman (toinen oikealta).
  • Arkkipiispa Pimenin residenssilta mustalla Tsaikalla Zagorskiin.
    Arkkipiispa Pimenin residenssilta mustalla Tsaikalla Zagorskiin.
  • Lammasluku nousi lopullisesti 120 uuheen (kesällä n. 360 lammasta).
    Lammasluku nousi lopullisesti 120 uuheen (kesällä n. 360 lammasta).
  • Uuhet apilapellolla (kovasti varoitettiin apilan vaaroista, mutta yhdistelmä toimi hyvin).
    Uuhet apilapellolla (kovasti varoitettiin apilan vaaroista, mutta yhdistelmä toimi hyvin).
  • Vuosikymmeneni Valamossa
  • Lampolan rauhaa (juuri ennen vuonimista).
    Lampolan rauhaa (juuri ennen vuonimista).
  • Pässikaritsoiden erotus (erillinen laidun).
    Pässikaritsoiden erotus (erillinen laidun).
  • "Luostarin puutarhassa"... (Terveyden viesti 1/1980 s.28-29).
    "Luostarin puutarhassa"... (Terveyden viesti 1/1980 s.28-29).
  • Allekirjoitan edelleen: "Turistit karjana ja oppi-isinä Tolstoi, A.I.Virtanen ja Pentti Valkama! (sama Terveyden viesti).
    Allekirjoitan edelleen: "Turistit karjana ja oppi-isinä Tolstoi, A.I.Virtanen ja Pentti Valkama! (sama Terveyden viesti).
  • Vuosikymmeneni Valamossa
  • Ohra suojaviljana ja tulevan apilanurmen hyvä alku.
    Ohra suojaviljana ja tulevan apilanurmen hyvä alku.
  • Puna-apila on luojan lahja maanviljelijälle (kasvaa ilman typpilannoitusta).
    Puna-apila on luojan lahja maanviljelijälle (kasvaa ilman typpilannoitusta).
  • Kompostit ja kuorituhkää käytettiin apilanurmien perustamiseen ja lampaanlanta leipäviljan lannoitteeksi.
    Kompostit ja kuorituhkää käytettiin apilanurmien perustamiseen ja lampaanlanta leipäviljan lannoitteeksi.
  • Puun kuorituhkaa (Varkauden Ahlströmin tehtailta).
    Puun kuorituhkaa (Varkauden Ahlströmin tehtailta).
  • Siemenapilan niitto.
    Siemenapilan niitto.
  • Kuivaheinäteon alku (latokuivuriin).
    Kuivaheinäteon alku (latokuivuriin).
  • Heinätalkoolaiset (taustalla Uusi-Valamo).
    Heinätalkoolaiset (taustalla Uusi-Valamo).
  • Tattaripalsta munkkien uuden asuntolan alapuolella (Karjalainen 19.8.1980)
    Tattaripalsta munkkien uuden asuntolan alapuolella (Karjalainen 19.8.1980)
  • Luostarin päärakennus.
    Luostarin päärakennus.
  • Suuri osa leipäviljasta pussitettiin jauhoina ja ryyneinä (Liperin myllyn tekemät).
    Suuri osa leipäviljasta pussitettiin jauhoina ja ryyneinä (Liperin myllyn tekemät).
  • Issakaisen Martti antoi tunnustusta. Upeampi saavutus on pikkumies minun takanani: Sirkan ja minun Veikko, joka nyt on kirurgi.
    Issakaisen Martti antoi tunnustusta. Upeampi saavutus on pikkumies minun takanani: Sirkan ja minun Veikko, joka nyt on kirurgi.

Kun aloitin Uuden Valamon vuokraviljelijänä, hauras, harmaahapsinen, mutta teräksinen arkkipiispa Paavali sanoi minulle osuvasti ”Täällä teillä on mainio mahdollisuus hoitaa peltojamme sekä sieluanne”. Miten olin joutunut/päässyt tähän tehtävään, joka lisäsi alkutuotannon ammattitaitoani mutta samalla rikastutti ajatusmaailmaani monin tavoin? Kaikki lähti liikkeelle professori Toivo Rautavaaran kautta. Meillä oli Viikissa, 1970-luvun puolivälissä, Anja Alangon ja Anita Ellalan vauhdittama vaihtoehtoisen viljelyn opintopiiri, jossa Rautavaara usean otteeseen kävi luennoimassa. Kerran, erään tilaisuuden jälkeen, jäimme juttelemaan ja Toivo kysyi minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia minulla oli. Vastasin, että luen agronomiksi, mutta tavoitteena on saada Suomen kansalaisuus sekä aloittaa oman maatilan pito, jossain korvessa. Kerroin, että ulkomaalaisena voin korkeintaan vuokrata maatilan koska sitä en saisi vielä omistaa. Rautavaara kertoi, että hän oli juuri syksyllä pitänyt sienikeruukurssin Valamossa ja sikäläinen taloudenhoitaja, veli Kristoforos, etsi kovasti vuokraviljelijää, joka sitoutuisi viljelemään luonnonmukaisesti. Proffa yllytti menemään tutustumismatkalle ja minäpoika innostuin. Veli Kristoforos (myöhemmin piispa Ambrosius) ilahtui kun soitin ja kertoi samalla, että Valamon ystävien bussi olisi lähipäivinä lähdössä H:gin keskustasta, jolloin voisimme jutella jo matkan aikana. Sen viikonlopun aikana sovimme, että minä tulisin viljelemään luostarin jo pahasti villiintyneitä ja vesakkoituneita pakettipeltoja.

Aina munkit on haudattu hevosella!

Kun olin allekirjoittamassa vuokrasopimusta kysyin veli Kristoforokselta miksi viimeisessä pykälässä luki: vuokraviljelijä on velvollinen pitämään työhevosta. ”Ainahan munkit on haudattu hevosella” oli selkeä ja tyhjentävä vastaus. No, ei muuta kuin suomenhevosta etsimään. Laitoin sanan kiertämään kylille. Muutaman viikon kuluttua taksi- ja hevosmies Vänttinen soitti minulle, että ”Kuulepas! Nyt, tänään, näkyi teurasautossa hyvä työhevonen Juuasta olevan menossa metvurstiksi; pirauttapa teurastamolle ja tee tarjous!”. Niin teinkin ja  teurasauto kääntyi pihaamme, jolloin Pilkku-niminen tamma (säkäkorkeus 152 cm) näki uudestaan päivänvalon. Harjun maatalousoppilaitoksella Pentti Tanttu-niminen tallimestari oli opettanut kaikki niksit (jopa kyntöä fiskars-10:lla) eivätkä nuo opit menneet hukkaan. Sen muistan selvästi, miten teuraskuljetuksesta stressaantunut Pilkku yritti heti ensimmäisenä päivänä ottaa selvää minkälainen tuo uusi isäntä oli. Uudessa piltussa heppa puri minua täysillä olkapäähän, josta jäi mustelma kuukaudeksi. Tanttu oli opettanut, ettei hevosta ikinä lyödä tällaisessa tapauksessa (eikä tietysti muutenkaan). Varma puhe tehoaa parhaiten. Vedin Pilkun pään päitsien avulla lähellä omani, katsoin eläintä suoraan silmiin ja karjuin painokkaasti ja kivusta vihaisena: ”Olkoon tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, jukulauta!”. Niin meistä tuli mitä parhaita kavereita ja Pilkku tajusi siltä istumalta kuka oli pomo. Tamma oli ollut metsätyössä, hieman ”kovasuinen” mitä ohjaksiin tuli, mutta mainio työhevonen, joka pystyi jopa rivityöhön pottupellolla. Kolme munkkia ehdin hevosella haudata: igumeni Simforian, isä Sergei ja Suomen vanhin mies, Petsamon munkki Akaki. Yhdestä hautauskulkueesta minulla oli unessa useamman kerran jonkinlaisia painajaisia; sen verran raskas ponnistus se näköjään oli. Kun uutinen kuolemasta tuli oli vielä normaali pakkaspäivä, mutta itse hautajaispäivän aamuna tuli suojakeli ja hautausmaahan vievä tie oli liukas kuin matikan selkä…Pilkku-hevonen oli kyllä kengitetty, mutta ei sellaisilla hevoskengillä joihin olisi saatu hokkia (jäänastat). Muistan loppuikääni kuinka edessäni on tuo reki ja arkku ja takana hitaasti kulkeva hautauskulkue, mutta ennen kaikkea miten niin hevonen kuin reki liukastuivat vuorottelen vasemmalle ja oikealle. Siinä oli ohjaksissa pitelemistä, ettei reki olisi kaatunut niihin syviin ojiin, jotka vaanivat hautausmaantien molemmin puolin..

Kianderin ja Saastamoisen sukujen Papinniemi.

Kun Valamon munkit joutuivat evakkoon päädyttiin vuonna 1940, muutamien tiedustelujen jälkeen, Heinäveden Papinniemeen. Kyseisen kartanon viimeinen omistaja oli Saastamoisen suku. Sitä ennen Kiander-suku oli omistanut tämän Juojärven rannalla sijaitsevaan suurtilan (300 ha metsää ja noin 50 ha peltoa). Itse taisin tehdä saman ”virheen” kuin munkit aikoinaan: tutustuin viljelyksiin talvisaikana enkä aavistanut, että lumihangen alla odottivat varsin kiviset pellot. Idämpänä Liperin kunta ja lännessä Joroinen ovat tunnettuja sileistä, kivettömistä pelloista, mutta Heinäveden kohdalla on vissi hajonnut valtava kivilohkare, aikoinaan, jääkauden jälkeen; sen verran kivisatoa sai korjata vuodesta toiseen. Valamon munkit hoitivat Heinäveden peltojaan pelkästään hevosilla ja pehtoori-pappismunkki Filagri oli edelleen maaginen hahmo vanhojen kyläläisten kertomuksissa. Kun aloitin viljelyshommat maamies Aimo Svahn oli vielä elossa ja juuri hänen kautta sain arvokasta tietoa mitkä peltolohkot kannatti kyntää ja mitkä lohkot soveltuivat kivisyytensä takia korkeintaan ikilaitumiksi.

Peltojen kulotus ja raivaus.

Ensimmäinen kesä kului pakettipeltojen raivaukseen, joka tapahtui heti kulotuksen jälkeen. Kulotusala (48 ha) oli sen verran iso ja vaarallinen, että Heinäveden palokunta tuli kaveriksi. Viimeistään silloin huomasi, että jokaisessa ihmisessä asuu pieni pyromaani; sen verran hauskaa touhua se oli. Etukäteissuunnittelun ja tiettyjen toimenpiteiden (kyntöviilut rakennusten läheisyydessä) homma pysyi hallinnassa ja monien vuosien rikkasiemenet saivat samalla kyytiä. Tulevan mansikkamaan raivaus ja muokkaus hoidin Toivo Rautavaaralta opitun niksin mukaan: ostin keväällä pikkuporsaat, rakensin niille katetun olkipesän keskellä peltoa, pystytin sähköpaimenaidan kolmella langalla ja ryhdyin muokkaamaan kyseistä lohkoa suurella kulttivaattorilla, parin viikon välein. Possut söivät juolavehnän ja valvatin juuristoa yötä päivää ja olivat syksyllä sen verran tuhdissa kunnossa, että kelpasivat hyvinkin teurastamolle.  Monivuotisten juuririkkaruohojen luonnonmukainen torjuntakeino parhaasta päästä!

Viljelystä ja viljelykierroksesta

Parin vuoden sisäänajon jälkeen pellot ryhtyivät taas tuottamaan. Ensiksi happilannoituksen vauhdittamalla ”vanhalla voimalla”, mutta myöhemmin tiukan viljelykierron, tuhkan, kompostin ja puna-apilan avulla. Olin käynyt Kiinassa pari vuotta aiemmin ja olin innostunut siitä, että siellä myös makkilannat kompostoitiin. Valamon "ongelmana" oli suuret turistimäärät, jotka bussimatkan jälkeen ensiksi ryntäsivät vessaan. Suuret sakokaivot olivat täynnä vähän väliä ja loka-auton kustannus melkoinen. Ehdotin omatoimista sakokaivojen tyhjennystä, yhdistettynä kompostointiin. Oheisista kuvista näkyy, että homma laajeni melkoisiin mittasuhteisiin. Sain ympäristötieteen prof. Pekka Nuortevan kautta varsin pätevän graduopiskelijan, Jukka Korva, jonka tehtävänä oli selvittää miten fekaaliset taudinaiheuttajat käyttäytyvät kompostiprosessin aikana. Tulos oli sellainen, että jo itse raaka-aineessa niitä oli yllättävän vähän ja kompostoinnin loppuvaiheessa ei enää yhtään. Makkilantakompostit käytettiin apilapeltojen perustamisvaiheessa. Leipäviljat saivat, apilan jälkivaikutuksen lisäksi, varmuuden vuoksi vain kompoistoittua lampaanlantaa. Viljelykierto oli yksinkertaisen selkeä:

  1. Suojavilja + apilanurmiseos (lannoitus: kuorituhkaa ja komposti)
  2. Apilanurmi (säilörehuksi)
  3. Apilanurmi (säilörehuksi/heinäksi)
  4. Apilanurmi (heinäksi/laitumeksi)
  5. Leipävilja (lannoitus: lampaanlantakomposti)
  6. Leipävilja/peruna/1.v-pikanurmi

Iso osa pelloista saatiin tällaisen viljelykierron piiriin, mutta osa oli niin kivistä, että niistä tehtiin ikilaitumia lampaille.

Luomutuotannon tulo Suomeen ja Ekoviljelijät

Suomessa toimi 1970-luvun alussa lähinnä biodynaamiset viljelijät (mm. Michael Pax) sekä jokunen biologinen viljelijä (esimerkiksi Yrjö Karhu). Luomuviljely, joka perustuu puhtaasti maataloustieteen tuloksiin, ei vielä ollut olemassa. Ainoastaan akateemikko A.I.Virtasen kokeilut Joensuun tilallaan Sipoossa näyttivät meille, tuleville agronomeille, että ”typpikotovarainen” maatalous olisi mahdollista. Yliopiston vaihtoehtoisen viljelyn opintopiiri oli tärkeä kanava, jonka kautta tieto levisi. Myös maatalouskirjasto ja sen ahkera henkilökunta vaikutti kehitykseen. Valamon maatila oli, Lehtimäessä sijaitsevan Urho Karin karjatilan ohella, Suomen ensimmäisiä suurehkoja tiloja, jossa ryhdyttiin harjoittamaan "ekoviljelyä". Alussa puhuttiin jopa myrkyttömästä viljelystä, mutta se käsite poistui pian. Kehityksen kannalta agronomi Jukka Rajalan tulo Savoon sekä hänen kirjallinen tuotantonsa oli ratkaisevan tärkeä. Uudessa-Valamossa pidettiin valtakunnallisen Ekoviljelijät ry:n eka vuosikokous, josta myöhemmin useiden vaiheiden kautta siis kasvoi Luomuliitto. Luomutuotanto vakiintui pikkuhiljaa Suomessa. Itse menetin varmaan pienen pääoman kun olin aivan liian "aikaisin" liikkeellä. Lopetin vuonna 1987 ja luomutuet astuivat voimaan 1990-luvun alussa, heh, heh.

Matka Neuvostoliittoon arkkipiispa Pimenin kutsulla

Vuonna 1980 Igumeni Panteleimon ehdotti, josko minä tulisin mukaan Venäjän Ortodoksisen Kirkon vieraana jonkinlaisena kiitoksena siitä, että olin saanut luostarin maatilan ja maiseman taas kukoistamaan. Matkustimme junalla neljästään (igumeni, munkki Herman, taidelukion rehtori Pertti Pulkkinen ja minä) itään. Ensiksi Moskovaan, jonka jälkeen Zagorsk, Pietari, Petseri, Pushkinin kesäasuntoon sekä lopuksi vielä Kiovaan. Mahtava matka Brezhnevin pimeimpinä aikoina. En tiennyt, että sikäläinen kirkko oli jo silloin niin vahva kuin oli. Petserissä tavattiin silloinen Viipurin piispa Kirill, joka nyt on koko Venäjän arkkipiispa. Hauska yhteensattuma oli, että vuonna 1996 tapasin Kirilliä uudestaan Smolenskissa silloin kun olin ProAgrian neuvonta-agronomina mukana Smolenskin ortodoksikirkon navettaprojektissa. Karismaattinen Kirill katseli pitkään minua ja sanoi: ”Minusta tuntuu vahvasti siltä, että olemme tavanneet aiemmin!”. Näin pieni on maailma, näköjään. Joka tapauksessa tuo matka Neuvostoliittoon oli varsin vaikuttava ja jää aina mieleen.

Tuotteiden markkinointi ja koneurakointi

Tärkein rahoitusmuoto on tietysti tulorahoitus, erityisesti minun tapauksessani koska en saanut minkälaisia etuja ollessani vuokraviljelijä. Kaikki korkotukilainat, pinta-alalisät, ojitusavustukset ym, ym. olivat poissuljetut, koska päätoiminen vuokraviljely ei siihen aikaan yksinkertaisesti ollut olemassa. Ei MMM:n eikä MTK:n mielestä. Kerran Hankkijan maatalousmessun paluumatkalla sain bussissa muut tuottajat mietteliäiksi kun ilmoitin, että taidan olla ainut todellinen tuottaja kun joudun pelaamaan osuuspankin 10,25 %:n kovalla korolla eikä minulla ole metsää. Ei se mitään, hoidin tulorahoituksen näin: kesällä mansikkamyynti turisteille, syksyllä pari rekkakuormaa lammasta teurastamoon, talvella pakatut jauhot, ryynit ja potut Stockmannin Natura-osastolle (2 kertaa kuussa) sekä täydennykseksi tiukkaa koneurakointia (lumilingous ja haketus). Sillä pärjättiin vaikka sillä oli myös laihduttava vaikutus. Painoin siihen aikaan vain 80 kg (193 cm).

Toinen proffa muistutti tutkinnosta

Kesällä 1986 kasvinviljelytieteen professorini Eero Varis tuli käymään opiskelijaryhmän kanssa. Heitä kiinnosti, miten luomutila käytännössä toimi. Eero antoi hienon tunnustuksen seuraavilla sanoilla ”Tulimme katsomaan rikkaruohoja, mutta niitä ei näy olevan. Tämä luonnonmukainen tila toimii hienosti”. Kun puhe kääntyi minun opintovaiheeseeni (minulla oli tilastotieteen tentti ja gradu tekemättä) vastasin hänelle iloisesti, että luen joskus lähivuosina talvisaikana loppuun. Eero Varis koputti olkapäilläni ja sanoi maagiset sanat: ”Kuule, se on nyt tai ei koskaan. Tutkintouudistuksen myöten sinun suorituksesi vanhenevat pian”. Siltä istumalta päätimme vaimoni kanssa, että nyt saa riittää. Kivisyys ja jatkuvat turistilaumat rupesivat muutenkin jo käydä rasitteeksi. Möin koneet seuraajalle, maksoin lainani pois ja sain seuraavan vuonna 52 000 markan veromätkäyksen, mutta myös MMM/agronomipaperit taskuuni. Vuonna 1987 oli Maaseudun Tulevaisuudessa ilmoitus, jossa Kainuun Maatalouskeskus (myöhemmin ProAgria Kainuu) haki neuvonta-agronomia, jonka erikoisala oli luonnonmukainen maatalous. Suomen valtio oli juuri päättänyt, että Suomessa tarvittiin 5 luomuagronomia neuvontatehtäviin, eri puolilla maata, ja tehtävä oli aivan uusi. Johdatusta? Joka tapauksessa minulle se oli kuin Manulle illallinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Seppo Hildén

Ilmari, mielenkiintoinen katsaus luomuviljelyyn. Siinä on arvokasta tietoa monelle.

Päivätyösi olet tehnyt kovemman kautta, hatunnosto siitä. Maalla lapsuuteni viettäneenä ja heinäpellollakin työskennelleenä tuli itsellenikin nostalgiset nuoruusmuistot mieleen.

Kiitos.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos, Seppo (purjehtijabroidi). Tämä blogistan on, kaiken muun lisäksi, hyvin toimiva alusta elätyn elämän dokumentointia varten. Sain kertaheitolla yhden elämävaiheeen "yksiin kansiin" (vanhat lehtileikkeet, kuvat, diat). Tuo kompostointi-into oli silloin melkoinen ja hyvin kasvoi sato. Kun täällä eräät kehuvat olevansa niin yrittäjiä, niin yrittäjiä, ajattelin, että täältäkin pesee..

Ja siinä imussa cityvihreät saivat hieman oppia käytännön elämästä...heh, heh.

(P.S.: Jossain vaiheessa "liikeideana" oli myydä turisteille pussitettua kukkamultaa; siis omat tuotokset takaisin tuoksuvana väkimultana. Jäi toteuttumatta).

Harri Räsänen

Olen yöpynyt kahteen kertaan Heinäveden luostarissa ja näin omalta osaltani osallistunut turistilannan tuotantoon. Helsingin kokoinen kaupunki tuottaa melkoisen läjän ihmislantaa, joten kysyisin että minne se katoaa? Ennen tuossa Viikin kohdalla oli melkoiset aromit kesäaikaan
helteellä. Nykyisin ei haista juuri mitään.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Tietysti, jos järkeviä ollaan (ja miksemme olisi?), niin 7 miljardin ihmisen ulosteet pitäisi kompostoida ja palata kiertoon. Sellainen kuvio toimisi kuin sveitsiläinen kello ja hamaan tulevaisuuteen. Harmi, ettei tällainen ekosysteemi kiinnosta (mutta android, symbian, meego jne kylläkin...):

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20001-vesik...

Vesa Kervinen

Muistan kuinka taisi olla 70-luvun lopulla tai 80-luvun alussa kun säkititte isäni Einon kanssa Sydänmaalla jotain viljaa paperisäkkeihin. Kysymyksessä taisi olla jokin uusi viljan säilömismenetelmä, sillä paikalla oli jopa tv-ryhmä kuvaamassa juttua uutisiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset