Elämä jatkuu

Mark Bernes

Minäpoika jatkan, muina miehinä, omalle linjalle enkä hirveästi välitä tulevien vaalien nousukiimasta, joka näkyy jo selvästi tälläkin palstalla. Jokainen meistä kirjoittakoon mistä tykkää; silloinhan syntyy paras jälki. Tiedän varmasti, että aina on joitakin olentoja, jotka pitävät tällaisistakin blogikirjoituksista, etenkin silloin kun siihen on linkitty älyttömän hyvää musaa...juuri tällaisella laatutyöllä tulisi muuten, juuri nyt, euroviisujen takuuvoitto, mutta "so what?".

Mark Bernes oli neuvostoliittolainen näyttelijä, josta tuli tunnettu laulaja, niin monen, monen näyttelijän tavoin. Muistan hyvin, joskus 1980-luvun alussa, kun eräs tuttavani totesi: "Älä tykkää Bernes:ista; hänhän edustaa neuvostosysteemiä!". Ots olisi ollut kuulemma parempi ja ryhdikkäämpi (Georg Ots oli ja onkin kerrassaan upea; hänestä erikseen). Nyt kun systeemi on romahtanut, on vallan mukavaa nauttia pelkästään musiikista ja unohtaa menneitä. Mark Bernes on usein verrattu Nat King Cole: een ("crooner"), mutta osoittautui, myös minulle, huomattavasti syvällisemmäksi. Itänaapurin kansalle hänestä tuli, toisen maailmansodan aikana ja etenkin sen jälkeen, ikoni vailla vertaa.

Mark Naumovitsh Neumann syntyi Ukrainassa, juutalaisperheeseen, vuonna 1911. Perhe muutti Harkov-kaupunkiin kun Mark oli 3-vuotias. Isä kaupitteli käytettyjä vaatteita ja olisi halunnut pojastaan kirjanpitäjäksi. Teini-iässä Mark innostui paikallisteatterin meiningistä niin paljon, että asui siellä loppuvaiheessa. Kun paikallinen ohjaaja mainitsi, että Markista voisi tulla jotain suurta, mies sai riittävää itseluottamusta, muutti Moskovaan ja loput on historiaa. "Bernes sattui olemaan oikea mies oikealla paikalla". Juuri hänessä henkilöityy NL:n taistelu Saksaa vastaan, mutta myös sitä jälleenrakennusvaihetta, joka tapahtui sodan jälkeen niin Suomessa, Saksassa kuin Neuvostoliitossa. Turhat sanat sikseen; musiikki puhukoon puolestaan. Mark Bernes sai suuren maan parhaat sanoittajat ja säveltäjät taakseen ja jälki onkin kerrassaan upeaa!

Mark Bernes eli turhan lyhyen elämän. Kuten niin monen tupakoitsijan kohdalla: laulaja kuoli vuonna 1969, vain 58-vuotiaana, keuhkosyöpään.

Harvinaisen kaunis "Kurjet" (toiset palasivat keväällä rintamalta; toiset eivät; aivan kuten Suomessa...):

https://

Henk.koht.lemppari ("tervehdys, lapset!"):

https://

Tästä juutjuubista näkyy 1950-luvun Moskovaa (ja Pietaria, aivan lopussa). Erityisen hieno on tuo KVAS (kotikalja)-myyntipiste, joissa usein oli tarjolla vain yksi juomalasi kaikille (tässä peräti kahta):

Песня посвящается моя:

https://

Poppelit:

https://

"Missä isänmaa alkaa" (laulu Amurin sodan ajoilta, 1967). Kysymys lienee vissi edelleen ajankohtainen..? Ili kak?

https://

"En ole oppinut; työskentelen vain taikurina":

https://

"Rakastan elämää":

https://

Mark Bernes:in nuoruuskaupunki Harkovissa asuvan ukrainalaistoimittajan tekemä, hauska biografia, jossa muun muassa todetaan, että paikkakunnalla asuva "ruotsalainen (!) musiikkipedagogi" keksi miehelle uuden taiteilijanimen: ei enää Mark Naumovitsh Neumann:ia vaan Mark Bernes!:

http://video.mail.ru/mail/nadia187/3633/7689.html

 

Mikäli Bernes rupesi kiinnostamaan, niin seuraavat hakusanat ja -robotit auttavat eteenpäin:

Mark Bernes ja Google

tai

Марк Бернес ja www.yandex.ru (vissi paras hakukone venäjänkielellä).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Harri Räsänen

Hienoja tulkintoja ja hieno ääni. Georg Ots on laulanut tuon rakastan elämää laulun suomeksi. Aika erilaiset ovat nuo sanat alkuperäisessä verrattuna suomalaiseen versioon. Hiukkasen propagandistiselta vaikuttaa. Oliko Bernes apparaatin palveluksessa? Otsista on myös sellaisia huhuja liikkunut.

Tässä Georg Otsin rakastan elämää.

http://www.youtube.com/watch?v=0Rx2gebSAPU

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Mark Bernes oli suosittu artisti jo Stalinin aikana. Tässä vaiheessa kannattaa vain kuunnella hänen musiikkiaan eikä enää miettiä kytköksiä suuntaan tai toiseen. Itse pidän juuri tuollaisesta musasta ja luulen, että sille olisi olemassa taas sosiaalinen tilaus (rauhalliset, hyvin tehdyt melodiat).

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Paras kohta lienee kolmannen videon 1:38 minuutin kohdalla, jossa lippalakkinen pikkumies ihailee Mossen sisustusta (autoradioineen päivineen). Nykyisin juuri nuo esineet ovat autohajottamon alinta kastia tai itse asiassa jo ajat sitten kierrätty audiksi, mersuiksi jne.

Näin nuo statussymboolit ovat aina ajan ja paikan funktioina....Juuri nyt pikkupojat (niin suomalaiset kuin venäläiset) kuolaavat vissi Audi A8 Quattron perään, joka vuosikymmenen kuluttua on vuorostaan kierrätyskamaa tai (pahimmassa tapauksessa) vuoden kuluttua matkan viimeinen pysäkki.

Relativointi on elämän suolaa ja ihminen melkoinen lammas (etenkin "kuluttaja").

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ilmari Schepel,
-kiitos jälleen kerran "matkasta menneisyyteen"! Kaikki tuntuu niin tutulta, onhan osa sydäntäni edelleen siellä!
Nyt blogistanissa on niin ruuhkaa, että et ehdi lukemaan otsikoitakaan kun ne ovat hiipineet sivulta pois..

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Suomenkielellä sanotaan usein "ei kestä", silloin kun kiitetään (outo ilmaisu, muuten). Siksipä näin: "kyllä kestää!". Etenkin tuollainen, hyvin tehty musiikki.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset