Venäjä http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132403/all Sat, 18 Aug 2018 06:12:00 +0300 fi Suomi, Venäjä – luottamus ja ehkä turvallisuus http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259560-suomi-venaja-luottamus-ja-ehka-turvallisuus <p><em><strong>Suomi, Venäjä &ndash; luottamus ja ehkä turvallisuus</strong></em></p><p>*</p><p><strong>Kun puhumme Suomen ja Venäjän historiallisista suhteista</strong>, kannattaa keskittyä olennaiseen.</p><p>Mikä sitten on olennaista?</p><p>Kaksi erottuu selvästi; <strong><em>Itämeri meritienä ja sotilasstrategisena altaana, sekä Pietarin merkitys ja sen turvaaminen</em></strong>, - Venäjän kannalta, tietysti.&nbsp;</p><p>Suomalaisia huolettaa nykyisin Itämeren vesien pilaantuminen ja niiden suojelu; mutta mitä olemme tehneet sen eteen, ettei ilmeisin kertauhka, öljytankkerien törmäys Suomenlahdella toteutuisi?</p><p>*</p><p>Jos ymmärrämme asiat siten kuin ne on yllä kirjoitettu, ei tarvitse edes vilkaista karttaa, kun ymmärrämme, että Itämeri meriväylänä ja Pietari (Venäjälle) elintärkeänä kaupunkina liittyvät toisiinsa kohtalonyhteyden kaltaisin sidoksin.</p><p>Professori <strong>Matti Klinge</strong> kirjoitti päiväkirjassaan 24.11.2016 monelle hieman arvoituksellisesti:</p><p>&rdquo;&hellip;<em>korostin, että sittemmin &rdquo;marsalkka <strong>Stalin</strong>&rdquo; aina vetosi <strong>Pietari Suuren</strong> rajaan.&nbsp; Venäjä ei koskaan ole ollut kiinnostunut Suomesta, muta hyvin paljon Suomenlahdesta.&nbsp; Sen kummallekin rannikolle rakennettiin vuosisatojen aikana useita tärkeitä linnoituksia kontrolloimaan tätä kaupallisesti ja siis sotilaallisesti ensiarvoista reittiä &ndash; eikä siis Suomen alueen takia.&nbsp; Sisä-Suomi oli harvaan asuttua, köyhää ja hedelmätöntä, ei kiinnostavaa</em>&rdquo;.</p><p>Klinge luettelee Suomenlahden rantojen linnoituksia;</p><p>Viipuri, Narvan ja Tallinnan linnat, Raasepori, Kronstadt, Haminan ja Loviisan linnakkeet, Viapori, Hankoniemi ja vielä Bomarsund, sekä Ruotsinsalmen (Kotkan) Kyminlinna.</p><p>*</p><p><strong>Kiven ja raudan</strong> lisäksi on tietysti henki, mieliala ja tahto.&nbsp; Näistä sotkemalla soveliaassa sekoitussuhteessa &ndash; syntyy teräsbetonin kaltainen kokonaisuus, vaikea murtaa, vaikea ohittaa.</p><p>Mietin mitä minulle jäi voimakkaimmin mieleen ns. suomettuneisuuden ajalta, sanotaan 1970-luvulta?&nbsp; Kekkonen oli realiteetti, ohittamaton, mutta ei suinkaan oma, siksi en siitä muista paljon, muuta kuin joitain vihaisia puheita ja keskusteluja.&nbsp; Silloin kun Kekkonen puhui radiossa, taisi olla YYA:n 30-vuotisjuhla, en ehdi kaivaa nyt kesä ja vielä tarkemmin lausuttuna #ampiaiskesä2018.</p><p>Mutta kun siis kuulin suorana, miten Kekkonen sanoi selkokielellä, että se oli Suomen syy kun Talvisota syttyi, silloin minä protestoin äänekkäästi.</p><p>Niiltä vuosilta muistan &rdquo;<strong><em>Korpilammen hengen</em></strong>&rdquo;, olen sen tiimoilta, sitä sivuten, istunut monta saunailtaa, ja sain kutakuinkin tuoreeltaan selonteon siitä, miten <strong>Sorsa</strong> arvioi tilanteen uudelleen, ja Jyväskylän jälkeiset paperit pistettiin naftaliiniin, ja alettiin istua ja neuvotella.&nbsp; <em>Konsensus</em> tuli paljon myöhemmin, monen istunnon ja monen saunan ja monen grogin jälkeen.&nbsp;</p><p>Nyt <strong>Klinge</strong> kirjoittaa (1.1.2017) päiväkirjassaan: (siitä miten muotoutuu käsitys 1970-luvusta, ja miten se voi muuttua);</p><p><em>&rdquo;Tähän (käsitysten muutokseen) vaikutti ehkä argumentointini (siis Klingen) &rdquo;<strong>suomettumiskoulukuntaa</strong>&rdquo; vastaan ja kuvaus konsensuspolitiikan synnystä: </em></p><p><em>Presidentinvaaleja ei päästetty sekoittamaan poliittista ilmastoa, jottei russofobiasta ja kateuden lietsonnasta olisi päässyt nousemaan kovin näkyvää.&nbsp; Liittyminen EEC:hen ja ETYK:in saaminen Helsinkiin olivat pääasioita, joita oli koko ajan pidettävä mielessä.&nbsp; Sen teki Kekkonen</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Näin siis Matti Klinge.&nbsp;</p><p>Myönnän, että ymmärrän tämän (ja Muistelmat III:n) jälkeen ainakin sitä &rdquo;isoa kuvaa&rdquo;, jota Kekkosen sanotaan pitäneen seinällä, sehän muotoutui ajan kanssa.&nbsp;</p><p>Kekkosen syviä elämyksiä olivat;</p><p>1964 Hrustshovin nujertaminen,</p><p>1968 Presidentinvaalit ja Vennamo-Virkkunen &ndash;rintaman 99 valitsijamiestä,</p><p>1968 Tshekkoslovakian miehitys,</p><p>1975 Nobelin saamattajääminen.&nbsp;</p><p>Erityisen rasittava oli vuosi 1968, joka oli <em>toivon ja nousun aikaa</em>, mutta blaskasi pahasti, niin sisällä kuin ulkona, siitä oli vaikea mennä yli.</p><p>*</p><p><em>&rdquo; &rdquo;<strong>Suometumiskoulukunnan</strong>&rdquo; pääargumentti on niin sanottu &rdquo;rähmälläänolo&rdquo; suhteessa Neuvostoliittoon.&nbsp; Varmaankin voidaan puhua &rdquo;liiallisesta&rdquo; neuvostoliittomyönteisyydestä liehittelystä ja nöyristelystä, vaikka onkin vaikea määritellä, milloin kohteliaisuus ja ystävällisyys muuttuvat &rdquo;liiallisiksi&rdquo;,</em> Klinge arvioi.</p><p><em>&rdquo;Mutta koko liiallisuutta täytyisi mielestäni verrata siihen, miten suhtauduttiin muihin maihin</em>&rdquo;, sanoo Klinge, ja jatkaa:</p><p><em>&rdquo;Aikaisemmin oli menty varsin pitkälle <strong>saksalaismielisyydessä</strong> &ndash; &rdquo;menty&rdquo;, siis jotkut olivat menneet, niin kuin suhteessa Neuvostoliittoonkin.</em></p><p><em>Sitten tuli <strong>amerikkalaisten</strong> liehittely, puhumattakaan ruotsalaisista.&nbsp; Ruotsin lähettiläälle kerrottiin &rdquo;luottamuksellisesti&rdquo; aivan kaikki, siitä lähettiläs <strong>Ingemar Hägglöf</strong> muistelmissaan antaa varsin vakuuttavan kuvan.</em></p><p><em>Itse olin kerran kutsuttuna Amerikan lähetystöön varhain aamulla katsomaan televisiosta presidentinvaalien (USAn) tuloksia. Vieraita oli talo tulvillaan, ja aivan oikein joku huomautti, että kyse oli suurin piirtein samoista ihmisistä, joita tapaasi Neuvostoliiton vallankumouspäivän vastaanotolla</em> (silloin kun juhlittavaa vielä oli, vh).&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Virallisen ystävyyspolitiikan kauhtanan takana</strong>, suhteessa Neuvostoliittoon, esiintyi paljon hyvin kielteistä suhtautumista, - minkä ymmärtäminen ei ollut vaikeaa.&nbsp; 420.000 ihmisen kodit, 95.000 kuollutta.&nbsp; Siinä syytä nahkeuteen ja epäluuloon.</p><p>&rdquo;()<em>Neuvostoliitossa suhtauduttiin hyvin kielteisesti, ja (aiheellisesti) Suomen poliittisiin pilapiirtäjiin ja pakinoitsijoihin.&nbsp; Aiheellisesti (Klingen mielestä), sillä näin murennettiin maamme presidentin linjan arvovaltaa ja lietsottiin varsin halpahintaista populismia.</em></p><p><em>Ei siinä auta, jos toinen osapuoli vakuuttelee, että &rdquo;eihän tämä ole vakavaa&rdquo;, &rdquo;täytyy nyt pilailua sietää&rdquo; jne., jos toinen osapuoli kokee tyylin, varsinkin pitkään jatkuvan nöyryyttävänä, vakavaa yhteistyötä häiritsevänä ja estävänä.&nbsp; </em></p><p><em>Meillä ei suhtauduttu asiallisesti Neuvostoliiton reaktioihin, mielialoihin kohdistuvaa kritiikkiä pidettiin toisarvoisena ja arvuuteltiin muita tekijöitä</em>&rdquo;.</p><p>*</p><p>&rdquo;<strong><em>Aikoinaan jo keisarit seurasivat hyvin tarkkaan&nbsp; Suomen</em></strong><em> ylioppilaiden mielipiteitä. Niiden perusteella ratkaistiin tärkeältä osalta, voitiinko Suomea ja suomalaisia pitää lojaaleina.&nbsp; Ulkopoliittinen lojaalisuus oli kuitenkin keisariaikana kaikkien etujen ja suosion ehto.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Kaikki suurvallat ovat huolissaan sellaisista ryhmistä joiden voi sodan tullen kuvitella siirtyvän vihollisen puolelle.&nbsp; Tämä oli sekä Neuvostoliiton että Saksan juutalaisvainojen taustalla.</em></p><p><em>Ja aikanaan vaikkapa Ranskan hugenottien vainoamisen taustalla.&nbsp; Ja aikanaan vaikkapa Ranskan hugenottien vainoamisen taustalla 1500-100 &ndash;luvulla.</em></p><p><em>Eikä suomalaisia kutsuttu aseisiin Maailmansodan sytyttyä 1914.&rdquo;</em>&nbsp; (Klinge: Emt. 11.1.2017.</p><p>*</p><p><strong>Historian ymmärtämisestä</strong></p><p>&rdquo;<em>On toistettava, että <strong>Marx</strong> ja kaikki muut sosiologisesti ajattelevat tutkijat toivat paljon tärkeää ja uutta menneisyyden ymmärtämiseen, mutta yhtä lailla tärkeää on käsittää, että <strong>yksilöt eivät toimi vain rakenteiden puitteissa, vaan muokkaavat niitä</strong> ja saavat aikaan <strong>melkein sattumanvaraisia</strong> suuria tapauksia.</em></p><p><em>Sellaisia ovat viime aikoina erityisesti puhuttu Ensimmäisen maailmansodan, sekä sen puhkeamisen että rauhanteon yhteydessä.&nbsp; &rdquo;<strong>Very nearly everything in history very nearly did not happen</strong>&rdquo; &ndash; sattumanvaraiset tekijät panevat alkuun rakenteellisten olojen muutoksia.&nbsp; Ne voivat voimia sytyttiminä, denonaation aikaansaajina</em>&rdquo;. professori Matti Klinge kirjoittaa 19.10.2016, - enkä voi olla yhtymättä näkemyksiin.&nbsp; Pienestä kiinni, että tunnettu historia kaikkineen olisi jäänyt toteutumatta.</p><p>*</p><p><strong>Venäjä 1991 &ndash; 2018</strong></p><p>Välillä tuntuu, että elämme ja ajattelemme sirkusteltan tapahtumissa, hengitämme ja imemme itseemme hikisten hevosten vaahtoisten kupeitten hajua, komentojen kajahtelut, kiroamiset ja mätkähdykset.&nbsp; <strong>Elämme hetkessä ja tilanteessa</strong>, kun terveellistä olisi mennä teltan ovelle ja katsoa laajempaa maisemaa.</p><p>Lukemattoman monet kritisoivat ja dementoivat <strong>Putinin </strong>roolin ja työn.&nbsp; Miten vahvasti toivotaankaan Venäjää ja aikaa &rdquo;<em>ilman Putinia</em>&rdquo;, - <em>Russian without Putin</em>.</p><p>Mutta mitä me tiedämme taaksepäin, nykyhetkeen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen siinä toistaiseksi kuvitteellisessa olosuhteessa, jossa Venäjä ilman Putinia olisi realismia?&nbsp;</p><p><strong>Minkälainen Venäjä2018 olisi, jos Putinia ei</strong> olisi, ei ollut, eikä tullut?&nbsp;</p><p>Kuka osaa sen vakuuttavasti sanoa ja kuvailla?&nbsp;</p><p>Mihin sellainen varma tieto ja näkemys perustuu?&nbsp;</p><p>Minkälaisen historialliseen tietoon ja historian muotoutumisen arvaamattomien risteävien polkujen kulkemiseen, historiakäsitykseen?&nbsp;</p><p>Varminta tietoa tässä asetelmassa on se, mikä on kohtalaisen selvää historiantutkijalle, mutta ei välttämättä maallikolle ja kriitikolle: Emme tiedä, minkälainen Venäjä olisi 2018 tuossa tapauksessa, että Putinia ja hänen regimiään ei olisi.&nbsp;</p><p>Tämä ei ole mielipide, vaan yksinkertainen tosiasia.&nbsp;</p><p>Emmehän tiedä, kuka olisi hänen sijastaan noussut Venäjän johtoon toisen vuosituhannen päättyessä, miten pitkään, millaisin hallitsijatoimin hän olisi istunut ja johtanut; kuka ja mitä olisi häntä seurannut.</p><p>*</p><p><strong>Uskottavaa on että kukaan muu kuin putinilainen elinikäiseksi tsaariksi</strong> muotoutunut hallitsija ei olisi 1999-2018 istunut ja hallinnut, vaan joku, tai oletettavammin, jotkut olisivat häntä seuranneet, ja heidän jälkensä valtakunnan johdossa olisi ollut kulloinenkin, heistä ja monesta muusta tekijästä riippuvainen, muuttuvaisten tekijäin ja &ndash; kuten Klinge edellä sanoi &ndash; rakenteellisten olojen muutoksista ja sattumanvaraisista suurista tapauksista (myös pienistä) ja muutoksista eteenpäin muotoutuvana elämänvirtana etenevä, meille täysin arvaamattomaksi jäävä historia.</p><p>Pelkistäen, yksinkertainen kysymys:</p><p>näemmekö Venäjän2018 huonoimpana mahdollisena Venäjänä, vai &ndash; vaihtoehtoisesti &ndash; parhaana mahdollisena Venäjänä?&nbsp;</p><p>Mikä on realististen vaihtoehtojen kirjo, ja miten tämä toteutunut suhteutuu tuohon skaalaan?&nbsp; Ja sitten, ne odottamattomat, ennakoimattomissa olevat toteutumavaihtoehdot, joista emme tiedä mitään?</p><p>*</p><p><strong>de Gaulle, Kekkonen, Willy Brandt&hellip;</strong></p><p>Vaihtoehtoisen Venäjän vaihtoehtoisesta, mutta tietomme ulkopuolelle jäävästä <em>kontrafaktuaalisest</em>a vaihtoehdosta voimme johtua näkemyksiin, joissa suhteuttaen tarkastellaan valtiojohtajan, tässä tapauksessa <strong>V.V. Putinin</strong>, kautta joidenkin muiden valtioiden johtajiin.&nbsp;</p><p>Siten voimme ainakin joltain osin ymmärtää ja hyväksyä näkökulman, jonka Klinge esittää 20.0.2016;</p><p><em>&rdquo;Tässä saa melkein joka päivä, kadulla ja kokouksissa, toistaa kertosäettään presidentti <strong>Putinin </strong>vertautumisesta kenraali <strong>de Gaulleen</strong> ja presidentti <strong>Kekkoseen</strong>, <strong>maidensa pelastajiin ja nostajiin rappiotilasta</strong> menestykseen ja kunniaan &ndash; joihin eräs kuulija lisäsi perustellusti <strong>Willy Brandtin</strong></em>.&rdquo;</p><p>Kyse on siis valtiojohtajan elämäntyöstä, suuresta kutsumuksesta, ja sen tuloksista, joilla oli ilmiselvää vaikutusta kansakunnan historiaan.</p><p>Klinge tarkastelee kotoista esimerkkiä, presidentti Kekkosen saavutusta, sitä suurinta:</p><p>&rdquo;<em>On siis syytä muistuttaa myös Kekkosesta.&nbsp; Millainen oli se Suomi, jonka johtoon hän tuli 1956?&nbsp; Repiviä puolueriitoja, koko ajan lakkoja, inflaatiota ja devalvaatioita, monta vuotta negatiivista talouskasvua.&nbsp; Ja sitten maaltapako ja maastapako 1960-luvulla.</em></p><p><em>Kekkonen onnistui pakottamaan maaseudun ja kaupunkien edustajat, puolueet ja ammattiliitot yhteistoimintaan suurempien päämäärien hyväksi hyvin nopean ja kivuliaan industrialisoimisen ja urbanisoimisen haittavaikutusten leimaamana aikana.&nbsp; Eikä vähiten siksi, että Suomen oli ulkopoliittisesti oltava vahva ja johdonmukainen</em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Näin siis Klinge vetää pitkän kehityskaaren, jossa yhteinen muuttuja oli UKK:n elämäntyö ja Suomen suuri tarina.</p><p>*</p><p><strong>Jos historian tutkimuksesta</strong> jotain olen oppinut, se olkoon sen ymmärtäminen, että kahden toisistaan riippumattoman henkilön, asian tai ilmiön esiintyminen yhtä aikaa, ei sinänsä todista mitään niiden välisestä kausaalisuhteesta.&nbsp;</p><p>Asiaa on tarkasteltava muistakin ulottuvuuksista kuin ajasta ja sen yhdenaikaisuudesta käsin.&nbsp; Mutta, melkein yhtä tärkeää on myöskin oivaltaa, ettei tästä säännöstä johdu mitään, mikä sinänsä todistaisi jotain yhdenaikaisten esiintymisten toisistaan riippumattomuuden ja täyden kausaalikatkoksen olemassaolosta.</p><p>Tähän kohtaan lainaan jälleen Klingeä:</p><p><em>&rdquo;&hellip;eräs vanha Kekkos-vihan edustaja halusi sanoa, että <strong>Fagerholm</strong> olisi varmaankin yhtä hyvin hoitanut nämä asiat.&nbsp; Olisi, olisi, sitä ei koskaan kokeiltu.&nbsp; Mutta tuskin Fagerholm olisi onnistunut. <strong>Hrushtshvin</strong> luottamusta hän ei ainakaan ollut saavuttanut: </em></p><p><em>&rdquo;Herra Fagerholmilla on leveä selkä&rdquo;, &rdquo;<strong>u gaspodina Faerholma shirokaja spina</strong>.&rdquo;&nbsp; </em></p><p><em>Jonka takana, <strong>Nikita Sergejevitsh</strong> tarkoitti, piilottelivat <strong>Leskinen</strong> ja muut sapelinkalistajat</em>&rdquo;.</p><p>Tulemme toteutumattoman historian aavan meren rannalle, jossa emme tiedä, mutta muistamme toki joitakin tosiasioita, ja voimme niiden perusteella tehdä johonkin mittaan päteviä perusteltuja skenarioita.</p><p>Joudumme kysymään myös, neuvostosuhteiden ja niihin elimellisesti kytkeytyvien luottamuksen, ulkopolitiikan, taloussuhteiden, idänkaupan kannattavuuden etc. seikkojen ohella:</p><p>olisiko Fagerholmista, - tai hänen todennäköisestä seuraajastaan, kuka hän sitten ikinä olisi ollut, - ollut Korpilammen hengen rakentajaksi, tulopolitiikan takuumieheksi, vakautuspolitiikan ja ulkoisen puolueettomuuspolitiikan taikuriksi?&nbsp; Tuskin, ehkä ei.</p><p>*</p><p><strong>Hyvin monet merkittävät valtiomiehet</strong> ovat olleet syvällisiä historian tuntijoita, historiasta voi oppia, vaikka se vaatii menneisyyden ymmärtämistä &ndash; ei karkeaa kopiointia.</p><p>&rdquo;<em>Paasikivi oli historian ekspertti, &rdquo;ammattilainen&rdquo;, Kekkonen ja Koivisto lukivat paljon historiaa.&nbsp; Historiallisiin argumentteihin vetosi myös jatkuvasti &ndash; ehkä yllättävän oppinut &ndash; Stalin</em>&rdquo;, sanoo Klinge.</p><p><em>&rdquo;Suomen rajan hän vaati vedettäväksi <strong>Pietari Suuren</strong> suunnitelman ja toteutuksen (1710/1721) mukaan.&nbsp; Kun <strong>Molotov</strong> oli ratkaisevan tärkeissä neuvottelussa Berliinissä marraskuussa 1940,hänoli jatkuvassa sähkeidenvaihdossa Moskovaan ja pyysi ohjeita Stalinilta.&nbsp; Stalin korosti sähkeessään (13.11.1940 kello 11) erityisesti Mustanmeren ja Krimin merkitystä, että Neuvostoliiton kannalta kyseessä oli tarkoitus estää Ison-Britannian ja muiden hyökkäykset Neuvostoliiton rannikkoja vastaan historiallisin argumentein sähkeessäkin</em>:</p><p><strong><em>&rdquo;Every development from the Crimean war in last century on to foreign troops landing in the Crimea and Odessa in 1918 and 1919 bear testimony that the security of the USSR Black Sea cannot be assured unless the Straits question is settled.&nbsp; Therefore the USSR interest in the Black Sea is (related to] the defence of the USSR coast and assuring its security.&rdquo; </em></strong></p><p><strong><em>(International Affairs 1991/8.)</em></strong></p><p>Siten Krim nykyäänkin on Venäjälle keskeisen tärkeä, ja kyllähän tämä sotasatama-alue myös oli Krimin lyhyehkönä Ukrainan-aikana vuokrattuna Venäjälle. &nbsp;Pitää osata katsoa myös vastarannalle.&rdquo;</p><p>Meillä kieltäydytään päättäväisesti näkemästä Krimin-kysymystä konkreettisena &rdquo;<em>kilpapurjehduksena Sevastopoliin</em>&rdquo;, jota se mitä suurimmassa käytännössä oli.&nbsp;</p><p>Länsi on tämän ulottuvuuden kieltänyt, ja me haluamme olla osa Länttä, joten koko kysymystä ei meille ole, ja senjälkeen kun Putin kultaisen huoneen puheessaan kääri tämän näkökohdan auki, lukittui asetelma niin lopullisesti, että kysymyksen vakava, historiallinen, avaaminen muodostuu kuin bakteeripussin avaamiseksi.&nbsp;</p><p>Suomalaisten täytyy ottaa vakavasti se pietarilaisten pelko, että suomalaiset hyökkäävät taas, niin kuin 1941&hellip;</p><p>Pelon pitkä laahus.&nbsp;</p><p>Ja Putin on nimenomaisesti pietarilainen.</p><p>*</p><p><strong>Nato</strong></p><p><em>&rdquo;Perusasiana pysyy kuitenkin se, että Venäjä pitää NATOa vihamielisenä organisaationa, eivätkä sitä meikäläisten toistelemat todistelut voi muuttaa miksikään.&nbsp; Suomalaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia eikä mitään syytä yrittää venäläisten mielipiteitä.&nbsp; Suomelle ne ovat suurvaltanaapurin näkemyksiä, jotka on otettava huomioon.&rdquo;</em> (Klinge, 27.10.2016.)</p><p>*</p><p><strong>Laillisuusyhteiskunta</strong></p><p>Suomi ja suomalaiset vetoavat alvariinsa &rdquo;<strong><em>Läntisen arvoyhteisön</em></strong>&rdquo; arvoihin, niiden yhteisyyteen ja pysyvyyteen. &nbsp;</p><p>Demokratia, liberaalit arvot, ihmisoikeudet &ndash; sekä laillisuusperusteinen yhteiskunta.&nbsp;</p><p>Mutta &rdquo;<em>meillä ei yleisesti ymmärretä, että anglosaksisessa maailmassa vallitsee aivan toisenlainen oikeusajattelu kuin Euroopan mannermaalla</em>&rdquo;.</p><p>Miten voi kannattaa ja aidosti elää joidenkin mainittujen &rdquo;arvojen&rdquo; mukaisessa yhteisössä, jos ei edes tunne samaistumiskohteen järjestelmää ja sen toimintaperiaatteita?</p><p>Tämä on tietysti mysteeri mutta sen käsitteleminen jääköön toiseen yhteyteen, niin komplisoitu ja säikeinen asia se vain on.</p><p>Lainaan nyt kohtalaisen pitkään, kenties kohtuuttomankin pitkään, professori <strong>Matti Klingeä</strong>, hänen päiväkirjastaan, pvm 12.1.2017:</p><p><em>&rdquo;Me noudatamme roomalaista tai roomalais-saksalaista oikeutta, jossa tuomiot sidotaan kodifioituun lakiin (ei rangaistusta ilman lakia: <strong>nulla poena sine lege</strong>), anglosaksisessa kulttuurissa taas valamiesjärjestelmään ja etenkin viittauksiin aikaisempiin oikeustapauksiin, ja sen seurauksena asianajajien keskeiseen merkitykseen itse prosessissa.</em></p><p><em>Anglosaksinen oikeuskulttuuri on tullut laajasti tunnetuksi elokuvien ansiosta &ndash; kun taas meikäläinen ei, eikä se olekaan yhtä näkyvän dramaattista.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>&rdquo;Kohdistuessaan ratkaisujen tai vireillä olevien juttujen juridis-teknisiin näkökohtiin julkinen keskustelu on tullut väistäneeksi TTIP-hankkeen <strong>historiallisesti, valtiosääntö-oikeudellisesti ja poliittisesti tärkeimmän ongelman.</strong>&nbsp; <strong>Investointisuojalla luodaan Eurooppaan (ja Yhdysvaltoihin) uusi, kansallisen ja EU-oikeuden ulkopuolinen oikeusjärjestys, joka on avoinna vain toisen osapuolen sijoittajille.&rdquo;</strong></em></p><p><em>Professori <strong>Martti Koskenniemen</strong> nyt (tammi 2017) julkaistu Tiedeseuran esitelmä oli hyvin valaiseva ja järkyttävä, jo kun kuulin sen toukokuussa (2016), ja nyt luen sen <strong>Sphinx-vuosikirjassa</strong>.</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>Koskenniemi analysoi käsitettä &rdquo;<strong>reilu peli&rdquo; (fair and equitable treatment</strong>).&nbsp; Meillä oletetaan käsite itsestään selväksi.&nbsp; </em></p><p><em>&rdquo;Siinä ilmenee puutteellinen ymmärrys (amerikkalaisen) oikeusjärjestelmän, erityisesti sen taloudellisen osan toiminnasta.&nbsp; Moderni asianajotoiminta ei (siellä] pyri siihen, että tuomioistuimet ratkaisisivat sisältökysymyksiä.&nbsp; Kanteita nostetaan neuvottelujen vauhdittamiseksi ja toisen osapuolen painostamiseksi oman asiakkaan kannalta hyödylliseen ratkaisuun.&nbsp; - - </em></p><p><em>Amerikkalaisessa käytännössä edellytetään asianajajan toimivan aggressiivisesti asiakaan edun ajamiseksi. -&nbsp; -&nbsp; Reilua on se, mihin päädytään.&nbsp; Normeja käytetään strategisina neuvotteluvälineinä.&rdquo;</em></p><p><em>Suomalaisten lainkuuliaisuus ja virkamiesten luotettavuus eivät siis päde kaikkialla.</em></p><p><em>Siinäkö syy siihen, että suomalaiset yritykset ovat usein epäonnistuneet ulkomailla?&rdquo;</em></p><p>Lähde: Matti Klinge: Päiväkirjastani 2016-2017, s. 198-200. (vahv. VH)</p><p>*</p><p><strong>Klinge ja hänen siteeraamansa Martti Koskenniemi</strong> avaavat oivalla tavalla &rdquo;<em>Läntisen arvoyhteisön</em>&rdquo; keskeisen valtion, Yhdysvaltain, oikeusjärjestystä ja sen toimintaperiaatteita.&nbsp; Ei hyvä. En mitenkään, hyvällä tai parhaalla tahdollanikaan, pysty samaistumaan siihen!&nbsp; En halua, en pysty, ehkä koskaan tule samaistumaan, saati &rdquo;integroitumaan&rdquo;.</p><p>*</p><p>Epämukavia kysymyksiä demokratiasta, liberalismista, populismista etc</p><p>Jatkan <strong>Klingen</strong> siteeraamista:</p><p>&rdquo;<em>Populismi on nyt &rdquo;vuoden teema&rdquo; &ndash; ja lehdistö puolustaa ahkerasti &rdquo;länsimaista demokratiaa&rdquo;.</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Mutta mikä on Peppe Grillon ja Silvio Berlusconin ero</em></strong><em>? Paitsi omaisuus, jonka avulla jälkimmäinen pääsi pitkäaikaiseksi pääministeriksi ja mediamogulina dominoimaan mielipiteitä?&nbsp; Miten miljoonat oli hankittu?</em></p><p><em>Ja mitä demokratiaa Yhdysvaltojen kilpailevat miljonäärit edustavat?&nbsp; He ovat itse raha-aristokratiaa, erona se, että rouva <strong>Clinton edusti ancien règimeä</strong>, sen traditiota ja piirejä.&nbsp; <strong>Trump taas nojautuu massoihin bonapartistisessa hengessä</strong>.&nbsp; Hävittyään Mme Clinton myönsikin, ettei hän ollut tuntenut Amerikkaa</em>.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong><em>Pär Stenbäckillä</em></strong><em> on rohkeutta kirjoittaa &rdquo;<strong>meistä liberaaleista&rdquo;, jotka emme ole vuosikymmeniin suostuneet myöntämän kansallisuusaatteelle, uskonnolle, ihmisten kollektiivisille tunteille ja kertomuksille mitään arvoa</strong>, eikä, voisi lisätä: historialliselle ajattelulle.</em></p><p><em>Usko &rdquo;järkeen&rdquo; johti &rdquo;uusliberalismin&rdquo; vaihtoehdottomaan dogmatiikkaan ja äärimmillään thatcherismiin.</em></p><p><em>Itse olen <strong>kritisoinut individualismin kalvinistisperäistä, kielteistä suhtautumista valtioon, kirkkoon, kaikkiin auktoriteetteihin ja instituutioihin</strong> &ndash; mikä on erityisesti näkynyt kouluihin ja yliopistoihin kohdistuneena tolkuttoman &rdquo;moderniuden&rdquo; aatteena ja systemaattisena haluna korvata ihminen koneilla.&rdquo;</em></p><p>*</p><p><strong>Summa</strong></p><p>Suomessa on nähtävissä, miten ne liberaaleimmiksi asemoituneet ja sellaisina pidetyt ovat ohjelmallisesti tai ainakin käytännössä <strong>ensimmäisinä murtamassa legalismin perustaa</strong>, laillisuusyhteiskunnan legitimiteettiä ja säädöspohjaisen yhteiskunnan perustan, eli <em>säädösten, universaalia noudattamisvelvoitetta.&nbsp; </em></p><p>Heillä oikeus ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja mielteitään, on arvoista parhain.&nbsp;</p><p>Mutta samalla, salliessaan itselleen tämän <strong><em>laajennetun vapauden alueen</em></strong>, he ovat ensimmäisiä myöskin tuomitsemaan ja asettamaan lakitupaan ne, jotka näkevät maailman ja ihmisen toisin, ja ilmaisevat sen tahollaan.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi, Venäjä – luottamus ja ehkä turvallisuus

*

Kun puhumme Suomen ja Venäjän historiallisista suhteista, kannattaa keskittyä olennaiseen.

Mikä sitten on olennaista?

Kaksi erottuu selvästi; Itämeri meritienä ja sotilasstrategisena altaana, sekä Pietarin merkitys ja sen turvaaminen, - Venäjän kannalta, tietysti. 

Suomalaisia huolettaa nykyisin Itämeren vesien pilaantuminen ja niiden suojelu; mutta mitä olemme tehneet sen eteen, ettei ilmeisin kertauhka, öljytankkerien törmäys Suomenlahdella toteutuisi?

*

Jos ymmärrämme asiat siten kuin ne on yllä kirjoitettu, ei tarvitse edes vilkaista karttaa, kun ymmärrämme, että Itämeri meriväylänä ja Pietari (Venäjälle) elintärkeänä kaupunkina liittyvät toisiinsa kohtalonyhteyden kaltaisin sidoksin.

Professori Matti Klinge kirjoitti päiväkirjassaan 24.11.2016 monelle hieman arvoituksellisesti:

”…korostin, että sittemmin ”marsalkka Stalin” aina vetosi Pietari Suuren rajaan.  Venäjä ei koskaan ole ollut kiinnostunut Suomesta, muta hyvin paljon Suomenlahdesta.  Sen kummallekin rannikolle rakennettiin vuosisatojen aikana useita tärkeitä linnoituksia kontrolloimaan tätä kaupallisesti ja siis sotilaallisesti ensiarvoista reittiä – eikä siis Suomen alueen takia.  Sisä-Suomi oli harvaan asuttua, köyhää ja hedelmätöntä, ei kiinnostavaa”.

Klinge luettelee Suomenlahden rantojen linnoituksia;

Viipuri, Narvan ja Tallinnan linnat, Raasepori, Kronstadt, Haminan ja Loviisan linnakkeet, Viapori, Hankoniemi ja vielä Bomarsund, sekä Ruotsinsalmen (Kotkan) Kyminlinna.

*

Kiven ja raudan lisäksi on tietysti henki, mieliala ja tahto.  Näistä sotkemalla soveliaassa sekoitussuhteessa – syntyy teräsbetonin kaltainen kokonaisuus, vaikea murtaa, vaikea ohittaa.

Mietin mitä minulle jäi voimakkaimmin mieleen ns. suomettuneisuuden ajalta, sanotaan 1970-luvulta?  Kekkonen oli realiteetti, ohittamaton, mutta ei suinkaan oma, siksi en siitä muista paljon, muuta kuin joitain vihaisia puheita ja keskusteluja.  Silloin kun Kekkonen puhui radiossa, taisi olla YYA:n 30-vuotisjuhla, en ehdi kaivaa nyt kesä ja vielä tarkemmin lausuttuna #ampiaiskesä2018.

Mutta kun siis kuulin suorana, miten Kekkonen sanoi selkokielellä, että se oli Suomen syy kun Talvisota syttyi, silloin minä protestoin äänekkäästi.

Niiltä vuosilta muistan ”Korpilammen hengen”, olen sen tiimoilta, sitä sivuten, istunut monta saunailtaa, ja sain kutakuinkin tuoreeltaan selonteon siitä, miten Sorsa arvioi tilanteen uudelleen, ja Jyväskylän jälkeiset paperit pistettiin naftaliiniin, ja alettiin istua ja neuvotella.  Konsensus tuli paljon myöhemmin, monen istunnon ja monen saunan ja monen grogin jälkeen. 

Nyt Klinge kirjoittaa (1.1.2017) päiväkirjassaan: (siitä miten muotoutuu käsitys 1970-luvusta, ja miten se voi muuttua);

”Tähän (käsitysten muutokseen) vaikutti ehkä argumentointini (siis Klingen) ”suomettumiskoulukuntaa” vastaan ja kuvaus konsensuspolitiikan synnystä:

Presidentinvaaleja ei päästetty sekoittamaan poliittista ilmastoa, jottei russofobiasta ja kateuden lietsonnasta olisi päässyt nousemaan kovin näkyvää.  Liittyminen EEC:hen ja ETYK:in saaminen Helsinkiin olivat pääasioita, joita oli koko ajan pidettävä mielessä.  Sen teki Kekkonen”. 

Näin siis Matti Klinge. 

Myönnän, että ymmärrän tämän (ja Muistelmat III:n) jälkeen ainakin sitä ”isoa kuvaa”, jota Kekkosen sanotaan pitäneen seinällä, sehän muotoutui ajan kanssa. 

Kekkosen syviä elämyksiä olivat;

1964 Hrustshovin nujertaminen,

1968 Presidentinvaalit ja Vennamo-Virkkunen –rintaman 99 valitsijamiestä,

1968 Tshekkoslovakian miehitys,

1975 Nobelin saamattajääminen. 

Erityisen rasittava oli vuosi 1968, joka oli toivon ja nousun aikaa, mutta blaskasi pahasti, niin sisällä kuin ulkona, siitä oli vaikea mennä yli.

*

” ”Suometumiskoulukunnan” pääargumentti on niin sanottu ”rähmälläänolo” suhteessa Neuvostoliittoon.  Varmaankin voidaan puhua ”liiallisesta” neuvostoliittomyönteisyydestä liehittelystä ja nöyristelystä, vaikka onkin vaikea määritellä, milloin kohteliaisuus ja ystävällisyys muuttuvat ”liiallisiksi”, Klinge arvioi.

”Mutta koko liiallisuutta täytyisi mielestäni verrata siihen, miten suhtauduttiin muihin maihin”, sanoo Klinge, ja jatkaa:

”Aikaisemmin oli menty varsin pitkälle saksalaismielisyydessä – ”menty”, siis jotkut olivat menneet, niin kuin suhteessa Neuvostoliittoonkin.

Sitten tuli amerikkalaisten liehittely, puhumattakaan ruotsalaisista.  Ruotsin lähettiläälle kerrottiin ”luottamuksellisesti” aivan kaikki, siitä lähettiläs Ingemar Hägglöf muistelmissaan antaa varsin vakuuttavan kuvan.

Itse olin kerran kutsuttuna Amerikan lähetystöön varhain aamulla katsomaan televisiosta presidentinvaalien (USAn) tuloksia. Vieraita oli talo tulvillaan, ja aivan oikein joku huomautti, että kyse oli suurin piirtein samoista ihmisistä, joita tapaasi Neuvostoliiton vallankumouspäivän vastaanotolla (silloin kun juhlittavaa vielä oli, vh).”

*

Virallisen ystävyyspolitiikan kauhtanan takana, suhteessa Neuvostoliittoon, esiintyi paljon hyvin kielteistä suhtautumista, - minkä ymmärtäminen ei ollut vaikeaa.  420.000 ihmisen kodit, 95.000 kuollutta.  Siinä syytä nahkeuteen ja epäluuloon.

”()Neuvostoliitossa suhtauduttiin hyvin kielteisesti, ja (aiheellisesti) Suomen poliittisiin pilapiirtäjiin ja pakinoitsijoihin.  Aiheellisesti (Klingen mielestä), sillä näin murennettiin maamme presidentin linjan arvovaltaa ja lietsottiin varsin halpahintaista populismia.

Ei siinä auta, jos toinen osapuoli vakuuttelee, että ”eihän tämä ole vakavaa”, ”täytyy nyt pilailua sietää” jne., jos toinen osapuoli kokee tyylin, varsinkin pitkään jatkuvan nöyryyttävänä, vakavaa yhteistyötä häiritsevänä ja estävänä. 

Meillä ei suhtauduttu asiallisesti Neuvostoliiton reaktioihin, mielialoihin kohdistuvaa kritiikkiä pidettiin toisarvoisena ja arvuuteltiin muita tekijöitä”.

*

Aikoinaan jo keisarit seurasivat hyvin tarkkaan  Suomen ylioppilaiden mielipiteitä. Niiden perusteella ratkaistiin tärkeältä osalta, voitiinko Suomea ja suomalaisia pitää lojaaleina.  Ulkopoliittinen lojaalisuus oli kuitenkin keisariaikana kaikkien etujen ja suosion ehto.

 

Kaikki suurvallat ovat huolissaan sellaisista ryhmistä joiden voi sodan tullen kuvitella siirtyvän vihollisen puolelle.  Tämä oli sekä Neuvostoliiton että Saksan juutalaisvainojen taustalla.

Ja aikanaan vaikkapa Ranskan hugenottien vainoamisen taustalla.  Ja aikanaan vaikkapa Ranskan hugenottien vainoamisen taustalla 1500-100 –luvulla.

Eikä suomalaisia kutsuttu aseisiin Maailmansodan sytyttyä 1914.”  (Klinge: Emt. 11.1.2017.

*

Historian ymmärtämisestä

On toistettava, että Marx ja kaikki muut sosiologisesti ajattelevat tutkijat toivat paljon tärkeää ja uutta menneisyyden ymmärtämiseen, mutta yhtä lailla tärkeää on käsittää, että yksilöt eivät toimi vain rakenteiden puitteissa, vaan muokkaavat niitä ja saavat aikaan melkein sattumanvaraisia suuria tapauksia.

Sellaisia ovat viime aikoina erityisesti puhuttu Ensimmäisen maailmansodan, sekä sen puhkeamisen että rauhanteon yhteydessä.  ”Very nearly everything in history very nearly did not happen” – sattumanvaraiset tekijät panevat alkuun rakenteellisten olojen muutoksia.  Ne voivat voimia sytyttiminä, denonaation aikaansaajina”. professori Matti Klinge kirjoittaa 19.10.2016, - enkä voi olla yhtymättä näkemyksiin.  Pienestä kiinni, että tunnettu historia kaikkineen olisi jäänyt toteutumatta.

*

Venäjä 1991 – 2018

Välillä tuntuu, että elämme ja ajattelemme sirkusteltan tapahtumissa, hengitämme ja imemme itseemme hikisten hevosten vaahtoisten kupeitten hajua, komentojen kajahtelut, kiroamiset ja mätkähdykset.  Elämme hetkessä ja tilanteessa, kun terveellistä olisi mennä teltan ovelle ja katsoa laajempaa maisemaa.

Lukemattoman monet kritisoivat ja dementoivat Putinin roolin ja työn.  Miten vahvasti toivotaankaan Venäjää ja aikaa ”ilman Putinia”, - Russian without Putin.

Mutta mitä me tiedämme taaksepäin, nykyhetkeen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen siinä toistaiseksi kuvitteellisessa olosuhteessa, jossa Venäjä ilman Putinia olisi realismia? 

Minkälainen Venäjä2018 olisi, jos Putinia ei olisi, ei ollut, eikä tullut? 

Kuka osaa sen vakuuttavasti sanoa ja kuvailla? 

Mihin sellainen varma tieto ja näkemys perustuu? 

Minkälaisen historialliseen tietoon ja historian muotoutumisen arvaamattomien risteävien polkujen kulkemiseen, historiakäsitykseen? 

Varminta tietoa tässä asetelmassa on se, mikä on kohtalaisen selvää historiantutkijalle, mutta ei välttämättä maallikolle ja kriitikolle: Emme tiedä, minkälainen Venäjä olisi 2018 tuossa tapauksessa, että Putinia ja hänen regimiään ei olisi. 

Tämä ei ole mielipide, vaan yksinkertainen tosiasia. 

Emmehän tiedä, kuka olisi hänen sijastaan noussut Venäjän johtoon toisen vuosituhannen päättyessä, miten pitkään, millaisin hallitsijatoimin hän olisi istunut ja johtanut; kuka ja mitä olisi häntä seurannut.

*

Uskottavaa on että kukaan muu kuin putinilainen elinikäiseksi tsaariksi muotoutunut hallitsija ei olisi 1999-2018 istunut ja hallinnut, vaan joku, tai oletettavammin, jotkut olisivat häntä seuranneet, ja heidän jälkensä valtakunnan johdossa olisi ollut kulloinenkin, heistä ja monesta muusta tekijästä riippuvainen, muuttuvaisten tekijäin ja – kuten Klinge edellä sanoi – rakenteellisten olojen muutoksista ja sattumanvaraisista suurista tapauksista (myös pienistä) ja muutoksista eteenpäin muotoutuvana elämänvirtana etenevä, meille täysin arvaamattomaksi jäävä historia.

Pelkistäen, yksinkertainen kysymys:

näemmekö Venäjän2018 huonoimpana mahdollisena Venäjänä, vai – vaihtoehtoisesti – parhaana mahdollisena Venäjänä? 

Mikä on realististen vaihtoehtojen kirjo, ja miten tämä toteutunut suhteutuu tuohon skaalaan?  Ja sitten, ne odottamattomat, ennakoimattomissa olevat toteutumavaihtoehdot, joista emme tiedä mitään?

*

de Gaulle, Kekkonen, Willy Brandt…

Vaihtoehtoisen Venäjän vaihtoehtoisesta, mutta tietomme ulkopuolelle jäävästä kontrafaktuaalisesta vaihtoehdosta voimme johtua näkemyksiin, joissa suhteuttaen tarkastellaan valtiojohtajan, tässä tapauksessa V.V. Putinin, kautta joidenkin muiden valtioiden johtajiin. 

Siten voimme ainakin joltain osin ymmärtää ja hyväksyä näkökulman, jonka Klinge esittää 20.0.2016;

”Tässä saa melkein joka päivä, kadulla ja kokouksissa, toistaa kertosäettään presidentti Putinin vertautumisesta kenraali de Gaulleen ja presidentti Kekkoseen, maidensa pelastajiin ja nostajiin rappiotilasta menestykseen ja kunniaan – joihin eräs kuulija lisäsi perustellusti Willy Brandtin.”

Kyse on siis valtiojohtajan elämäntyöstä, suuresta kutsumuksesta, ja sen tuloksista, joilla oli ilmiselvää vaikutusta kansakunnan historiaan.

Klinge tarkastelee kotoista esimerkkiä, presidentti Kekkosen saavutusta, sitä suurinta:

On siis syytä muistuttaa myös Kekkosesta.  Millainen oli se Suomi, jonka johtoon hän tuli 1956?  Repiviä puolueriitoja, koko ajan lakkoja, inflaatiota ja devalvaatioita, monta vuotta negatiivista talouskasvua.  Ja sitten maaltapako ja maastapako 1960-luvulla.

Kekkonen onnistui pakottamaan maaseudun ja kaupunkien edustajat, puolueet ja ammattiliitot yhteistoimintaan suurempien päämäärien hyväksi hyvin nopean ja kivuliaan industrialisoimisen ja urbanisoimisen haittavaikutusten leimaamana aikana.  Eikä vähiten siksi, että Suomen oli ulkopoliittisesti oltava vahva ja johdonmukainen”. 

Näin siis Klinge vetää pitkän kehityskaaren, jossa yhteinen muuttuja oli UKK:n elämäntyö ja Suomen suuri tarina.

*

Jos historian tutkimuksesta jotain olen oppinut, se olkoon sen ymmärtäminen, että kahden toisistaan riippumattoman henkilön, asian tai ilmiön esiintyminen yhtä aikaa, ei sinänsä todista mitään niiden välisestä kausaalisuhteesta. 

Asiaa on tarkasteltava muistakin ulottuvuuksista kuin ajasta ja sen yhdenaikaisuudesta käsin.  Mutta, melkein yhtä tärkeää on myöskin oivaltaa, ettei tästä säännöstä johdu mitään, mikä sinänsä todistaisi jotain yhdenaikaisten esiintymisten toisistaan riippumattomuuden ja täyden kausaalikatkoksen olemassaolosta.

Tähän kohtaan lainaan jälleen Klingeä:

”…eräs vanha Kekkos-vihan edustaja halusi sanoa, että Fagerholm olisi varmaankin yhtä hyvin hoitanut nämä asiat.  Olisi, olisi, sitä ei koskaan kokeiltu.  Mutta tuskin Fagerholm olisi onnistunut. Hrushtshvin luottamusta hän ei ainakaan ollut saavuttanut:

”Herra Fagerholmilla on leveä selkä”, ”u gaspodina Faerholma shirokaja spina.” 

Jonka takana, Nikita Sergejevitsh tarkoitti, piilottelivat Leskinen ja muut sapelinkalistajat”.

Tulemme toteutumattoman historian aavan meren rannalle, jossa emme tiedä, mutta muistamme toki joitakin tosiasioita, ja voimme niiden perusteella tehdä johonkin mittaan päteviä perusteltuja skenarioita.

Joudumme kysymään myös, neuvostosuhteiden ja niihin elimellisesti kytkeytyvien luottamuksen, ulkopolitiikan, taloussuhteiden, idänkaupan kannattavuuden etc. seikkojen ohella:

olisiko Fagerholmista, - tai hänen todennäköisestä seuraajastaan, kuka hän sitten ikinä olisi ollut, - ollut Korpilammen hengen rakentajaksi, tulopolitiikan takuumieheksi, vakautuspolitiikan ja ulkoisen puolueettomuuspolitiikan taikuriksi?  Tuskin, ehkä ei.

*

Hyvin monet merkittävät valtiomiehet ovat olleet syvällisiä historian tuntijoita, historiasta voi oppia, vaikka se vaatii menneisyyden ymmärtämistä – ei karkeaa kopiointia.

Paasikivi oli historian ekspertti, ”ammattilainen”, Kekkonen ja Koivisto lukivat paljon historiaa.  Historiallisiin argumentteihin vetosi myös jatkuvasti – ehkä yllättävän oppinut – Stalin”, sanoo Klinge.

”Suomen rajan hän vaati vedettäväksi Pietari Suuren suunnitelman ja toteutuksen (1710/1721) mukaan.  Kun Molotov oli ratkaisevan tärkeissä neuvottelussa Berliinissä marraskuussa 1940,hänoli jatkuvassa sähkeidenvaihdossa Moskovaan ja pyysi ohjeita Stalinilta.  Stalin korosti sähkeessään (13.11.1940 kello 11) erityisesti Mustanmeren ja Krimin merkitystä, että Neuvostoliiton kannalta kyseessä oli tarkoitus estää Ison-Britannian ja muiden hyökkäykset Neuvostoliiton rannikkoja vastaan historiallisin argumentein sähkeessäkin:

”Every development from the Crimean war in last century on to foreign troops landing in the Crimea and Odessa in 1918 and 1919 bear testimony that the security of the USSR Black Sea cannot be assured unless the Straits question is settled.  Therefore the USSR interest in the Black Sea is (related to] the defence of the USSR coast and assuring its security.”

(International Affairs 1991/8.)

Siten Krim nykyäänkin on Venäjälle keskeisen tärkeä, ja kyllähän tämä sotasatama-alue myös oli Krimin lyhyehkönä Ukrainan-aikana vuokrattuna Venäjälle.  Pitää osata katsoa myös vastarannalle.”

Meillä kieltäydytään päättäväisesti näkemästä Krimin-kysymystä konkreettisena ”kilpapurjehduksena Sevastopoliin”, jota se mitä suurimmassa käytännössä oli. 

Länsi on tämän ulottuvuuden kieltänyt, ja me haluamme olla osa Länttä, joten koko kysymystä ei meille ole, ja senjälkeen kun Putin kultaisen huoneen puheessaan kääri tämän näkökohdan auki, lukittui asetelma niin lopullisesti, että kysymyksen vakava, historiallinen, avaaminen muodostuu kuin bakteeripussin avaamiseksi. 

Suomalaisten täytyy ottaa vakavasti se pietarilaisten pelko, että suomalaiset hyökkäävät taas, niin kuin 1941…

Pelon pitkä laahus. 

Ja Putin on nimenomaisesti pietarilainen.

*

Nato

”Perusasiana pysyy kuitenkin se, että Venäjä pitää NATOa vihamielisenä organisaationa, eivätkä sitä meikäläisten toistelemat todistelut voi muuttaa miksikään.  Suomalaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia eikä mitään syytä yrittää venäläisten mielipiteitä.  Suomelle ne ovat suurvaltanaapurin näkemyksiä, jotka on otettava huomioon.” (Klinge, 27.10.2016.)

*

Laillisuusyhteiskunta

Suomi ja suomalaiset vetoavat alvariinsa ”Läntisen arvoyhteisön” arvoihin, niiden yhteisyyteen ja pysyvyyteen.  

Demokratia, liberaalit arvot, ihmisoikeudet – sekä laillisuusperusteinen yhteiskunta. 

Mutta ”meillä ei yleisesti ymmärretä, että anglosaksisessa maailmassa vallitsee aivan toisenlainen oikeusajattelu kuin Euroopan mannermaalla”.

Miten voi kannattaa ja aidosti elää joidenkin mainittujen ”arvojen” mukaisessa yhteisössä, jos ei edes tunne samaistumiskohteen järjestelmää ja sen toimintaperiaatteita?

Tämä on tietysti mysteeri mutta sen käsitteleminen jääköön toiseen yhteyteen, niin komplisoitu ja säikeinen asia se vain on.

Lainaan nyt kohtalaisen pitkään, kenties kohtuuttomankin pitkään, professori Matti Klingeä, hänen päiväkirjastaan, pvm 12.1.2017:

”Me noudatamme roomalaista tai roomalais-saksalaista oikeutta, jossa tuomiot sidotaan kodifioituun lakiin (ei rangaistusta ilman lakia: nulla poena sine lege), anglosaksisessa kulttuurissa taas valamiesjärjestelmään ja etenkin viittauksiin aikaisempiin oikeustapauksiin, ja sen seurauksena asianajajien keskeiseen merkitykseen itse prosessissa.

Anglosaksinen oikeuskulttuuri on tullut laajasti tunnetuksi elokuvien ansiosta – kun taas meikäläinen ei, eikä se olekaan yhtä näkyvän dramaattista.

 

”Kohdistuessaan ratkaisujen tai vireillä olevien juttujen juridis-teknisiin näkökohtiin julkinen keskustelu on tullut väistäneeksi TTIP-hankkeen historiallisesti, valtiosääntö-oikeudellisesti ja poliittisesti tärkeimmän ongelman.  Investointisuojalla luodaan Eurooppaan (ja Yhdysvaltoihin) uusi, kansallisen ja EU-oikeuden ulkopuolinen oikeusjärjestys, joka on avoinna vain toisen osapuolen sijoittajille.”

Professori Martti Koskenniemen nyt (tammi 2017) julkaistu Tiedeseuran esitelmä oli hyvin valaiseva ja järkyttävä, jo kun kuulin sen toukokuussa (2016), ja nyt luen sen Sphinx-vuosikirjassa.

 

Koskenniemi analysoi käsitettä ”reilu peli” (fair and equitable treatment).  Meillä oletetaan käsite itsestään selväksi. 

”Siinä ilmenee puutteellinen ymmärrys (amerikkalaisen) oikeusjärjestelmän, erityisesti sen taloudellisen osan toiminnasta.  Moderni asianajotoiminta ei (siellä] pyri siihen, että tuomioistuimet ratkaisisivat sisältökysymyksiä.  Kanteita nostetaan neuvottelujen vauhdittamiseksi ja toisen osapuolen painostamiseksi oman asiakkaan kannalta hyödylliseen ratkaisuun.  - -

Amerikkalaisessa käytännössä edellytetään asianajajan toimivan aggressiivisesti asiakaan edun ajamiseksi. -  -  Reilua on se, mihin päädytään.  Normeja käytetään strategisina neuvotteluvälineinä.”

Suomalaisten lainkuuliaisuus ja virkamiesten luotettavuus eivät siis päde kaikkialla.

Siinäkö syy siihen, että suomalaiset yritykset ovat usein epäonnistuneet ulkomailla?”

Lähde: Matti Klinge: Päiväkirjastani 2016-2017, s. 198-200. (vahv. VH)

*

Klinge ja hänen siteeraamansa Martti Koskenniemi avaavat oivalla tavalla ”Läntisen arvoyhteisön” keskeisen valtion, Yhdysvaltain, oikeusjärjestystä ja sen toimintaperiaatteita.  Ei hyvä. En mitenkään, hyvällä tai parhaalla tahdollanikaan, pysty samaistumaan siihen!  En halua, en pysty, ehkä koskaan tule samaistumaan, saati ”integroitumaan”.

*

Epämukavia kysymyksiä demokratiasta, liberalismista, populismista etc

Jatkan Klingen siteeraamista:

Populismi on nyt ”vuoden teema” – ja lehdistö puolustaa ahkerasti ”länsimaista demokratiaa”.

 

Mutta mikä on Peppe Grillon ja Silvio Berlusconin ero? Paitsi omaisuus, jonka avulla jälkimmäinen pääsi pitkäaikaiseksi pääministeriksi ja mediamogulina dominoimaan mielipiteitä?  Miten miljoonat oli hankittu?

Ja mitä demokratiaa Yhdysvaltojen kilpailevat miljonäärit edustavat?  He ovat itse raha-aristokratiaa, erona se, että rouva Clinton edusti ancien règimeä, sen traditiota ja piirejä.  Trump taas nojautuu massoihin bonapartistisessa hengessä.  Hävittyään Mme Clinton myönsikin, ettei hän ollut tuntenut Amerikkaa.”

*

Pär Stenbäckillä on rohkeutta kirjoittaa ”meistä liberaaleista”, jotka emme ole vuosikymmeniin suostuneet myöntämän kansallisuusaatteelle, uskonnolle, ihmisten kollektiivisille tunteille ja kertomuksille mitään arvoa, eikä, voisi lisätä: historialliselle ajattelulle.

Usko ”järkeen” johti ”uusliberalismin” vaihtoehdottomaan dogmatiikkaan ja äärimmillään thatcherismiin.

Itse olen kritisoinut individualismin kalvinistisperäistä, kielteistä suhtautumista valtioon, kirkkoon, kaikkiin auktoriteetteihin ja instituutioihin – mikä on erityisesti näkynyt kouluihin ja yliopistoihin kohdistuneena tolkuttoman ”moderniuden” aatteena ja systemaattisena haluna korvata ihminen koneilla.”

*

Summa

Suomessa on nähtävissä, miten ne liberaaleimmiksi asemoituneet ja sellaisina pidetyt ovat ohjelmallisesti tai ainakin käytännössä ensimmäisinä murtamassa legalismin perustaa, laillisuusyhteiskunnan legitimiteettiä ja säädöspohjaisen yhteiskunnan perustan, eli säädösten, universaalia noudattamisvelvoitetta. 

Heillä oikeus ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja mielteitään, on arvoista parhain. 

Mutta samalla, salliessaan itselleen tämän laajennetun vapauden alueen, he ovat ensimmäisiä myöskin tuomitsemaan ja asettamaan lakitupaan ne, jotka näkevät maailman ja ihmisen toisin, ja ilmaisevat sen tahollaan.

*

]]>
8 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259560-suomi-venaja-luottamus-ja-ehka-turvallisuus#comments Matti Klinge Pietarin turvallisuus Suomi Turvallisuuspolitiikka Venäjä Sat, 18 Aug 2018 03:12:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259560-suomi-venaja-luottamus-ja-ehka-turvallisuus
Venäjän asevarusteluohjelma ontuu, mutta etenee vääjäämättä http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259543-venajan-asevarusteluohjelma-ontuu-mutta-etenee-vaajaamatta <p>&nbsp;</p><p>Venäjä on palannut maailmanpolitiikan näyttämällö voimallisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla jatkuvasta asevarustelun edistymisen esittelystä on tullut kiinteä osa maan propagandaa ja itsetunnon pönkitystä, Pintaa syvemmälle vilkaisemalla ja hiljaisia signaaleja kuuntelemalla, huomaa että suuret puheet ja konkreettiset saavutukset eivät kohtaa.</p><p>Kymmenen vuotta kun maa soti Georgiassa, se näytti niin Venäjälle kuin maailmallekin, kuinka huonoissa kantimissa maan asevoimat olivat. Vaikka sota oli Venäjän kannalta sotilaallinen voitto, se paljasti vakavia puutteita oikeastaan kaikilla olennaisilla alueilla. Tuohon mennessä maa oli yrittänyt useaankin otteeseen asevoimien reformia, mutta erinäisistä syistä johtuen kaikki yritykset olivat joko epäonnistuneet tai jääneet vajaiksi.</p><p>Georgian sotaan mennessä Venäjä oli kuitenkin saanut taloutensa aiempaan nähden paremmalle tolalle ja vähän aiemmin maa oli ohittanut bruttokansantuotteessa Neuvostoliiton tason samalla, kun imperiumin hajoamisen perintönä saadut velatkin oli maksettu etuajassa pois. Toisin kuin oikeastaan vuosikymmeniin. tultaessa 2010-luvulle Venäjän taloudelliset resurssit olivat kasvaneet merkittävästi ja maan talousjärjestelmän toimivuus oli tasolla, josta reaalisosialismin aikakaudella voitiin vain unelmoida.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuluvan vuosikymmenen aikana Venäjä on pyrkinyt - ja osin onnnistunutkin siirtymään 2000-luvulle asevoimiensa varustelun osalta. Kun 1990-luvun alusta Georgian sotaan Kaukasuksella käydyissä taisteluissa Venäjän asevoimat taistelivat kylmän sodan aikaisella kalustolla ja senkin osalta ei aivan tuoreimmalla, niin nyt niin Syyriassa kuin Ukrainassakin sotivien joukkojen varustelutaso on aivan toinen. Täsmäaseista on Syyriassa tullut arkipäivää kuten myös laajamittaisesta lennokkien käytöstä. Kaukasuksen sodissa Venäjän ilmavoimien toiminta oli tehotonta ja usein omillekin joukoille vaarallista, mutta nyt Syyriassa maa vaikuttaa saavuttaneen läntisen tason. Valmiutta ja halua käyttää mattopommituksia kaupunkien nujertamiseen ei pidä sekoittaa kyvyttömyyteen käydä korkean teknologian sotaa - Syyriasta kun löytyy esimerkkejä molemmista ja silloin kun siviilien elämä on toissarvoista, on työkalupakkikin erilainen kuin humanitäärisempää sotaa teeskentelevien länsimaiden. Loppujen lopuksi Daraa ja Aleppo näyttävät sangen samanlaisilta kuin Mosul ja Fallujah.</p><p>Toisin kuin kommunistisen puolueen johdolla, nyky-Venäjän käsitys omista voimavaroistaan vaikuttaa olevan realistisempi ja reaaliteetit tunnustava. Propagandaa ei pidä sekoittaa siihen, mitä maan hallinto uskoo, vaan on tarkkailtava toimintaa.&nbsp;&nbsp;Krimin valloittaminen ja hyökkäys Itä-Ukrainaan ovat aiheuttaneet merkittäviä taloudellisia vaikeuksia Kremlille länsisuhteiden kärsiessä. Samalla niin sota Syyriassa kuin Ukrainankin tilanne ovat nielleet suorinakin kustannuksina miljardeja. Lihavien vuosien aikana kerätyt varat alkaa olla jo kulutettu, tai merkitty kulutettaviksi ja vaikka maan talouden joustavuus ja resilienssi ovat estäneet romahduksen, ovat maan asevoimat tilaneessa, jossa resurssit eivät kasva, vaan rahoitusta leikataan samalla kun korkean teknologian hankkeille on käynyt aivan kuten lännessäkin kovin tyypillisesti: viivästykset yhdistyvät odottamattomiin teknisiin vaikeuksiin, mitkä murskaavat alkuperäisen budjetin. Kuten länsimaissakin, kyse on siitä kuinka paljon rahaa voidaankaan pumpata hankkeisiin, joiden onnistumisesta ei voida olla varmoja.</p><p>Tilanteen muuttumista kuvaavat hyvin muutamat tapahtumat lähiajoilta.&nbsp;</p><p>Venäjän vastaus viidennen sukupolven hävittäjäkilpailussa on Su-57. Keväällä Intia ilmoitti hylkäävänsä yhteistyöhankkeen arvioituaan konetta. Yksitoista vuotta jatkunut yhteistyö päättyi, sillä intialaisten tietojen mukaan koneen moottori ei ole eikä tule olemaan riittävän pian valmis, häiveominaisuuksissa on vakavia puutteita eivätkä muutkaan kriittiset järjestelmät joko ole valmiita, tai täytä vaatimuksia. Venäjän asevoimien osalta tavoitteena oli ollut se, että koneita on&nbsp; vuoteen 2020 mennessä operaatiivisessa käytössä 150.&nbsp; Tällä hetkellä koossa on 10 prototyyppiä. Kuluvan vuoden heinäkuussa Venäjän puolustusministeriö teki viimein tilauksen: kaksitoista konetta, joista kaksi toimitetaan ensi vuonna. Koneet sijoitetaan Lipetskiin koulutuskäyttöön. Joissain medioissa uutinen otettiiin vastaan Su-57-ohjelman de facto perumisena, mutta aivan näin raju ratkaisu ei ole. Kuitenkin sen sijaan että Su-57 menisi sarjatuotantoon ja siitä tulisi pian kärkiyksiköiden torjuntahävittäjä, Venäjä teki tilauksen, joka lähinnä pitää tuotantolinjan käynnissä ja hävittäjäohjelman elävien kirjoissa 2020-luvun alkuun. Mitään uutta suunnitelmaa tai aikataulua hävittäjän laajaan palveluskäyttöön ottamiselle ei ole.&nbsp;</p><p>Maasodankäynnin osalta Venäjä astui muutamia vuosia sitten edelläkävijöiden joukkoon julkistamalla ensimmäisen kylmän sodan jälkeisen panssarivaunun, joka on muutakin kuin kylmän sodan aikaisen raudan uudelleenlämmittelyä. Armata-universaalialustalle perustuvien panssariajoneuvoja piti Venäjän puolustusminsiterön alkuperäisen tavoitteen mukaan olla käytössä 2300 kappaletta vuonna 2020.&nbsp; Nyt puhutaaan sarjatuotannon aloittamisesta vuonna 2020 ja tällä hetkellä käytössä olevien vaunujen määrä yhdistettynä tilauskirjaan on matala kolminumeroinen lukema. Tavoitevuosi siirrettiin aluksi 2025:n, mutta Venäjän viime vuonna julkaistu varusteluohjelma vuosille 2018 - 2027 ei enää mainitse määriä.</p><p>Ongelmat koskevat kärkihankkeiden lisäksi lähes koko sotateollisuutta. Lännen pakotteiden myötä maa on joutunut lisäämään siltä osin kuin se on mahdollista omaa komponenttituotantoaan varsinkin elektroniikan osalta. Hyökkäys Ukrainaan katkaisi tuonnin, jonka tärkeimmät osat liittyivät ohjusteknologiaan sekä ilma-alusten ja laivojen voimanlähteisiin. Laivaston kärkihankkeet ovat järjestään viivästyneet Ongelmat ovat aiheuttaneet viivästyksiä ja tuotantoseisokkeja sekä tarvetta suunnitella korvaavia järjestelmiä.&nbsp; &nbsp;Julkisten lähteiden perusteella työ alkaa kutienkin suurelta osin olla jo tehty. Esimerkiksi vielä jokin aika sitten Venäjä oli riippuvainen ranskalaisesta yönäköteknologiasta panssarikalustonsa osalta, mutta nyt se tuottaa järjestelmiä, jotka kestävät vertailun läntisiin. Pääosa Ukrainan tuonnista on jo korvattu kotimaisella tuotannolla.&nbsp;</p><p>Uuden teknologian käyttöönoton vaikeuksista huolimatta ja varmasti osaltaan juuri sen takia, maa on kuitenkin kyennyt tuottamaan merkittäviä määriä kylmän sodan aikaisen kaluston modernisoituja malleja. Niin ilmavoimat kuin maavoimatkin ovat vastaanottaneet uutta kalustoa 2010-luvulla määrissä, joita ei ole nähty sitten kylmän sodan. Venäjän asevoimien vastaanottaman uuden ja modernisoidun kaluston määrää ei voi edes vertailla eurooppalaisten valtioiden lukuihin, jotka ovat suurelta osin laskevia määrän osalta ja hyvin vaatimattomia parannuksia laadun suhteen.&nbsp;</p><p>Syyrian kokemusten perusteella kyse on myös erittäin kenttäkelpoisesta materiaalista. <a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196573-venaja-ei-ole-neuvostoliitto">Venäjä ei ole Neuvostoliitto</a> voimavaroiltaan, mutta toisin kuin kylmän sodan aikaan, maan johto ei ole ainakaan vielä varustelemassa maataan konkurssiin. Voimatasapaino Euroopassa ei ole kylmän sodan jälkeen ollut koskaan näin vahvasti Venäjän puolella, sillä suurin osa Länsi-Euroopan maista on laiminlyönyt puolustuskykynsä kehittämisen ja Atlanttin rannikon maista muutamia voidaan kohteliaastikin kutsua vapaamatkustajiksi. Venäjän nilkuttavakin eteneminen riittää mainiosti, kun suurimmassa osassa Eurooppaa kyse on heikkenevästä sotilaallisesta kyvystä ja halusta. Kuka olisikaan uskonut, että vuonna 2018 Suomella on keskeisimmiltä osin enemmän operatiivista kalustoa ja väkeä sitä käyttämään kuin Saksalla? Venäjän varusteluohjelma horjuu, mutta etenee ja se on paljon enemmän kuin, mitä pääosassa Eurooppaan on tehty viimeiset 25 vuotta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p>  

Venäjä on palannut maailmanpolitiikan näyttämällö voimallisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samalla jatkuvasta asevarustelun edistymisen esittelystä on tullut kiinteä osa maan propagandaa ja itsetunnon pönkitystä, Pintaa syvemmälle vilkaisemalla ja hiljaisia signaaleja kuuntelemalla, huomaa että suuret puheet ja konkreettiset saavutukset eivät kohtaa.

Kymmenen vuotta kun maa soti Georgiassa, se näytti niin Venäjälle kuin maailmallekin, kuinka huonoissa kantimissa maan asevoimat olivat. Vaikka sota oli Venäjän kannalta sotilaallinen voitto, se paljasti vakavia puutteita oikeastaan kaikilla olennaisilla alueilla. Tuohon mennessä maa oli yrittänyt useaankin otteeseen asevoimien reformia, mutta erinäisistä syistä johtuen kaikki yritykset olivat joko epäonnistuneet tai jääneet vajaiksi.

Georgian sotaan mennessä Venäjä oli kuitenkin saanut taloutensa aiempaan nähden paremmalle tolalle ja vähän aiemmin maa oli ohittanut bruttokansantuotteessa Neuvostoliiton tason samalla, kun imperiumin hajoamisen perintönä saadut velatkin oli maksettu etuajassa pois. Toisin kuin oikeastaan vuosikymmeniin. tultaessa 2010-luvulle Venäjän taloudelliset resurssit olivat kasvaneet merkittävästi ja maan talousjärjestelmän toimivuus oli tasolla, josta reaalisosialismin aikakaudella voitiin vain unelmoida.  

Kuluvan vuosikymmenen aikana Venäjä on pyrkinyt - ja osin onnnistunutkin siirtymään 2000-luvulle asevoimiensa varustelun osalta. Kun 1990-luvun alusta Georgian sotaan Kaukasuksella käydyissä taisteluissa Venäjän asevoimat taistelivat kylmän sodan aikaisella kalustolla ja senkin osalta ei aivan tuoreimmalla, niin nyt niin Syyriassa kuin Ukrainassakin sotivien joukkojen varustelutaso on aivan toinen. Täsmäaseista on Syyriassa tullut arkipäivää kuten myös laajamittaisesta lennokkien käytöstä. Kaukasuksen sodissa Venäjän ilmavoimien toiminta oli tehotonta ja usein omillekin joukoille vaarallista, mutta nyt Syyriassa maa vaikuttaa saavuttaneen läntisen tason. Valmiutta ja halua käyttää mattopommituksia kaupunkien nujertamiseen ei pidä sekoittaa kyvyttömyyteen käydä korkean teknologian sotaa - Syyriasta kun löytyy esimerkkejä molemmista ja silloin kun siviilien elämä on toissarvoista, on työkalupakkikin erilainen kuin humanitäärisempää sotaa teeskentelevien länsimaiden. Loppujen lopuksi Daraa ja Aleppo näyttävät sangen samanlaisilta kuin Mosul ja Fallujah.

Toisin kuin kommunistisen puolueen johdolla, nyky-Venäjän käsitys omista voimavaroistaan vaikuttaa olevan realistisempi ja reaaliteetit tunnustava. Propagandaa ei pidä sekoittaa siihen, mitä maan hallinto uskoo, vaan on tarkkailtava toimintaa.  Krimin valloittaminen ja hyökkäys Itä-Ukrainaan ovat aiheuttaneet merkittäviä taloudellisia vaikeuksia Kremlille länsisuhteiden kärsiessä. Samalla niin sota Syyriassa kuin Ukrainankin tilanne ovat nielleet suorinakin kustannuksina miljardeja. Lihavien vuosien aikana kerätyt varat alkaa olla jo kulutettu, tai merkitty kulutettaviksi ja vaikka maan talouden joustavuus ja resilienssi ovat estäneet romahduksen, ovat maan asevoimat tilaneessa, jossa resurssit eivät kasva, vaan rahoitusta leikataan samalla kun korkean teknologian hankkeille on käynyt aivan kuten lännessäkin kovin tyypillisesti: viivästykset yhdistyvät odottamattomiin teknisiin vaikeuksiin, mitkä murskaavat alkuperäisen budjetin. Kuten länsimaissakin, kyse on siitä kuinka paljon rahaa voidaankaan pumpata hankkeisiin, joiden onnistumisesta ei voida olla varmoja.

Tilanteen muuttumista kuvaavat hyvin muutamat tapahtumat lähiajoilta. 

Venäjän vastaus viidennen sukupolven hävittäjäkilpailussa on Su-57. Keväällä Intia ilmoitti hylkäävänsä yhteistyöhankkeen arvioituaan konetta. Yksitoista vuotta jatkunut yhteistyö päättyi, sillä intialaisten tietojen mukaan koneen moottori ei ole eikä tule olemaan riittävän pian valmis, häiveominaisuuksissa on vakavia puutteita eivätkä muutkaan kriittiset järjestelmät joko ole valmiita, tai täytä vaatimuksia. Venäjän asevoimien osalta tavoitteena oli ollut se, että koneita on  vuoteen 2020 mennessä operaatiivisessa käytössä 150.  Tällä hetkellä koossa on 10 prototyyppiä. Kuluvan vuoden heinäkuussa Venäjän puolustusministeriö teki viimein tilauksen: kaksitoista konetta, joista kaksi toimitetaan ensi vuonna. Koneet sijoitetaan Lipetskiin koulutuskäyttöön. Joissain medioissa uutinen otettiiin vastaan Su-57-ohjelman de facto perumisena, mutta aivan näin raju ratkaisu ei ole. Kuitenkin sen sijaan että Su-57 menisi sarjatuotantoon ja siitä tulisi pian kärkiyksiköiden torjuntahävittäjä, Venäjä teki tilauksen, joka lähinnä pitää tuotantolinjan käynnissä ja hävittäjäohjelman elävien kirjoissa 2020-luvun alkuun. Mitään uutta suunnitelmaa tai aikataulua hävittäjän laajaan palveluskäyttöön ottamiselle ei ole. 

Maasodankäynnin osalta Venäjä astui muutamia vuosia sitten edelläkävijöiden joukkoon julkistamalla ensimmäisen kylmän sodan jälkeisen panssarivaunun, joka on muutakin kuin kylmän sodan aikaisen raudan uudelleenlämmittelyä. Armata-universaalialustalle perustuvien panssariajoneuvoja piti Venäjän puolustusminsiterön alkuperäisen tavoitteen mukaan olla käytössä 2300 kappaletta vuonna 2020.  Nyt puhutaaan sarjatuotannon aloittamisesta vuonna 2020 ja tällä hetkellä käytössä olevien vaunujen määrä yhdistettynä tilauskirjaan on matala kolminumeroinen lukema. Tavoitevuosi siirrettiin aluksi 2025:n, mutta Venäjän viime vuonna julkaistu varusteluohjelma vuosille 2018 - 2027 ei enää mainitse määriä.

Ongelmat koskevat kärkihankkeiden lisäksi lähes koko sotateollisuutta. Lännen pakotteiden myötä maa on joutunut lisäämään siltä osin kuin se on mahdollista omaa komponenttituotantoaan varsinkin elektroniikan osalta. Hyökkäys Ukrainaan katkaisi tuonnin, jonka tärkeimmät osat liittyivät ohjusteknologiaan sekä ilma-alusten ja laivojen voimanlähteisiin. Laivaston kärkihankkeet ovat järjestään viivästyneet Ongelmat ovat aiheuttaneet viivästyksiä ja tuotantoseisokkeja sekä tarvetta suunnitella korvaavia järjestelmiä.   Julkisten lähteiden perusteella työ alkaa kutienkin suurelta osin olla jo tehty. Esimerkiksi vielä jokin aika sitten Venäjä oli riippuvainen ranskalaisesta yönäköteknologiasta panssarikalustonsa osalta, mutta nyt se tuottaa järjestelmiä, jotka kestävät vertailun läntisiin. Pääosa Ukrainan tuonnista on jo korvattu kotimaisella tuotannolla. 

Uuden teknologian käyttöönoton vaikeuksista huolimatta ja varmasti osaltaan juuri sen takia, maa on kuitenkin kyennyt tuottamaan merkittäviä määriä kylmän sodan aikaisen kaluston modernisoituja malleja. Niin ilmavoimat kuin maavoimatkin ovat vastaanottaneet uutta kalustoa 2010-luvulla määrissä, joita ei ole nähty sitten kylmän sodan. Venäjän asevoimien vastaanottaman uuden ja modernisoidun kaluston määrää ei voi edes vertailla eurooppalaisten valtioiden lukuihin, jotka ovat suurelta osin laskevia määrän osalta ja hyvin vaatimattomia parannuksia laadun suhteen. 

Syyrian kokemusten perusteella kyse on myös erittäin kenttäkelpoisesta materiaalista. Venäjä ei ole Neuvostoliitto voimavaroiltaan, mutta toisin kuin kylmän sodan aikaan, maan johto ei ole ainakaan vielä varustelemassa maataan konkurssiin. Voimatasapaino Euroopassa ei ole kylmän sodan jälkeen ollut koskaan näin vahvasti Venäjän puolella, sillä suurin osa Länsi-Euroopan maista on laiminlyönyt puolustuskykynsä kehittämisen ja Atlanttin rannikon maista muutamia voidaan kohteliaastikin kutsua vapaamatkustajiksi. Venäjän nilkuttavakin eteneminen riittää mainiosti, kun suurimmassa osassa Eurooppaa kyse on heikkenevästä sotilaallisesta kyvystä ja halusta. Kuka olisikaan uskonut, että vuonna 2018 Suomella on keskeisimmiltä osin enemmän operatiivista kalustoa ja väkeä sitä käyttämään kuin Saksalla? Venäjän varusteluohjelma horjuu, mutta etenee ja se on paljon enemmän kuin, mitä pääosassa Eurooppaan on tehty viimeiset 25 vuotta.

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

]]>
18 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259543-venajan-asevarusteluohjelma-ontuu-mutta-etenee-vaajaamatta#comments Ulkomaat Asevarustelu Turpo Turvallisuuspolitiikka Venäjä Vladimir Putin Thu, 16 Aug 2018 05:36:12 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259543-venajan-asevarusteluohjelma-ontuu-mutta-etenee-vaajaamatta
Päättyikö kylmä sota? http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259535-paattyiko-kylma-sota <p><br />Kun NL hajosi ja &quot;kylmä sota&quot; päättyi, monet itäblokin maat liittyivät nopeasti läntiseen puolustusliitto Natoon.&nbsp;&nbsp; Varsinaista uhkaa ei ollut mutta Natoon liityttiin &rdquo;varmuuden vuoksi&rdquo;.&nbsp; Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen NL:sta irtautuneet ja itsenäistyneet valtiot olivat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Latvia, Liettua, Moldova, Tadžikistan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjä ja Viro.</p><p>Pitkään näytti siltä, että Venäjästä tulisi &quot;normaali&quot; eurooppalainen valtio. Monet Euroopan maat vähensivät puolustusmenojaan, Ruotsi jopa luopui asevelvollisuusarmeijasta.</p><p>Kun entinen KGB agentti Putin valittiin presidentiksi, tilanne muuttui.&nbsp; Putin arvioi NL:n hajoamisen geopoliittiseksi katastrofiksi. Vuosina 2005 &ndash; 2010 Venäjällä ilmestynyt neliosainen &ldquo;Uusi Venäjän doktriini&rdquo; määritti Venäjälle kaksi kaikenkattavaa strategista tehtävää.&nbsp;<strong>Aluksi pitää palauttaa Venäjän imperiumi, mutta lopullisena tavoitteena on nousta Yhdysvaltojen tilalle globaaliksi maailmanmahdiksi.</strong>&nbsp; Putinin mukaan tämä oli mahdollista vain vahvan armeijan avulla.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>NL:n jäljiltä Puna-Armeijan kalusto oli vanhentunutta.&nbsp; Käynnistettiin massiivinen asevoimien kehitysohjelma.</p><p>Venäjän varustautuminen johti siihen, että &nbsp;Euroopan maat ryhtyivät jälleen varustautumaan.&nbsp; Se ei johtunut siitä, että Euroopan maiden hallitukset olisivat tehneet &nbsp;päätöksen valmistautua hyökkäämään Venäjälle. &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>****</p><p>&nbsp;</p><p>Nato on määritelty viholliseksi Venäjän sotilasdoktriinissa.&nbsp; Naton uhka Venäjälle on täysin tuulesta temmattu väite, jota Kreml hokee sisäpoliittisista syistä.</p><p>Kreml tarvitsee ulkoista uhkaa sisäpoliittisista syistä.&nbsp; Ulkopoliittisista syistä johtuen on hankalaa nimetä suoraan jokin valtio tällaiseksi uhkaksi.&nbsp; Nato sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti, siinä ei syytetä mitään tiettyä valtiota hyökkääjäksi, ei edes Yhdysvaltoja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Venäjän sotilasdoktriini pitää &nbsp;Natoa hyökkääjänä</strong>.&nbsp; Tarkastellaan siis hieman tätä väitettä.&nbsp; Natoon kuuluu tällä hetkellä 29 valtiota.&nbsp; Naton päätöksentekosääntönä on konsensus eli yksimielisyys. Natossa ei siis äänestetä eikä tehdä enemmistöpäätöksiä. Jokainen jäsenmaa osallistuu päätöksentekoon tasa-arvoisesti.</p><p>On typerää kuvitella, että Naton kaikki 29 jäsenenä päättäisivät yksimielisesti hyökkäyksestä Venäjälle.&nbsp;&nbsp; Siitä huolimatta suomalaiset Naton vastustajat uskovat Kremlin propagandaa ilman mitään kritiikkiä.&nbsp; Vanhan propagandaohjeen mukaan mitä suurempi valhe on, sen varmemmin se uskotaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kremlin propaganda menee läpi valitettavan monelle suomalaiselle. Tuskin Suomen ulkopolitiikka muuttuisi vihamieliseksi Venäjälle vaikka olisimme Naton jäsen.&nbsp; Venäjä on kertonut reagoivansa mikäli Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon. Jos se reagointi on esim. materiaalin ja joukkojen siirtoa Suomen rajalle, ei se haittaa, kunhan ne pysyvät siellä. Mielenkiintoinen kysymys on sitten mistä ne joukot siirretään? Jonkun toisen Natomaan rajalta, vai peräti Kiinan rajalta?</p><p>&nbsp;</p><p>*****&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Donald Trump kertoi perustavansa avaruuspuolustusjoukot.&nbsp; Tämä vaikuttaa Reaganin &quot;tähtien sota&quot; -hankkeelta vaikka virallisesti kerrotaankin joukkojen torjuvan avaruudesta tulevaa uhkaa.</p><p>Putinin asialistalla Helsingissä oli mm. pidättäytyminen avaruuden aseistamisesta.&nbsp; Trump näyttää vähät välittävän Putinin toiveesta. &nbsp;Miten Venäjällä suhtaudutaan noihin Trumpin avaruusjoukkoihin? Riittävätkö rahat varustautumiseen tällä kerralla?&nbsp;&nbsp;&nbsp; Eivät tietenkään riitä ellei koroteta veroja ja supisteta sosiaaliturvaa ja eläkkeitä.&nbsp;&nbsp; Kansannousu siitä seuraisi joten ovat taas puun ja kuoren välissä.</p><p>&nbsp;</p><p>****</p><p>Venäjän liittotasavaltaan kuuluu 21 tasavaltaa. Nimellisesti autonomisilla tasavalloilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa.</p><p>Turvallisuudesta (=armeija) ja &nbsp;ulkopolitiikasta vastaa Kreml (federaatio). &nbsp;Lisäksi Putinin alaisuudessa on 300 tuhannen miehen joukot, jotka on perustettu vastaamaan sisäisestä turvallisuudesta.</p><p>Ei Venäjälle tarvitse hyökätä.&nbsp; Venäjä voi hajota aivan omatoimisesti, riittää kun nämä 21 tasavaltaa saavat täyden itsenäisyyden.</p><p>Kun Venäjän liittovaltiolta loppuvat rahat, on hyvin todennäköistä, että tasavallat ottavat ohjakset omiin käsiinsä ja yrittävät selviytyä ilman Kremliä. &nbsp;Siinä vaiheessa taloudellista apua varmaankin tarjotaan monelta taholta (esim. Kiina) niille tasavalloille, joilla on runsaita luonnonvaroja.</p><p>&nbsp;</p><p>*****</p><p>&nbsp;</p><p>Machiavellin mukaan ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: eräät ymmärtävät kaiken omilla aivoillaan, toiset vasta selittämisen jälkeen ja lopuille ei asia selviä sittenkään.</p><p>Mietitään vielä omilla aivoilla mitä Nato hyötyisi hyökkäyksestä Venäjälle, miten päätös tehtäisiin ja miten &rdquo;sotasaalis&rdquo; jaettaisiin.&nbsp; Jos kaikesta huolimatta nykyiset 29 jäsentä tekisivät hyökkäyspäätöksen, Naton jäsenenä Suomi 100% varmuudella olisi vastaan ja torppaisi hankkeen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Kun NL hajosi ja "kylmä sota" päättyi, monet itäblokin maat liittyivät nopeasti läntiseen puolustusliitto Natoon.   Varsinaista uhkaa ei ollut mutta Natoon liityttiin ”varmuuden vuoksi”.  Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen NL:sta irtautuneet ja itsenäistyneet valtiot olivat Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Latvia, Liettua, Moldova, Tadžikistan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Venäjä ja Viro.

Pitkään näytti siltä, että Venäjästä tulisi "normaali" eurooppalainen valtio. Monet Euroopan maat vähensivät puolustusmenojaan, Ruotsi jopa luopui asevelvollisuusarmeijasta.

Kun entinen KGB agentti Putin valittiin presidentiksi, tilanne muuttui.  Putin arvioi NL:n hajoamisen geopoliittiseksi katastrofiksi. Vuosina 2005 – 2010 Venäjällä ilmestynyt neliosainen “Uusi Venäjän doktriini” määritti Venäjälle kaksi kaikenkattavaa strategista tehtävää. Aluksi pitää palauttaa Venäjän imperiumi, mutta lopullisena tavoitteena on nousta Yhdysvaltojen tilalle globaaliksi maailmanmahdiksi.  Putinin mukaan tämä oli mahdollista vain vahvan armeijan avulla. 

 

NL:n jäljiltä Puna-Armeijan kalusto oli vanhentunutta.  Käynnistettiin massiivinen asevoimien kehitysohjelma.

Venäjän varustautuminen johti siihen, että  Euroopan maat ryhtyivät jälleen varustautumaan.  Se ei johtunut siitä, että Euroopan maiden hallitukset olisivat tehneet  päätöksen valmistautua hyökkäämään Venäjälle.   

 

****

 

Nato on määritelty viholliseksi Venäjän sotilasdoktriinissa.  Naton uhka Venäjälle on täysin tuulesta temmattu väite, jota Kreml hokee sisäpoliittisista syistä.

Kreml tarvitsee ulkoista uhkaa sisäpoliittisista syistä.  Ulkopoliittisista syistä johtuen on hankalaa nimetä suoraan jokin valtio tällaiseksi uhkaksi.  Nato sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti, siinä ei syytetä mitään tiettyä valtiota hyökkääjäksi, ei edes Yhdysvaltoja.

 

Venäjän sotilasdoktriini pitää  Natoa hyökkääjänä.  Tarkastellaan siis hieman tätä väitettä.  Natoon kuuluu tällä hetkellä 29 valtiota.  Naton päätöksentekosääntönä on konsensus eli yksimielisyys. Natossa ei siis äänestetä eikä tehdä enemmistöpäätöksiä. Jokainen jäsenmaa osallistuu päätöksentekoon tasa-arvoisesti.

On typerää kuvitella, että Naton kaikki 29 jäsenenä päättäisivät yksimielisesti hyökkäyksestä Venäjälle.   Siitä huolimatta suomalaiset Naton vastustajat uskovat Kremlin propagandaa ilman mitään kritiikkiä.  Vanhan propagandaohjeen mukaan mitä suurempi valhe on, sen varmemmin se uskotaan. 

 

Kremlin propaganda menee läpi valitettavan monelle suomalaiselle. Tuskin Suomen ulkopolitiikka muuttuisi vihamieliseksi Venäjälle vaikka olisimme Naton jäsen.  Venäjä on kertonut reagoivansa mikäli Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon. Jos se reagointi on esim. materiaalin ja joukkojen siirtoa Suomen rajalle, ei se haittaa, kunhan ne pysyvät siellä. Mielenkiintoinen kysymys on sitten mistä ne joukot siirretään? Jonkun toisen Natomaan rajalta, vai peräti Kiinan rajalta?

 

***** 

 

Donald Trump kertoi perustavansa avaruuspuolustusjoukot.  Tämä vaikuttaa Reaganin "tähtien sota" -hankkeelta vaikka virallisesti kerrotaankin joukkojen torjuvan avaruudesta tulevaa uhkaa.

Putinin asialistalla Helsingissä oli mm. pidättäytyminen avaruuden aseistamisesta.  Trump näyttää vähät välittävän Putinin toiveesta.  Miten Venäjällä suhtaudutaan noihin Trumpin avaruusjoukkoihin? Riittävätkö rahat varustautumiseen tällä kerralla?    Eivät tietenkään riitä ellei koroteta veroja ja supisteta sosiaaliturvaa ja eläkkeitä.   Kansannousu siitä seuraisi joten ovat taas puun ja kuoren välissä.

 

****

Venäjän liittotasavaltaan kuuluu 21 tasavaltaa. Nimellisesti autonomisilla tasavalloilla on oma perustuslakinsa, presidenttinsä ja parlamenttinsa.

Turvallisuudesta (=armeija) ja  ulkopolitiikasta vastaa Kreml (federaatio).  Lisäksi Putinin alaisuudessa on 300 tuhannen miehen joukot, jotka on perustettu vastaamaan sisäisestä turvallisuudesta.

Ei Venäjälle tarvitse hyökätä.  Venäjä voi hajota aivan omatoimisesti, riittää kun nämä 21 tasavaltaa saavat täyden itsenäisyyden.

Kun Venäjän liittovaltiolta loppuvat rahat, on hyvin todennäköistä, että tasavallat ottavat ohjakset omiin käsiinsä ja yrittävät selviytyä ilman Kremliä.  Siinä vaiheessa taloudellista apua varmaankin tarjotaan monelta taholta (esim. Kiina) niille tasavalloille, joilla on runsaita luonnonvaroja.

 

*****

 

Machiavellin mukaan ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: eräät ymmärtävät kaiken omilla aivoillaan, toiset vasta selittämisen jälkeen ja lopuille ei asia selviä sittenkään.

Mietitään vielä omilla aivoilla mitä Nato hyötyisi hyökkäyksestä Venäjälle, miten päätös tehtäisiin ja miten ”sotasaalis” jaettaisiin.  Jos kaikesta huolimatta nykyiset 29 jäsentä tekisivät hyökkäyspäätöksen, Naton jäsenenä Suomi 100% varmuudella olisi vastaan ja torppaisi hankkeen.

 

]]>
21 http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259535-paattyiko-kylma-sota#comments Nato Venäjä Wed, 15 Aug 2018 19:28:15 +0000 Matti Villikari http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259535-paattyiko-kylma-sota
Georgian miehittäminen jatkuu http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259228-georgian-miehittaminen-jatkuu <p>Venäjä ei epäröi käyttää aseitaan: fyysistä voimaa ja henkistä painostusta. Hyökkäys on edellisten kymmenen vuoden aikana toiminut Georgiassa ja Ukrainassa. Kumpikaan maa ei ole taipunut, mutta hyödyntämällä vahvuuksiaan ja naapureissa viriteltyä &rdquo;itsemääräämisoikeutta&rdquo; Venäjä on voinut toteuttaa ikiaikaista puolustautumistaan.</p> <p>Venäjän toimia on pidetty jo vuosia reaktiona maailman muuttumiseen. Venäjän nykyjohdon politiikkaa kritiikittä tukeva, Moskovan yliopistossa tv-journalismin opetusta johtava Vitali Tretjakov kiteyttää Moskovan tunnot Facebookissaan. Turvallisuuspoliittisessa puheessaan Münchenissä 10. päivä helmikuuta vuonna 2007 Putin osoitti teorian. Käytännön toimet Venäjä aloitti 8. päivä elokuuta 2008.</p> <p>Venäjän on nähty halunneen hyökkäyksellään Georgiaan osoittaa, että se ei hyväksy Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton laajenemista rajoilleen. Pienten kansojen oma ääni voi olla ajoittain heikko, mutta omista asioista on voitava päättää itse kuten Montenegron liittyminen Naton jäseneksi osoittaa.</p> <p>Presidentti Vladimir Putinin ulkopoliittisen linjan muuttuminen aggressiiviseksi ajoitetaan yleisesti vuoteen 2007, mutta juurisyiden voi katsoa olevan vieläkin syvemmällä Jugoslavian hajoamisessa, ja ennen muuta Serbian slaaviveljien tukemisessa epäonnistumisessa. Lännen avulla toteutetulla Kosovon itsenäistymisellä oli merkittävä symboliarvo, jonka venäläiset ymmärtävät hyvin.</p> <p>Suurlähettiläs <a href="https://blogit.apu.fi/koponen/kirja-arvio-itsenaisyyden-ilmansuunnat/">Heikki Talvitie muistuttaa kirjassa Itsenäisyyden ilmansuunnat</a>, että: &rdquo;Lännen sotilaalliset toimet Kosovossa olivat jatkossa aina se ennakkotapaus, johon Venäjä saattoi vedota puuttuessaan alueellisiin konflikteihin omaksi etupiirikseen mieltämällään alueella.&rdquo;&nbsp;</p> <p>Kosovon itsenäisyyden tunnustivat nopeasti monet maat, mutta Georgiasta irrotettujen Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden on tunnustanut vain muutama maa: Venäjän lisäksi Nicaragua, Venezuela, Nauru ja viimeisimpänä toukokuussa Syyria, jonka johtaja piti yhtenä Georgian sodan selkeänä johtopäätöksenä jo vuonna 2008 sitä, että Venäjän ja Syyrian on lisättävä asekauppaansa. <a href="http://georgiatoday.ge/news/11744/President-Margvelashvili-on-August-War-Anniversary">Muistopäivänä Georgiassa on vedottu muuuhun maailmaan, ettei pienvaltioita tunnustettaisi itsenäisiksi. </a></p> <p>Sotilasneuvonantajien ja palkkasotureiden lähettämisessä ovat kunnostautuneet monet muutkin maat, mutta Venäjä on osoittanut sen, että naapurimaiden sisäpolitiikkaan vaikuttamisessa tehokkainta on miehittää siitä osa tai vaikuttaa niin, että ratkaisematon konflikti&nbsp; niin sanotusti jäätyy. Tällaiset tilanteet ovat entisen Neuvostoliiton alueella tuttuja.</p> <p>**</p> <p>Konflikteihin johtaneiden &rdquo;laillisten&rdquo; syiden kehittely on osa sotatoimia. Sotaa voi tarkastella teoreettisesti ja sen voi kokea &rdquo;miljoonilla&rdquo; tavoilla. Vihollisen ei tarvitse olla sen todellisempi kuin mitä propagandassa määritellään. Väkivallan käytön syntysyyt ovat joka tapauksessa syvällä ja konfliktin kärjistyminen monimutkainen tapahtumien sarja.</p> <p>Tutkimuksessa voidaan selvittää vaikkapa millaista tarinaa milloinkin on tarjottu, mutta sodista saadaan harvoin &ndash; jos koskaan, kerrottua mitään yhtenäistä tarinaa. Eivätkä sodat Etelä-Kaukasuksella&nbsp; tee poikkeusta.</p> <p>Vuonna 2008 Tbilisin ja Gorin välisellä maantiellä liikkui venäläinen huoltokolonna. <a href="https://www.uusisuomi.fi/asiasanat/us-georgiassa">Olin yksi kymmenistä toimittajista, jotka seurasivat epäuskoisena kolonnan etenemistä kohti Georgian pääkaupunkia. </a></p> <p>Miehistön jäsenet vastasivat kyselyyni, että he olivat tulossa Tšetšeniasta. Sitä milloin he olivat tulleet ja mihin matkalla, emme me maantiellä olleet voineet tietää.</p> <p>Osalle siviileistä pakomatka taistelujen alta ei ollut ensimmäinen. Georgiassa sodittiin jo 1990-luvun alussa, mutta itsenäisiksi pyrkivät alueet olivat osa Georgiaa.</p> <p>Georgialaisten tienvarsiin jättämästä kalustosta päättelin ja pakolaisilta kuulin, että heidän joukkonsa oli lyöty nopeasti. Puhuttiin verilöylystä. Paitsi maan pääkaupunki, uhattuna näyttivät olevan myös maan taloudelle tärkeät kaasuputket. Venäläiset väittivät estäneensä kansanmurhan, georgialaisilta suljettiin mahdollisuus saada tietoa Venäjältä.</p> <p>**</p> <p>Elokuun 2008 tapahtumia kutsutaan Venäjällä yleisimmin &rdquo;aseelliseksi konfliktiksi Etelä-Ossetiassa&rdquo;. Lännessä taas on totuttu nimitykseen Venäjän ja Georgian sota. Vaikka sotatoimet kestivät aktiivisesti vain viisi päivää, katsotaan että kysymys oli nimenomaan sodasta &ndash; Euroopan ensimmäisestä 2000-luvulla.</p> <p>Kymmenessä vuodessa Venäjä on vahvistanut asemansa niin Etelä-Ossetiassa kuin Abhasiassa, mutta ei ole kuihduttanut georgialaisten halua sitoutua eurooppalaisempaan politiikkaan, jota Venäjä vastustaa yhtä johdonmukaisesti kuin 10 vuotta sitten. Osseetit ja abhaasit ovat mielestään ansainneet itsenäisyytensä, mutta samaan aikaan monet muualla katsovat, että hyväksymällä Venäjän toimet Georgiassa on mahdollistettu Venäjän masinoima väkivalta Ukrainassa.</p> <p>Venäjällä Georgian operaatioon liittyy tietenkin paljon selittämätöntä kuten se, että maassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, kuka määräsi joukot etenemään Georgian puolelle. Konfliktin alkaessa presidentin virkaa toimitti nykyinen pääministeri Dmitri Medvedev. Putin oli puolestaan vuosina 2008-2012 pääministerinä eikä siis maan sotilaiden ylimpänä komentajana.</p> <p>Putinin propagandakoneiston hyvin tuntevan, politiikan vaikuttajan <a href="https://snob.ru/entry/164271?utm_source=fb&amp;utm_medium=social&amp;utm_campaign=snob&amp;utm_content=column">Gleb Pavlovskin mukaan Venäjällä kunnian sodasta yrittivät ottaa niin entinen kuin nykyinen presidentti, mutta mikä oli voiton tavoite?</a> Yksin Etelä-Ossetian itsenäistyminen ei riitä.</p> <p>&rdquo;Tshinvalista piti tulla Saakašvilin Krim. Mutta ei tullut.&rdquo;</p> <p>Poliittiseksi kiertolaiseksi muuntuneen Mihail Saakašvilin ja Venäjän johdon suhteet ovat olleet kehnot. Julkisuudessa olleesta päätellen jopa vihamieliset.</p> <p><a href="https://www.kommersant.ru/doc/3706103">Venäjän johdon suosimassa Kommersant-lehdessä muistutetaan</a>, että toisaalta Saakašvilia kunnioitetaan, koska hänen aikanaan maa muuttui totaalisesti: hallinto kukisti rikolliset lainsäädännöllä, luotiin uusi poliisilaitos, joka on pysynyt jatkuvasti lahjomattomana, parannettiin liiketoimintaympäristö ja rakennettiin teitä sekä lomakeskuksia. Toisaalta häntä vihataan, koska liike-elämä koetaan vieraannuttavaksi sekä valtion turvallisuuspalvelujen rajattoman vallan, protestien rajujen tukahduttamistoimien, jatkuvan seurannan ja salakuuntelun, ylitäysien vankiloiden ja eliitin korruption takia.</p> <p>Sotatappion jälkeen Saakašvili oli Georgian johdossa vuoteen 2013 asti ja poistui sen jälkeen maasta välttääkseen vankilan. Hän yritti vielä poliittista uraa Ukrainassa, mutta presidentti Petro Porošenkon kanssa sattuneen konfliktin jälkeen hän menetti Ukrainan kansalaisuuden ja hänet karkotettiin maasta.</p> <p>Georgian sodan aikaan Ukraina tuki maata avoimesti. Venäjälle Saakašvilin aloittamat muutokset ovat muistutus demokratisoitumiskehityksen mahdollisuudesta. Ukrainan tavoin Georgia pyrkii kehittämään talouttaan mieluummin länteen kuin historialliseen entiseen Neuvostoliittoon tukeutuen.</p> <p>Venäjä on tietenkin edelleen myös pelottava, ja sen takia suurin osa georgialaisista haluaa maan liittyvän EU:hun. &rdquo;Vain siellä voi säilyttää suvereenin itsenäisyyden. Siellä on enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia&rdquo;, toteaa liikemies David Ninua venäläislehden haastattelussa.</p> <p>**</p> <p>Muistopäivänä jokainen miettii, miten itse kokee sodan. Sotaa voi tutkia ja tapahtumien taustoja selvittää mitä moninaisimmilla tavoilla.</p> <p>Vietnamin vuosia jatkuneesta sodasta puhuttiin ensimmäisenä televisiosotana. Venäjän ja Georgian kahakointi osoitti, että tiedotusvälineiden lisäksi on hallittava internetin mahdollisuudet. Propagandan lisäksi on kyettävä iskemäään tärkeisiin kohteisiin - ajoissa. Kesällä 2008 hajautetut palvelunestohyökkäykset Georgian hallitusta vastaan alkoivat kaksi viikkoa ennen Venäjän ja Georgian välistä sotaa.</p> <p>Tarkkaan on mahdotonta sanoa sitä, milloin &rdquo;internetsotilaat&rdquo; iskivät ensi kerran, <a href="https://meduza.io/en/feature/2018/08/07/it-s-our-time-to-serve-the-motherland">mutta Georgian sotaa viriteltäessä Venäjä käytti tuolloin laajalle yleisölle tuntemattomia epätavallisia keinoja.</a> Hakkereiden osuutta ei ole vuosiin epäilty, vaikka niin sanottujen trollien tehosta on syystä puhuttu.</p> <p>Sodanaikaiseen propagandaan kuului sekin, että Saakašvilin oli uhottava. Hän jopa vertasi Venäjän hyökkäystä maahansa meidän omaan talvisotaamme. &nbsp;Diplomaattien tehtäväksi jäi määritellä Georgian aloittaneen sodan ja Venäjän vastanneen kohtuuttomalla voimalla.</p> <p>Kun Saakašvili sanoo, että Venäjän hyökkäys kohti maan pääkaupunkia Tbilisiä pysähtyi vasta, kun Yhdysvallat oli valmis antamaan apua, ollaan siinä mielessä asioiden ytimessä, että väitettä on mahdotonta täysin kumota. Venäjä on pysynyt kannassaan, jonka mukaan se ei hyökännyt ja aiheuttanut suursodan vaaraa eikä mitään suunnitelmaa Georgian miehittämiseksi ollut olemassa.</p> <p>Facebook-keskustelussa historioitsija Lev Lurie arvioi, että Georgiassa ja Ukrainassa toteutuu sama kaava. Venäjä toimii, koska sillä on siihen tarvittava kyky. Itä-Ukraina on vain kaupankäyntiä varten.</p> <p>Realistina itseään pitävä voi hyvinkin sanoa, että Ukrainan olisi syytä unohtaa Venäjän itseensä yhä tiukemmin sitouttama alue samalla tavalla kuin suomalaiset ovat jättäneet Karjalan kannaksen Terijoen, saksalaiset kylpyläkaupunkinsa Karlsbadin, georgialaiset Abhasian pääkaupungin Suhumin.</p> <p>Georgialla tai Ukrainalla ei vaikuta olevan mitään kiirettä unohtaa, ja historioitsijat muistavat tietenkin korostaa, etteivät tapahtumat koskaan toistu samanlaisina.</p> <p><a href="https://www.ulkopolitist.fi/2018/08/08/georgian-sodan-oppi-jai-lannelle-laiskanlaksyksi/">THE Ulkopolitist.: Georgian sodan oppi jäi lännelle laiskanläksyksi</a></p> <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10334299">YLE: Venäjä osoitti kymmenen vuotta sitten, että se on valmis sotimaan naapurimaissa &ndash; Georgian sota opetti nämä viisi asiaa</a></p> <p>Mihail Saakašvilin haastattelu Novaja Gazetassa (ve) (Jos georgilaiset teille hymyilevätkin, se ei tarkoita heidän unohtaneen) <a href="https://www.novayagazeta.ru/articles/2018/08/07/77423-esli-gruziny-vam-ulybayutsya-eto-esche-ne-znachit-chto-oni-vse-zabyli?utm_source=snob&amp;utm_medium=fb&amp;utm_campaign=partner">&laquo;Если грузины вам улыбаются, это еще не значит, что они все забыли&raquo;</a></p> <p>Tamar Beruchashvili<em> Georgian ambassador in the UK </em><a href="https://www.theguardian.com/world/2018/aug/07/western-allies-should-stand-up-for-georgia-against-russia?CMP=share_btn_tw">Western allies should stand up for Georgia against Russia</a></p> <p>Kommersant: Medevdev (Venäjä sai tärkeimmän - rauhan) <a href="https://www.kommersant.ru/doc/3707031?utm_source=twitter.com&amp;utm_medium=social&amp;utm_campaign=amplifr_social">&laquo;Россия получила главное &mdash; мир&raquo;</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> Venäjä ei epäröi käyttää aseitaan: fyysistä voimaa ja henkistä painostusta. Hyökkäys on edellisten kymmenen vuoden aikana toiminut Georgiassa ja Ukrainassa. Kumpikaan maa ei ole taipunut, mutta hyödyntämällä vahvuuksiaan ja naapureissa viriteltyä ”itsemääräämisoikeutta” Venäjä on voinut toteuttaa ikiaikaista puolustautumistaan.

Venäjän toimia on pidetty jo vuosia reaktiona maailman muuttumiseen. Venäjän nykyjohdon politiikkaa kritiikittä tukeva, Moskovan yliopistossa tv-journalismin opetusta johtava Vitali Tretjakov kiteyttää Moskovan tunnot Facebookissaan. Turvallisuuspoliittisessa puheessaan Münchenissä 10. päivä helmikuuta vuonna 2007 Putin osoitti teorian. Käytännön toimet Venäjä aloitti 8. päivä elokuuta 2008.

Venäjän on nähty halunneen hyökkäyksellään Georgiaan osoittaa, että se ei hyväksy Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton laajenemista rajoilleen. Pienten kansojen oma ääni voi olla ajoittain heikko, mutta omista asioista on voitava päättää itse kuten Montenegron liittyminen Naton jäseneksi osoittaa.

Presidentti Vladimir Putinin ulkopoliittisen linjan muuttuminen aggressiiviseksi ajoitetaan yleisesti vuoteen 2007, mutta juurisyiden voi katsoa olevan vieläkin syvemmällä Jugoslavian hajoamisessa, ja ennen muuta Serbian slaaviveljien tukemisessa epäonnistumisessa. Lännen avulla toteutetulla Kosovon itsenäistymisellä oli merkittävä symboliarvo, jonka venäläiset ymmärtävät hyvin.

Suurlähettiläs Heikki Talvitie muistuttaa kirjassa Itsenäisyyden ilmansuunnat, että: ”Lännen sotilaalliset toimet Kosovossa olivat jatkossa aina se ennakkotapaus, johon Venäjä saattoi vedota puuttuessaan alueellisiin konflikteihin omaksi etupiirikseen mieltämällään alueella.” 

Kosovon itsenäisyyden tunnustivat nopeasti monet maat, mutta Georgiasta irrotettujen Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden on tunnustanut vain muutama maa: Venäjän lisäksi Nicaragua, Venezuela, Nauru ja viimeisimpänä toukokuussa Syyria, jonka johtaja piti yhtenä Georgian sodan selkeänä johtopäätöksenä jo vuonna 2008 sitä, että Venäjän ja Syyrian on lisättävä asekauppaansa. Muistopäivänä Georgiassa on vedottu muuuhun maailmaan, ettei pienvaltioita tunnustettaisi itsenäisiksi.

Sotilasneuvonantajien ja palkkasotureiden lähettämisessä ovat kunnostautuneet monet muutkin maat, mutta Venäjä on osoittanut sen, että naapurimaiden sisäpolitiikkaan vaikuttamisessa tehokkainta on miehittää siitä osa tai vaikuttaa niin, että ratkaisematon konflikti  niin sanotusti jäätyy. Tällaiset tilanteet ovat entisen Neuvostoliiton alueella tuttuja.

**

Konflikteihin johtaneiden ”laillisten” syiden kehittely on osa sotatoimia. Sotaa voi tarkastella teoreettisesti ja sen voi kokea ”miljoonilla” tavoilla. Vihollisen ei tarvitse olla sen todellisempi kuin mitä propagandassa määritellään. Väkivallan käytön syntysyyt ovat joka tapauksessa syvällä ja konfliktin kärjistyminen monimutkainen tapahtumien sarja.

Tutkimuksessa voidaan selvittää vaikkapa millaista tarinaa milloinkin on tarjottu, mutta sodista saadaan harvoin – jos koskaan, kerrottua mitään yhtenäistä tarinaa. Eivätkä sodat Etelä-Kaukasuksella  tee poikkeusta.

Vuonna 2008 Tbilisin ja Gorin välisellä maantiellä liikkui venäläinen huoltokolonna. Olin yksi kymmenistä toimittajista, jotka seurasivat epäuskoisena kolonnan etenemistä kohti Georgian pääkaupunkia.

Miehistön jäsenet vastasivat kyselyyni, että he olivat tulossa Tšetšeniasta. Sitä milloin he olivat tulleet ja mihin matkalla, emme me maantiellä olleet voineet tietää.

Osalle siviileistä pakomatka taistelujen alta ei ollut ensimmäinen. Georgiassa sodittiin jo 1990-luvun alussa, mutta itsenäisiksi pyrkivät alueet olivat osa Georgiaa.

Georgialaisten tienvarsiin jättämästä kalustosta päättelin ja pakolaisilta kuulin, että heidän joukkonsa oli lyöty nopeasti. Puhuttiin verilöylystä. Paitsi maan pääkaupunki, uhattuna näyttivät olevan myös maan taloudelle tärkeät kaasuputket. Venäläiset väittivät estäneensä kansanmurhan, georgialaisilta suljettiin mahdollisuus saada tietoa Venäjältä.

**

Elokuun 2008 tapahtumia kutsutaan Venäjällä yleisimmin ”aseelliseksi konfliktiksi Etelä-Ossetiassa”. Lännessä taas on totuttu nimitykseen Venäjän ja Georgian sota. Vaikka sotatoimet kestivät aktiivisesti vain viisi päivää, katsotaan että kysymys oli nimenomaan sodasta – Euroopan ensimmäisestä 2000-luvulla.

Kymmenessä vuodessa Venäjä on vahvistanut asemansa niin Etelä-Ossetiassa kuin Abhasiassa, mutta ei ole kuihduttanut georgialaisten halua sitoutua eurooppalaisempaan politiikkaan, jota Venäjä vastustaa yhtä johdonmukaisesti kuin 10 vuotta sitten. Osseetit ja abhaasit ovat mielestään ansainneet itsenäisyytensä, mutta samaan aikaan monet muualla katsovat, että hyväksymällä Venäjän toimet Georgiassa on mahdollistettu Venäjän masinoima väkivalta Ukrainassa.

Venäjällä Georgian operaatioon liittyy tietenkin paljon selittämätöntä kuten se, että maassa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, kuka määräsi joukot etenemään Georgian puolelle. Konfliktin alkaessa presidentin virkaa toimitti nykyinen pääministeri Dmitri Medvedev. Putin oli puolestaan vuosina 2008-2012 pääministerinä eikä siis maan sotilaiden ylimpänä komentajana.

Putinin propagandakoneiston hyvin tuntevan, politiikan vaikuttajan Gleb Pavlovskin mukaan Venäjällä kunnian sodasta yrittivät ottaa niin entinen kuin nykyinen presidentti, mutta mikä oli voiton tavoite? Yksin Etelä-Ossetian itsenäistyminen ei riitä.

”Tshinvalista piti tulla Saakašvilin Krim. Mutta ei tullut.”

Poliittiseksi kiertolaiseksi muuntuneen Mihail Saakašvilin ja Venäjän johdon suhteet ovat olleet kehnot. Julkisuudessa olleesta päätellen jopa vihamieliset.

Venäjän johdon suosimassa Kommersant-lehdessä muistutetaan, että toisaalta Saakašvilia kunnioitetaan, koska hänen aikanaan maa muuttui totaalisesti: hallinto kukisti rikolliset lainsäädännöllä, luotiin uusi poliisilaitos, joka on pysynyt jatkuvasti lahjomattomana, parannettiin liiketoimintaympäristö ja rakennettiin teitä sekä lomakeskuksia. Toisaalta häntä vihataan, koska liike-elämä koetaan vieraannuttavaksi sekä valtion turvallisuuspalvelujen rajattoman vallan, protestien rajujen tukahduttamistoimien, jatkuvan seurannan ja salakuuntelun, ylitäysien vankiloiden ja eliitin korruption takia.

Sotatappion jälkeen Saakašvili oli Georgian johdossa vuoteen 2013 asti ja poistui sen jälkeen maasta välttääkseen vankilan. Hän yritti vielä poliittista uraa Ukrainassa, mutta presidentti Petro Porošenkon kanssa sattuneen konfliktin jälkeen hän menetti Ukrainan kansalaisuuden ja hänet karkotettiin maasta.

Georgian sodan aikaan Ukraina tuki maata avoimesti. Venäjälle Saakašvilin aloittamat muutokset ovat muistutus demokratisoitumiskehityksen mahdollisuudesta. Ukrainan tavoin Georgia pyrkii kehittämään talouttaan mieluummin länteen kuin historialliseen entiseen Neuvostoliittoon tukeutuen.

Venäjä on tietenkin edelleen myös pelottava, ja sen takia suurin osa georgialaisista haluaa maan liittyvän EU:hun. ”Vain siellä voi säilyttää suvereenin itsenäisyyden. Siellä on enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia”, toteaa liikemies David Ninua venäläislehden haastattelussa.

**

Muistopäivänä jokainen miettii, miten itse kokee sodan. Sotaa voi tutkia ja tapahtumien taustoja selvittää mitä moninaisimmilla tavoilla.

Vietnamin vuosia jatkuneesta sodasta puhuttiin ensimmäisenä televisiosotana. Venäjän ja Georgian kahakointi osoitti, että tiedotusvälineiden lisäksi on hallittava internetin mahdollisuudet. Propagandan lisäksi on kyettävä iskemäään tärkeisiin kohteisiin - ajoissa. Kesällä 2008 hajautetut palvelunestohyökkäykset Georgian hallitusta vastaan alkoivat kaksi viikkoa ennen Venäjän ja Georgian välistä sotaa.

Tarkkaan on mahdotonta sanoa sitä, milloin ”internetsotilaat” iskivät ensi kerran, mutta Georgian sotaa viriteltäessä Venäjä käytti tuolloin laajalle yleisölle tuntemattomia epätavallisia keinoja. Hakkereiden osuutta ei ole vuosiin epäilty, vaikka niin sanottujen trollien tehosta on syystä puhuttu.

Sodanaikaiseen propagandaan kuului sekin, että Saakašvilin oli uhottava. Hän jopa vertasi Venäjän hyökkäystä maahansa meidän omaan talvisotaamme.  Diplomaattien tehtäväksi jäi määritellä Georgian aloittaneen sodan ja Venäjän vastanneen kohtuuttomalla voimalla.

Kun Saakašvili sanoo, että Venäjän hyökkäys kohti maan pääkaupunkia Tbilisiä pysähtyi vasta, kun Yhdysvallat oli valmis antamaan apua, ollaan siinä mielessä asioiden ytimessä, että väitettä on mahdotonta täysin kumota. Venäjä on pysynyt kannassaan, jonka mukaan se ei hyökännyt ja aiheuttanut suursodan vaaraa eikä mitään suunnitelmaa Georgian miehittämiseksi ollut olemassa.

Facebook-keskustelussa historioitsija Lev Lurie arvioi, että Georgiassa ja Ukrainassa toteutuu sama kaava. Venäjä toimii, koska sillä on siihen tarvittava kyky. Itä-Ukraina on vain kaupankäyntiä varten.

Realistina itseään pitävä voi hyvinkin sanoa, että Ukrainan olisi syytä unohtaa Venäjän itseensä yhä tiukemmin sitouttama alue samalla tavalla kuin suomalaiset ovat jättäneet Karjalan kannaksen Terijoen, saksalaiset kylpyläkaupunkinsa Karlsbadin, georgialaiset Abhasian pääkaupungin Suhumin.

Georgialla tai Ukrainalla ei vaikuta olevan mitään kiirettä unohtaa, ja historioitsijat muistavat tietenkin korostaa, etteivät tapahtumat koskaan toistu samanlaisina.

THE Ulkopolitist.: Georgian sodan oppi jäi lännelle laiskanläksyksi

YLE: Venäjä osoitti kymmenen vuotta sitten, että se on valmis sotimaan naapurimaissa – Georgian sota opetti nämä viisi asiaa

Mihail Saakašvilin haastattelu Novaja Gazetassa (ve) (Jos georgilaiset teille hymyilevätkin, se ei tarkoita heidän unohtaneen) «Если грузины вам улыбаются, это еще не значит, что они все забыли»

Tamar Beruchashvili Georgian ambassador in the UK Western allies should stand up for Georgia against Russia

Kommersant: Medevdev (Venäjä sai tärkeimmän - rauhan) «Россия получила главное — мир»

 

 

]]>
46 http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259228-georgian-miehittaminen-jatkuu#comments Ulkomaat Georgia Kosovo Ukraina Venäjä Wed, 08 Aug 2018 20:27:38 +0000 Jarmo Koponen http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259228-georgian-miehittaminen-jatkuu
Kovaa turvallisuuspolitiikkaa http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa <p>Jos tulevat eduskuntavaalit ovat merkittävät palkansaajan palkkakehitykselle, niin ne ovat merkittävät myös koko Itämeren turvallisuuspolitiikan suunnalle.</p><p>NATOn pienimmät maat miettivät julkisesti voivatko he tosipaikan tullen luottaa NATOn turvatakuisiin, eli siihen, että Yhdysvallat tulevat heidän avuksi kriisin sattuessa. Ja tulevatko Euroopankaan maat, koska koko NATO nojaa vahvasti USA:n asevoimiin? Olisiko Suomen asema Viroa tai Montenegroa parempi? Asukasmäärän mukaan Suomi asettuisi NATO-maissa Tanskan ja Norjan kokoisten pienten maiden joukkoon. Tanskan sotilasmenot ovat yli neljä miljardia eli yli miljardi euroa enemmän kuin Suomella. Norjan sotilasmenot ylittävät jo seitsemän miljardin. Nämä meidän tulee pitää mielessä, jos mietimme NATOn jäsenyyttä, joka toisi meille velvollisuuden auttaa Baltian maita, jotka eivät puolestaan tuo Yhdysvalloille mitään, mitä he tarvitsisivat.</p><p>Yhdysvaltojen poukkoileva ulkopolitiikka voidaan Euroopan kannalta ratkaista vain siten, että me alamme itse ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta turvallisuuspolitiikastamme. Tämä on mahdollista vain uskottavalla yhteisellä EU:n laajuisella ulkopolitiikalla ja uskottavilla asevoimilla. Tuhansien vuosien ajan yhteiskuntien toimintaa ovat määritelleet sen asevoimien kyvykkyys, eikä tähän ole näköpiirissä muutosta. Vaikka asevoimia ei tarvitakaan enää niinkään resurssien kaappaamiseen heikommalta osapuolelta, koska maailmankauppa on vapautunut, tarvitaan niitä sitäkin enemmän turvaamaan nämä kauppareitit ja olemaan pelote muille maille olla häiritsemättä vapaata kaupankäyntiä. Tässä erityisesti merenkulun vapaa kulku on tärkeintä, kuten se on ollut jo muinaisen Roomankin ajoilta asti. Erityisesti Venäjälle Itämeri on henkireikä. Jos Venäjän Euroopan puolisessa osassa asuu lähes 80 % sen väestöstä, niin kulkee myös sen Euroopan puoleisista satamista saman verran ulkomaankaupasta. Venäjän omat jäämeren satamat eivät kykenisi kriisin sattuessa ruokkimaan Venäjän Euroopan puoleista väestöä ja sen tarpeita.</p><p>Tämän lisäksi saman verran, eli noin 80 %, kulkee myös internet-liikenteestä Itämeren, ja erityisesti Suomen kautta Venäjälle. Datan käyttö ja sen vapaa kulkeminen on nykyään yhteiskunnille kriittisen tärkeää. Jos Suomen ja Ahvenanmaan välillä olevista kaapeleista katkeaa se, joka käsittelee pankkiliikennettä, saamme heittää pankkikorteillamme vesilintua. Sama pätee kaikkeen internet-liikenteeseen. Vähänkään pidemmät tietoliikenteen ja rahaliikenteen katkot johtaisivat yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, sillä kuka sitä ilman palkkaa töissä enää kävisi. Parin piuhan katkaiseminen Itämeren pohjasta voisi siis aiheuttaa Suomelle ja Venäjälle enemmän ongelmia, kuin perinteinen sodankäynti. Suurvallat ovatkin varustaneet sukellusveneensä välineillä, joilla dataliikennettä voidaan häiritä tai jopa estää.</p><p>Riippumatta siitä, onko Suomi NATO-maa vai ei, aiheuttaa se Suomen armeijalle paineita asevoimien kaluston uusimiselle. Paljon puhutut torjuntahävittäjähankinnat ovat niistä suurimmat, mutta sitäkin tärkeämmät. Suomi on perinteisesti ollut rauhanvälittäjämaa. Tälle on ollut historiasta kumpuavat syyt maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Jos kylmän sodan aikana idän ja lännen välillä olisi syttynyt sota, olisi se tarkoittanut sitä, että Suomen yli olisi lentänyt kaikkea mahdollista lentokoneista ydinaseisiin. Pienelläkin todennäköisyydellä osa näistä olisi tippunut meidän maaperällemme, ja suuremmalla todennäköisyydellä Suomen ilmatilasta olisi tullut muiden maiden sotatanner, joka olisi voinut tarkoittaa jopa meidän maaperällemme tippuvia ydinaseita. Vaikka tämä uhka on kylmän sodan jälkeen vähentynyt, niin ei se ole kuitenkaan täysin poissa. Puolueettomalla Suomella tulisikin olla uskottavat ilmavoimat ja ilmatorjuntakyky jo pelkästään sen johdosta, ettei meidän ylitse missään tilanteessa kukaan haluaisi lentää tai ampua.<br />NATO-maana tämä ylilento-ongelma ei koskisi meitä, vaan olisimme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensi-iskun kohde. Ensi-isku kohdistuisi nykypäivänä tietoverkkoon haittaohjelmien avulla, joita arvioidaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti syntyvän eri tahojen toimesta jopa <a href="https://www.av-test.org/en/statistics/malware/">800 miljoonaa kappaletta</a>. Osa näistä on valtiollisesti tuotettuja ja suunniteltuja lamauttamaan yhteiskuntia.</p><p>Nämä asiat luokittelen niin sanotuksi &rdquo;kovaksi turvallisuuspolitiikaksi&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos tulevat eduskuntavaalit ovat merkittävät palkansaajan palkkakehitykselle, niin ne ovat merkittävät myös koko Itämeren turvallisuuspolitiikan suunnalle.

NATOn pienimmät maat miettivät julkisesti voivatko he tosipaikan tullen luottaa NATOn turvatakuisiin, eli siihen, että Yhdysvallat tulevat heidän avuksi kriisin sattuessa. Ja tulevatko Euroopankaan maat, koska koko NATO nojaa vahvasti USA:n asevoimiin? Olisiko Suomen asema Viroa tai Montenegroa parempi? Asukasmäärän mukaan Suomi asettuisi NATO-maissa Tanskan ja Norjan kokoisten pienten maiden joukkoon. Tanskan sotilasmenot ovat yli neljä miljardia eli yli miljardi euroa enemmän kuin Suomella. Norjan sotilasmenot ylittävät jo seitsemän miljardin. Nämä meidän tulee pitää mielessä, jos mietimme NATOn jäsenyyttä, joka toisi meille velvollisuuden auttaa Baltian maita, jotka eivät puolestaan tuo Yhdysvalloille mitään, mitä he tarvitsisivat.

Yhdysvaltojen poukkoileva ulkopolitiikka voidaan Euroopan kannalta ratkaista vain siten, että me alamme itse ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta turvallisuuspolitiikastamme. Tämä on mahdollista vain uskottavalla yhteisellä EU:n laajuisella ulkopolitiikalla ja uskottavilla asevoimilla. Tuhansien vuosien ajan yhteiskuntien toimintaa ovat määritelleet sen asevoimien kyvykkyys, eikä tähän ole näköpiirissä muutosta. Vaikka asevoimia ei tarvitakaan enää niinkään resurssien kaappaamiseen heikommalta osapuolelta, koska maailmankauppa on vapautunut, tarvitaan niitä sitäkin enemmän turvaamaan nämä kauppareitit ja olemaan pelote muille maille olla häiritsemättä vapaata kaupankäyntiä. Tässä erityisesti merenkulun vapaa kulku on tärkeintä, kuten se on ollut jo muinaisen Roomankin ajoilta asti. Erityisesti Venäjälle Itämeri on henkireikä. Jos Venäjän Euroopan puolisessa osassa asuu lähes 80 % sen väestöstä, niin kulkee myös sen Euroopan puoleisista satamista saman verran ulkomaankaupasta. Venäjän omat jäämeren satamat eivät kykenisi kriisin sattuessa ruokkimaan Venäjän Euroopan puoleista väestöä ja sen tarpeita.

Tämän lisäksi saman verran, eli noin 80 %, kulkee myös internet-liikenteestä Itämeren, ja erityisesti Suomen kautta Venäjälle. Datan käyttö ja sen vapaa kulkeminen on nykyään yhteiskunnille kriittisen tärkeää. Jos Suomen ja Ahvenanmaan välillä olevista kaapeleista katkeaa se, joka käsittelee pankkiliikennettä, saamme heittää pankkikorteillamme vesilintua. Sama pätee kaikkeen internet-liikenteeseen. Vähänkään pidemmät tietoliikenteen ja rahaliikenteen katkot johtaisivat yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, sillä kuka sitä ilman palkkaa töissä enää kävisi. Parin piuhan katkaiseminen Itämeren pohjasta voisi siis aiheuttaa Suomelle ja Venäjälle enemmän ongelmia, kuin perinteinen sodankäynti. Suurvallat ovatkin varustaneet sukellusveneensä välineillä, joilla dataliikennettä voidaan häiritä tai jopa estää.

Riippumatta siitä, onko Suomi NATO-maa vai ei, aiheuttaa se Suomen armeijalle paineita asevoimien kaluston uusimiselle. Paljon puhutut torjuntahävittäjähankinnat ovat niistä suurimmat, mutta sitäkin tärkeämmät. Suomi on perinteisesti ollut rauhanvälittäjämaa. Tälle on ollut historiasta kumpuavat syyt maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Jos kylmän sodan aikana idän ja lännen välillä olisi syttynyt sota, olisi se tarkoittanut sitä, että Suomen yli olisi lentänyt kaikkea mahdollista lentokoneista ydinaseisiin. Pienelläkin todennäköisyydellä osa näistä olisi tippunut meidän maaperällemme, ja suuremmalla todennäköisyydellä Suomen ilmatilasta olisi tullut muiden maiden sotatanner, joka olisi voinut tarkoittaa jopa meidän maaperällemme tippuvia ydinaseita. Vaikka tämä uhka on kylmän sodan jälkeen vähentynyt, niin ei se ole kuitenkaan täysin poissa. Puolueettomalla Suomella tulisikin olla uskottavat ilmavoimat ja ilmatorjuntakyky jo pelkästään sen johdosta, ettei meidän ylitse missään tilanteessa kukaan haluaisi lentää tai ampua.
NATO-maana tämä ylilento-ongelma ei koskisi meitä, vaan olisimme maantieteellisen sijaintimme vuoksi ensi-iskun kohde. Ensi-isku kohdistuisi nykypäivänä tietoverkkoon haittaohjelmien avulla, joita arvioidaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti syntyvän eri tahojen toimesta jopa 800 miljoonaa kappaletta. Osa näistä on valtiollisesti tuotettuja ja suunniteltuja lamauttamaan yhteiskuntia.

Nämä asiat luokittelen niin sanotuksi ”kovaksi turvallisuuspolitiikaksi”.

]]>
1 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa#comments Nato Turpo Turvallisuuspolitiikka Ulkopolitiikka Venäjä Wed, 08 Aug 2018 16:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259157-kovaa-turvallisuuspolitiikkaa
Krimiläisen elokuvaohjaajan nälkälakko on jatkunut jo yli 80 päivää http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259177-krimilaisen-elokuvaohjaajan-nalkalakko-on-jatkunut-jo-yli-80-paivaa <p>Krimiläinen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov vangittiin toukokuussa 2014 syytettynä maanalaisesta vastarinnasta niemimaan venäläismiehitystä vastaan. Sentsovia vastaan ei ollut mitään todistusaineistoa, vaan tapaus perustuu kokonaan kahden muun syytetyn todisteluun.</p><p>Aleksei Tširniä ja Gennadi Afanasevia syytettiin yrityksestä polttaa Venäjän hallitsevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen toimisto. Vartijat saivat tulipalon sammutettua ilman palokuntaa, eikä kukaan loukkaantunut. Sentsov tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen &rdquo;terroristijärjestön johtamisesta&rdquo;, ja tuomiotaan hän istuu Pohjois-Siperian Labytnagissa.</p><p>14. toukokuuta alkaen Sentsov on ollut nälkälakossa, jossa hän vaatii vapautta 64:lle Venäjällä vangitulle ukrainalaiselle poliittiselle vangille (mutta ei itselleen). Tämän viikon torstaina nälkälakko on jatkunut 80 päivää. Sentsovin asianajajan Dimitri Dinzen mukaan Sentsovia oltiin laittamassa heinäkuun alussa pakkoruokintaan sydämen heikentymisen vuoksi, mutta hän onnistui välttämään tämän suostuttuaan syömään joka päivä muutaman lusikallisen ravintoliuosta. Näin Sentsov on pystynyt pitkittämään nälkälakkoa. Ilman mitään ravintoa nälkälakkoon menehtyy noin kahdessa kuukaudessa.</p><p><em>Loput jutusta luettavissa täällä&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3940234-krimilaisen-elokuvaohjaajan-nalkalakko-jatkunut-jo-yli-80-paivaa">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3940234-krimilaisen-elokuvaohjaajan-nalkalakko-jatkunut-jo-yli-80-paivaa</a></em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Krimiläinen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov vangittiin toukokuussa 2014 syytettynä maanalaisesta vastarinnasta niemimaan venäläismiehitystä vastaan. Sentsovia vastaan ei ollut mitään todistusaineistoa, vaan tapaus perustuu kokonaan kahden muun syytetyn todisteluun.

Aleksei Tširniä ja Gennadi Afanasevia syytettiin yrityksestä polttaa Venäjän hallitsevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen toimisto. Vartijat saivat tulipalon sammutettua ilman palokuntaa, eikä kukaan loukkaantunut. Sentsov tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen ”terroristijärjestön johtamisesta”, ja tuomiotaan hän istuu Pohjois-Siperian Labytnagissa.

14. toukokuuta alkaen Sentsov on ollut nälkälakossa, jossa hän vaatii vapautta 64:lle Venäjällä vangitulle ukrainalaiselle poliittiselle vangille (mutta ei itselleen). Tämän viikon torstaina nälkälakko on jatkunut 80 päivää. Sentsovin asianajajan Dimitri Dinzen mukaan Sentsovia oltiin laittamassa heinäkuun alussa pakkoruokintaan sydämen heikentymisen vuoksi, mutta hän onnistui välttämään tämän suostuttuaan syömään joka päivä muutaman lusikallisen ravintoliuosta. Näin Sentsov on pystynyt pitkittämään nälkälakkoa. Ilman mitään ravintoa nälkälakkoon menehtyy noin kahdessa kuukaudessa.

Loput jutusta luettavissa täällä https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3940234-krimilaisen-elokuvaohjaajan-nalkalakko-jatkunut-jo-yli-80-paivaa

 

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259177-krimilaisen-elokuvaohjaajan-nalkalakko-on-jatkunut-jo-yli-80-paivaa#comments Oleg Sentsov Poliittiset vangit Ukraina Venäjä Tue, 07 Aug 2018 18:15:16 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259177-krimilaisen-elokuvaohjaajan-nalkalakko-on-jatkunut-jo-yli-80-paivaa
Pieni rohkea kansa joka vähät välitti Venäjän painostuksesta http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258820-pieni-rohkea-kansa-joka-vahat-valitti-venajan-painostuksesta <p>Venäjän presidentti Vladimir Putin on arvaamaton voimapoliitikko. Hänen johtamansa valtio on ottanut haltuunsa ja valvontaansa sille kuulumattomia alueita Georgialta ja Ukrainalta. Itä-Ukrainassa käydään yhä Venäjän myötävaikutuksella sotaa.</p><p>Venäläiset pahantekijät sekaantuivat <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/254148-trumpilta-kovan-luokan-takinkaanto-putin-henkilokohtaisesti-vastuussa-venajan">Yhdysvaltain presidentinvaaleihin</a> ja <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/times-venalaiset-twitter-tilit-lahettivat-brexitin-alla-melkein-45000-brexitia-koskevaa-viestia-48-tunnissa/f445f942-865d-3e52-92d8-f363fa093221">Ison-Britannian EU-kansanäänestykseen</a>. Lopputulos kummassakin oli Putinin hallinnolle mieluinen.</p><p>Varsin moni Putinin hallinnon kanssa poikkiteloin asettunut venäläinen on menettänyt yllättäen henkensä. Autoritäärinen hallitsija ei suvaitse vastustajia kotimaassaan, mutta hän on katsonut oikeudekseen puuttua myös muiden valtioiden asioihin.</p><p>Suomalaisiakin Putinin hallinto kiusannut ja uhkaillut. Rajan aukaiseminen ja ilmatilaloukkaukset ovat hyvässä muistissa hallinnon edustajien kummallisesta retoriikasta puhumattakaan.</p><p>Viime viikolla tätä puheen tasolla käytävää uhittelua kuultiin taas, kun Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu puhui vastatoimista Suomen ja Ruotsin tiivistettyä läntistä puolustusyhteistyötään. Suomen puolustusministeriö oikaisi Shoigun esittämiä virheitä Suomen ja Ruotsin Nato-yhteistyöstä <a href="https://defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9412">omalla tiedotteellaan</a>.</p><p>Maanpuolustuskorkeakoulun professori Petteri Lalu piti Shoigun lausuntoa poikkeuksellisena, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254915-suomalaisprofessori-pitaa-venalaisministerin-uhkausta-poikkeuksellisena-nain-ei-asiaa">Uusi Suomi kertoi viikonvaihteessa.</a></p><p>&rdquo;Näin ei asiaa ole aiemmin esitetty, vaan vastatoimet kytketty varsinaiseen Nato-jäsenyyteen&rdquo;, Lalu kommentoi Twitterissä.</p><p>Puheet ovat puheita, mutta ei niitä voi aivan olankohautuksellakaan sivuuttaa, kun ne tulevat korkealta naapurivaltion sotilashallinnosta. Toisekseen puheet tulevat maasta, joka on pystynyt mitä omituisimpiin operaatioihin Venäjän rajojen ulkopuolella.</p><p>Suomessa vähemmän seurattu venäläinen horjutusyritys nähtiin Montenegrossa, joka liittyi puolustusliitto Natoon noin vuosi sitten. Esimerkiksi <a href="https://www.telegraph.co.uk/news/2017/02/18/russias-deadly-plot-overthrow-montenegros-government-assassinating/">brittiläinen Telegraph on kertonut</a>, kuinka venäläisten agenttien epäillään sotkeutuneen jopa maan silloisen pääministerin Milo Djukanovicin murhasuunnitelmiin.</p><p>Montenegron tapauksen nosti jokunen päivä sitten esille arvostetussa <a href="https://foreignpolicy.com/2018/07/27/a-russian-attack-on-montenegro-could-mean-the-end-of-nato-putin-trump-helsinki/">Foreign Policy -lehdessä Jeffrey A. Stacey</a>, joka työskenteli Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa Barack Obaman presidenttikaudella.</p><p>Hän maalasi skenaarion, jossa Putin lähtisi sotilaalliseen operaatioon Montenegrossa ja horjuttaisi koko Natoa sitä kautta. Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump kun ei välttämättä olisikaan sitoutunut tuon runsaan 600&nbsp;000 asukkaan valtion puolustamiseen, mikä veisi pohjan koko Naton viidenneltä artiklalta ja siten koko Natolta.</p><p>Staceyn pohdiskelu pohjautuu siihen, että Trump puhui Helsingin Putin-tapaamisen jälkeen varsin kummallisia Montenegrosta.</p><p>&rdquo;Montenegro on pikkuruinen maa, jossa on voimakkaita ihmisiä. He ovat hyvin aggressiivisia. He voivat tulla aggressiivisiksi, ja onneksi olkoon, olette kolmannessa maailmansodassa&rdquo;, <a href="http://www.foxnews.com/transcript/2018/07/21/where-does-president-trumps-relationship-with-russia-and-putin-stand.html">Trump höpötteli Fox Newsille</a>.</p><p>Venäjää taas sieppaa Montenegron Nato-jäsenyys ja edessä ehkä siintävä EU-jäsenyys, eli se kuinka taas yksi Balkanin maa etääntyy hyvin kauas sen potentiaalisesta vaikutuspiiristä. Vuosikymmenen mittainen horjutusyritys on epäonnistunut.</p><p>Venäjän todistettu vastaoperaatio Montenegron Nato-jäsenyyteen on tuontikielto maan viineille ja varoittaminen matkustamasta tuohon Adrianmeren rauhalliseen pikkuvaltioon <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9651338">&rdquo;venäläisvastaisen hysterian&rdquo; vuoksi.</a></p><p>Kauhukuvista ja Venäjän painostuksesta huolimatta Montenegro pyrki ja pääsi Natoon <a href="https://www.politico.eu/article/montenegros-parliament-ratifies-nato-membership/">maan parlamentin hyväksyttyä asian</a>. Pieni rohkea kansa uskalsi kaiken epävarmuuden keskellä tehdä oman valintansa.&nbsp;</p> Venäjän presidentti Vladimir Putin on arvaamaton voimapoliitikko. Hänen johtamansa valtio on ottanut haltuunsa ja valvontaansa sille kuulumattomia alueita Georgialta ja Ukrainalta. Itä-Ukrainassa käydään yhä Venäjän myötävaikutuksella sotaa.

Venäläiset pahantekijät sekaantuivat Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ja Ison-Britannian EU-kansanäänestykseen. Lopputulos kummassakin oli Putinin hallinnolle mieluinen.

Varsin moni Putinin hallinnon kanssa poikkiteloin asettunut venäläinen on menettänyt yllättäen henkensä. Autoritäärinen hallitsija ei suvaitse vastustajia kotimaassaan, mutta hän on katsonut oikeudekseen puuttua myös muiden valtioiden asioihin.

Suomalaisiakin Putinin hallinto kiusannut ja uhkaillut. Rajan aukaiseminen ja ilmatilaloukkaukset ovat hyvässä muistissa hallinnon edustajien kummallisesta retoriikasta puhumattakaan.

Viime viikolla tätä puheen tasolla käytävää uhittelua kuultiin taas, kun Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu puhui vastatoimista Suomen ja Ruotsin tiivistettyä läntistä puolustusyhteistyötään. Suomen puolustusministeriö oikaisi Shoigun esittämiä virheitä Suomen ja Ruotsin Nato-yhteistyöstä omalla tiedotteellaan.

Maanpuolustuskorkeakoulun professori Petteri Lalu piti Shoigun lausuntoa poikkeuksellisena, kuten Uusi Suomi kertoi viikonvaihteessa.

”Näin ei asiaa ole aiemmin esitetty, vaan vastatoimet kytketty varsinaiseen Nato-jäsenyyteen”, Lalu kommentoi Twitterissä.

Puheet ovat puheita, mutta ei niitä voi aivan olankohautuksellakaan sivuuttaa, kun ne tulevat korkealta naapurivaltion sotilashallinnosta. Toisekseen puheet tulevat maasta, joka on pystynyt mitä omituisimpiin operaatioihin Venäjän rajojen ulkopuolella.

Suomessa vähemmän seurattu venäläinen horjutusyritys nähtiin Montenegrossa, joka liittyi puolustusliitto Natoon noin vuosi sitten. Esimerkiksi brittiläinen Telegraph on kertonut, kuinka venäläisten agenttien epäillään sotkeutuneen jopa maan silloisen pääministerin Milo Djukanovicin murhasuunnitelmiin.

Montenegron tapauksen nosti jokunen päivä sitten esille arvostetussa Foreign Policy -lehdessä Jeffrey A. Stacey, joka työskenteli Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnossa Barack Obaman presidenttikaudella.

Hän maalasi skenaarion, jossa Putin lähtisi sotilaalliseen operaatioon Montenegrossa ja horjuttaisi koko Natoa sitä kautta. Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump kun ei välttämättä olisikaan sitoutunut tuon runsaan 600 000 asukkaan valtion puolustamiseen, mikä veisi pohjan koko Naton viidenneltä artiklalta ja siten koko Natolta.

Staceyn pohdiskelu pohjautuu siihen, että Trump puhui Helsingin Putin-tapaamisen jälkeen varsin kummallisia Montenegrosta.

”Montenegro on pikkuruinen maa, jossa on voimakkaita ihmisiä. He ovat hyvin aggressiivisia. He voivat tulla aggressiivisiksi, ja onneksi olkoon, olette kolmannessa maailmansodassa”, Trump höpötteli Fox Newsille.

Venäjää taas sieppaa Montenegron Nato-jäsenyys ja edessä ehkä siintävä EU-jäsenyys, eli se kuinka taas yksi Balkanin maa etääntyy hyvin kauas sen potentiaalisesta vaikutuspiiristä. Vuosikymmenen mittainen horjutusyritys on epäonnistunut.

Venäjän todistettu vastaoperaatio Montenegron Nato-jäsenyyteen on tuontikielto maan viineille ja varoittaminen matkustamasta tuohon Adrianmeren rauhalliseen pikkuvaltioon ”venäläisvastaisen hysterian” vuoksi.

Kauhukuvista ja Venäjän painostuksesta huolimatta Montenegro pyrki ja pääsi Natoon maan parlamentin hyväksyttyä asian. Pieni rohkea kansa uskalsi kaiken epävarmuuden keskellä tehdä oman valintansa. 

]]>
78 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258820-pieni-rohkea-kansa-joka-vahat-valitti-venajan-painostuksesta#comments Ulkomaat Nato-jäsenyys Turpo Venäjä Mon, 30 Jul 2018 12:38:21 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258820-pieni-rohkea-kansa-joka-vahat-valitti-venajan-painostuksesta
Mikä Trumpia motivoi? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi <p>Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.</p><p>Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.</p><p>Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on &ndash; ainakin jonkun aikaa &ndash; mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.</p><p>Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.</p><p>Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.</p><p>Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.</p><p>Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.</p><p>Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.</p><p>Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.</p><p>Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat &rdquo;suojeltavia&rdquo;, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.</p><p>Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.</p><p>On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi &rdquo;voimamiesten&rdquo; ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.</p><p>Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?</p><p>Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.

Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.

Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on – ainakin jonkun aikaa – mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.

Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.

Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.

Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.

Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.

Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.

Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.

Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat ”suojeltavia”, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.

Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.

On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi ”voimamiesten” ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.

Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?

Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.

]]>
78 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi#comments Ulkomaat EU Kansainvälinen järjestys Trump Venäjä Yhdysvallat Fri, 20 Jul 2018 05:59:29 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi
Puhe Helsinki against Trump and Putin-mielenosoituksessa http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258302-puhe-helsinki-against-trump-and-putin-mielenosoituksessa <p>Mielenosoituksemme vastustaa sekä Trumpia ja Putinia, mutta puhun Putinista, koska olen asunut Venäjällä aikanaan yli 10 vuoden ajan, ja olen yli 20 vuoden ajan yrittänyt verkostoida suomalaisia ja venäläisiä ruohonjuuritason aktivisteja keskenään.</p><p>Suomen suhtautuminen Venäjään on jakomielitautista. Suomalaisten ylivoimainen enemmistö on huolissaan Venäjän kehityksestä, eikä pidä Putinista. Samaan aikaan Suomen poliittista eliittiä kiinnostaa vain energia, kauppa ja uusien ydinvoimalaiden rakentaminen Venäjän kanssa.</p><p>Mutta jakomielitautista on myös Suomen kansalaisyhteiskunnan suhtautuminen Venäjään. Muutama suuri kansalaisjärjestö pitää ääntä Venäjän ongelmista kun ne ajoittain ovat pinnalla, mutta siirtyy välittömästi tekemään jotain muuta kun kohut laantuvat. Suomessa ei ole yhtä ainoata kansalaisjärjestöä, joka tekisi johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä Venäjän kansalaisyhteiskunnan kanssa.</p><p>Tämä tuli myös esiin, kun alettiin pikavauhtia järjestää mielenosoituksia Trumpin ja Putinin Helsingin tapaamisen ympärillä. Suomalaisten aktivistien yhteydet Venäjään osoittautuivat todella heikoiksi. Harvalla oli mitään ajatusta siitä, ketä voisi kutsua Venäjältä näihin mielenosoituksiin.</p><p>Ei kuitenkaan ole paljoakaan apua siitä, että Venäjän ongelmia käsitellään Suomessa kerran 21 vuodessa, kun tällä järjestetään presidenttien huipputapaaminen. Meidän tulisi tehdä työtä Putinin kaatamiseksi pitkäjänteisesti, tosissamme, ja yhdessä venäläisten kanssa. On aika verkostoitua Venäläisten toimijoiden kanssa ja tukea heitä. On turhaa kuvitella, että mikään voisi Venäjällä muuttua vain ulkomailta käsin huutelemalla, koska lopulta muutos Venäjällä voi lähteä vain venäläisistä itsestään.</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mielenosoituksemme vastustaa sekä Trumpia ja Putinia, mutta puhun Putinista, koska olen asunut Venäjällä aikanaan yli 10 vuoden ajan, ja olen yli 20 vuoden ajan yrittänyt verkostoida suomalaisia ja venäläisiä ruohonjuuritason aktivisteja keskenään.

Suomen suhtautuminen Venäjään on jakomielitautista. Suomalaisten ylivoimainen enemmistö on huolissaan Venäjän kehityksestä, eikä pidä Putinista. Samaan aikaan Suomen poliittista eliittiä kiinnostaa vain energia, kauppa ja uusien ydinvoimalaiden rakentaminen Venäjän kanssa.

Mutta jakomielitautista on myös Suomen kansalaisyhteiskunnan suhtautuminen Venäjään. Muutama suuri kansalaisjärjestö pitää ääntä Venäjän ongelmista kun ne ajoittain ovat pinnalla, mutta siirtyy välittömästi tekemään jotain muuta kun kohut laantuvat. Suomessa ei ole yhtä ainoata kansalaisjärjestöä, joka tekisi johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä Venäjän kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Tämä tuli myös esiin, kun alettiin pikavauhtia järjestää mielenosoituksia Trumpin ja Putinin Helsingin tapaamisen ympärillä. Suomalaisten aktivistien yhteydet Venäjään osoittautuivat todella heikoiksi. Harvalla oli mitään ajatusta siitä, ketä voisi kutsua Venäjältä näihin mielenosoituksiin.

Ei kuitenkaan ole paljoakaan apua siitä, että Venäjän ongelmia käsitellään Suomessa kerran 21 vuodessa, kun tällä järjestetään presidenttien huipputapaaminen. Meidän tulisi tehdä työtä Putinin kaatamiseksi pitkäjänteisesti, tosissamme, ja yhdessä venäläisten kanssa. On aika verkostoitua Venäläisten toimijoiden kanssa ja tukea heitä. On turhaa kuvitella, että mikään voisi Venäjällä muuttua vain ulkomailta käsin huutelemalla, koska lopulta muutos Venäjällä voi lähteä vain venäläisistä itsestään.


 

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258302-puhe-helsinki-against-trump-and-putin-mielenosoituksessa#comments helsinki 2018 Liikkeet Venäjä Vladimir Putin Tue, 17 Jul 2018 00:28:37 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258302-puhe-helsinki-against-trump-and-putin-mielenosoituksessa
Judoka tarttui kun sai mahdollisuuden http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258295-judoka-tarttui-kun-sai-mahdollisuuden <p>Aikanaan tasavallan presidentti <strong>Sauli Niinistö </strong>sanoi Maanpuolustuskurssin avajaisissa, että &quot;kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni&quot;.</p><p>Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat vahvistaneet Venäjän tiedusteluelinten syyllistyneen laajamittaisiin tietovarkauksiin ja informaatiokampanjaan Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan. Syytteessä on 12&nbsp;venäläistä, joiden uskotaan toimineen Venäjän sotilastiedustelun GRU:n tiedustelu-upseereina.&nbsp;Oliko Yhdysvalloissa jotain löyhästi kiinni?</p><p>Yhdysvaltain presidentti<strong>&nbsp;Donald Trump </strong>sanoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa, että Yhdysvaltain ja Venäjän välinen suhde on muuttunut. Trump on oikeassa ainakin henkilötasolla hänen ja Putinin välillä. Pelkäänpä vain että suhde on muuttunut tavalla, joka ei vastaa Suomen kansallista etua.&nbsp;</p><p>&rdquo;Putin ei ole shakinpelaaja, vaan judoka, joka tarttuu, kun mahdollisuus siihen on,&quot; sanoi tänään puolustusministeri&nbsp;<strong>Jussi Niinistö</strong>&nbsp;(sin.) SuomiAreenan keskustelussa.</p><p>Trump antoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa Venäjän presidentille <strong>Vladimir Putinille </strong>mahdollisuuden tarttua ja vetää vastustajalta tatamilla jalat alta.</p><p>Tiedusteluviranomaistensa julkistaman tiedon tietäen Yhdysvaltain presidentti sanoi ettei ole mitään syytä uskoa venäläisten pyrkineen vaikuttamaan Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.</p><p>On kysyttävä itseltään, että miten suhtautuisi jos Suomen tasavallan presidentti viranomaistemme tutkinnan ollessa käynnissä antaisi ymmärtää luottavansa enemmän Venäjän tiedusteluviranomaisiin kuin Puolustusvoimiin tai Suojelupoliisiin?</p><p>Trumpin ja Putinin huipputapaaminen Helsingissä oli itsessään Suomelle eduksi.</p><p>Huipputapaaminen osoittaa, että perinteisesti toimivien Venäjä-suhteiden lisäksi Suomella on entistä tiiviimpi suhde Yhdysvaltoihin. Huipputapaaminen on vahvistus johdonmukaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamme onnistumisesta. Tällaiset tapaamiset eivät synny itsestään. Yhdysvallat ja &nbsp;Venäjä ovat nyt valmiita jatkamaan keskusteluja.</p><p>Erinomaisesti toimineet kokousjärjestelyt ovat yksinkertaisesti Suomelle hyvää mainosta kun tapaamisesta kerrotaan kaikilla maailman merkittävimmillä uutiskanavilla. Kiitokset kaikille tapaamisen järjestelyiden puolesta töitä tehneille.</p><p>Presidentti Niinistön tapaamisten lisäksi ulkoministeri <strong>Timo Soini</strong> (sin.) tapasi ulkoministerit <strong>Mike Pompeon</strong> ja <strong>Sergei Lavrovin</strong>. Soini myös kommentoi huipputapaamista medialle. Ulkoministeri hoitaa tehtäviään kuten asiaan kuuluu liberaalien jatkuvasta narinasta huolimatta.</p><p>Amerikkalaisessa Fox and Friends -televisio-ohjelmassa Suomea luonnehdittiin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti &quot;erittäin neutraaliksi&quot;. Väite on täysin virheellinen.&nbsp;Suomi on selkeästi osa länttä. Olemme Euroopan unionin jäsen, sotilasliitto Naton rauhankumppani ja yksi maailman vahvimmista demokratioista.&nbsp;</p><p>Olen ylpeä siitä että olen suomalainen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aikanaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Maanpuolustuskurssin avajaisissa, että "kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni".

Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset ovat vahvistaneet Venäjän tiedusteluelinten syyllistyneen laajamittaisiin tietovarkauksiin ja informaatiokampanjaan Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan. Syytteessä on 12 venäläistä, joiden uskotaan toimineen Venäjän sotilastiedustelun GRU:n tiedustelu-upseereina. Oliko Yhdysvalloissa jotain löyhästi kiinni?

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa, että Yhdysvaltain ja Venäjän välinen suhde on muuttunut. Trump on oikeassa ainakin henkilötasolla hänen ja Putinin välillä. Pelkäänpä vain että suhde on muuttunut tavalla, joka ei vastaa Suomen kansallista etua. 

”Putin ei ole shakinpelaaja, vaan judoka, joka tarttuu, kun mahdollisuus siihen on," sanoi tänään puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) SuomiAreenan keskustelussa.

Trump antoi tänään Helsingissä lehdistötilaisuudessa Venäjän presidentille Vladimir Putinille mahdollisuuden tarttua ja vetää vastustajalta tatamilla jalat alta.

Tiedusteluviranomaistensa julkistaman tiedon tietäen Yhdysvaltain presidentti sanoi ettei ole mitään syytä uskoa venäläisten pyrkineen vaikuttamaan Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

On kysyttävä itseltään, että miten suhtautuisi jos Suomen tasavallan presidentti viranomaistemme tutkinnan ollessa käynnissä antaisi ymmärtää luottavansa enemmän Venäjän tiedusteluviranomaisiin kuin Puolustusvoimiin tai Suojelupoliisiin?

Trumpin ja Putinin huipputapaaminen Helsingissä oli itsessään Suomelle eduksi.

Huipputapaaminen osoittaa, että perinteisesti toimivien Venäjä-suhteiden lisäksi Suomella on entistä tiiviimpi suhde Yhdysvaltoihin. Huipputapaaminen on vahvistus johdonmukaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamme onnistumisesta. Tällaiset tapaamiset eivät synny itsestään. Yhdysvallat ja  Venäjä ovat nyt valmiita jatkamaan keskusteluja.

Erinomaisesti toimineet kokousjärjestelyt ovat yksinkertaisesti Suomelle hyvää mainosta kun tapaamisesta kerrotaan kaikilla maailman merkittävimmillä uutiskanavilla. Kiitokset kaikille tapaamisen järjestelyiden puolesta töitä tehneille.

Presidentti Niinistön tapaamisten lisäksi ulkoministeri Timo Soini (sin.) tapasi ulkoministerit Mike Pompeon ja Sergei Lavrovin. Soini myös kommentoi huipputapaamista medialle. Ulkoministeri hoitaa tehtäviään kuten asiaan kuuluu liberaalien jatkuvasta narinasta huolimatta.

Amerikkalaisessa Fox and Friends -televisio-ohjelmassa Suomea luonnehdittiin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti "erittäin neutraaliksi". Väite on täysin virheellinen. Suomi on selkeästi osa länttä. Olemme Euroopan unionin jäsen, sotilasliitto Naton rauhankumppani ja yksi maailman vahvimmista demokratioista. 

Olen ylpeä siitä että olen suomalainen.

]]>
0 Kotimaa Helsinki 2018 Summit Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Venäjä Yhdysvallat Mon, 16 Jul 2018 19:42:32 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258295-judoka-tarttui-kun-sai-mahdollisuuden
Mitä Venäjän TV Kertoo Trumpin Ja Putinin Tapaamisesta http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258259-mita-venajan-tv-kertoo-trumpin-ja-putinin-tapaamisesta <p align="justify">Nyt se sitten tapahtui!</p> <p align="justify">Tänään, 16. heinäkuuta 2018 Venäjän ja USA:n presidentit kättelevät toisiaan Suomen pääkaupungissa Helsingissä!</p> <h2>Miten Venäjällä Kerrotaan Trumpin Ja Putinin Tapaamisesta</h2> <ul> <ul> <p align="justify">Tekstitin suomeksi <br /> Venäjän ykköskanavan analyysin <br /> Trumpin ja Putinin tapaamisesta. <br /> Olkaa hyvä!</p> </ul> <p align="justify"></p></ul> <p align="center"><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/EK-mHhn5zwg?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/EK-mHhn5zwg?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p> <h2>Transkripti</h2> <p align="justify">Lisään vielä loppuun transkriptin, joka unohtui alkuperäisestä.</p> <p align="justify">Ensi maanantaina 16.07.2018</p> <p align="justify">Venäjän ja Amerikan presidentit<br /> tapaavat Helsingin huippukokouksessa.</p> <p align="justify">Tämä on ensimmäinen merkittävä<br /> Putinin ja Trumpin tapaaminen.</p> <p align="justify">Haluamme uskoa, että tapaaminen</p> <p align="justify">tuo paljon muutoksia maittemme<br /> välisiin suhteisiin,</p> <p align="justify">jotka ovat nyt kaikkea muuta kuin<br /> hyvät.</p> <p align="justify">Yritämme onnistua kahdenvälisten<br /> suhteiden kehittämisessä laajemmin.</p> <p align="justify">Kyse on koko planeettamme<br /> turvallisuudesta.</p> <p align="justify">Onko Putin valmis siihen?</p> <p align="justify">Kyllä!</p> <p align="justify">Kreml on aina korostanut tätä.</p> <p align="justify">Onko Trump valmis?</p> <p align="justify">Trumpin omien sanojen mukaan</p> <p align="justify">hän on valmistautunut tähän<br /> tapaamiseen koko elämänsä ajan.</p> <p align="justify">Olen valmistautunut tähän<br /> keskusteluun koko elämäni ajan.</p> <p align="justify">He eivät kerro sitä teille!</p> <p align="justify">Voihan tietenkin olla, että Trump<br /> liioittelee tavanomaiseen tapaansa.</p> <p align="justify">Hieman huolestuttaa, että<br /> suunniteltu tapaaminen Lavrovin ja<br /> Pompeon kesken on peruttu.</p> <p align="justify">Lavrov kertoi tästä viime<br /> keskiviikkona.</p> <p align="justify">Korkean tason kansainväliset<br /> tapaamiset valmistellaan tapahtuvaksi</p> <p align="justify">monella eri tasolla ja monessa eri<br /> formaatissa.</p> <p align="justify">Yksi näistä tapaamisista<br /> Helsingissä oli suunniteltu<br /> korkeiden virkamiesten kesken.</p> <p align="justify">Yhdysvalloista kansallisen<br /> turvallisuuden neuvonantaja John<br /> Bolton.</p> <p align="justify">Amerikkalainen osapuoli ehdotti,<br /> että</p> <p align="justify">ulkopoliittisten johtajien tapaamiset<br /> olisivat ennen presidenttien<br /> tapaamista.</p> <p align="justify">Me tietenkin suostuimme, mutta eilen<br /> Mike Pompeo ilmoitti puhelimessa,</p> <p align="justify">että hänen aikataulunsa ei salli<br /> tapaamista ennen huippukokousta.</p> <p align="justify">Eli Pompeo vetoaa siihen, että<br /> hänellä ei ole aikaa.</p> <p align="justify">Mutta aikaahan aina on. Kysymys on<br /> vain siitä, mihin käytämme sen.</p> <p align="justify">Tarkoittaako se, että</p> <p align="justify">ulkoministeri Mike Pompeolle ei ole<br /> tärkeä tämä huipputapaaminen,</p> <p align="justify">johon hänen presidenttinsä on<br /> valmistautunut koko elämänsä ajan.</p> <p align="justify">Mikä on totuus?</p> <p align="justify">Itse epäilen, että kaikki tulee<br /> sujumaan erinomaisesti niin kuin<br /> Trump sanoo.</p> <p align="justify">Toivottavasti!</p> <p align="justify">Joka tapauksessa Putin lähetti<br /> kohteliaat onnittelut</p> <p align="justify">viime keskiviikkona (4.7.2018)<br /> itsenäisyyspäivän johdosta.</p> <p align="justify">Putinilta löytyi aikaa<br /> onnitteluille. Hän ei vähätellyt<br /> tapahtumaa.</p> <p align="justify">Nyt siirrän puheenvuoron toimittaja<br /> Valentin Bogdanoville.</p> <p align="justify">Amerikan hallinto pelkää jättää<br /> Trump kahden kesken Putinin kanssa.</p> <p align="justify">Mutta äänestäjien edessä Trump<br /> kertoo</p> <p align="justify">olevansa varma omasta vahvuudestaan<br /> neuvotteluissa.</p> <p align="justify">Trump on valmis keskusteluihin<br /> Putinin kanssa riippumatta pahoista<br /> puheista.</p> <p align="justify">Nyt he puhuvat tapaamisesta. Putin<br /> on valmis, mutta onko Trump?</p> <p align="justify">Uskokaa. Kaikki menee hyvin. Me<br /> pärjäämme!</p> <p align="justify">Fake news! -- Bad people!</p> <p align="justify">Myös kongressiedustajat, jotka<br /> äskettäin kävivät Venäjällä<br /> saivat osansa pahoista puheista.</p> <p align="justify">Ryhmän johtajaa, konservatiivista<br /> senaattoria Alabamasta,</p> <p align="justify">Richard Shelbyä, syytettiin Moskovan<br /> asian ajamisesta.</p> <p align="justify">JOHN BRENNAN: Molempien puolueiden<br /> edustajien</p> <p align="justify">olisi pitänyt käydä Moskovassa.</p> <p align="justify">Vielä on epävarmaa pääsevätkö<br /> kirjeenvaihtajat</p> <p align="justify">suljettujen ovien taakse<br /> presidenttien neuvotteluissa.</p> <p align="justify">Olemmeko unohtaneet, mitä<br /> venäläiset tekivät vuoden 2016<br /> vaaleissa?</p> <p align="justify">Olemmeko unohtaneet Krimin?</p> <p align="justify">Valitettavasti ei enää ole John<br /> McCanea,</p> <p align="justify">joka sanoisi<br /> republikaani-kolleegoilleen, miten<br /> turvallisuusasiat pitäisi hoitaa.</p> <p align="justify">Henkilöt kuten Brennan haaveilevat,</p> <p align="justify">että kaikki Helsingissä menisi<br /> niin kuin viime vuonna Vietnamissa<br /> (Danang).</p> <p align="justify">Että tapaaminen pidättäytyisi<br /> päämiesten kättelyyn<br /> käytävällä kohdatessa.</p> <p align="justify">Kättely ja pari sanaa.</p> <p align="justify">Silloin oma lähipiiri oli pelotellut<br /> Trumpin</p> <p align="justify">eikä hän uskaltanut mennä<br /> pidempään keskusteluun Putinin<br /> kanssa</p> <p align="justify">vaikka siihen oli varauduttu.</p> <p align="justify">Tällä kertaa Trump on itsenäisesti<br /> päättänyt tapaamisesta.</p> <p align="justify">Vladimir Putinin kanssa hän haluaa</p> <p align="justify">neuvotella kahden kesken suljettujen<br /> ovien takana.</p> <p align="justify">Ilman avustajia.</p> <p align="justify">JOHN MCLOHLIN: Olen itse toiminut<br /> vakoilun parissa</p> <p align="justify">ja tiedän, että Trump on liian<br /> läpinäkyvä vakoilijalle.</p> <p align="justify">Hän on liian helppo kohde tullakseen<br /> värvätyksi.</p> <p align="justify">Trump paljastaa ajatuksensa ja hänen<br /> heikkoutensa on helppo huomata.</p> <p align="justify">Tavallisesti heikkouksien huomaaminen<br /> edellyttää henkilön syvällistä<br /> tuntemista.</p> <p align="justify">Trump tuo tämän kaiken itse<br /> esille. Putin puolestaan on<br /> koulutettu vakoilija.</p> <p align="justify">Tapaamisen paikaksi on valittu<br /> presidentinlinna Helsingissä.</p> <p align="justify">Se on rakennettu 1800-luvun alussa ja<br /> oli aikoinaan Venäjän keisareiden<br /> Suomen palatsi.</p> <p align="justify">Tässä Trumpin vastustajat näkevät<br /> huonon ennusmerkin.</p> <p align="justify">Venäjä ikään kuin pelaa omalla<br /> kotikentällä.</p> <p align="justify">Putin on hyvällä tuulella<br /> jalkapallon maailmanmestaruuskisojen<br /> jälkeen.</p> <p align="justify">Tästä hän saa edun neuvotteluihin.</p> <p align="justify">MALCOLM NENS: Kyllä. Hän saa<br /> kotikenttäedun.</p> <p align="justify">Ja mikä vielä on huomattava: Trump<br /> lähetti NATO-kumppaneille kirjeen,</p> <p align="justify">jossa hän kritisoi heitä<br /> osallistumisen määrästä.</p> <p align="justify">Tällä tavalla hän otti kannan,<br /> että NATO on uhka Venäjälle</p> <p align="justify">ja että NATO pitää hajottaa,<br /> koska osallisuudesta ei makseta.</p> <p align="justify">Suomen presidentti tulee maahan<br /> suoraan NATO:n huippukokouksesta,</p> <p align="justify">jossa Trump onnistui hieman<br /> kurittamaan jäsenmaita.</p> <p align="justify">26 kaikkiaan 28:sta maasta vastustiva<br /> mutta kuitenkin lupasivat lisätä<br /> puolustusmenojaan.</p> <p align="justify">Tämä ei kuitenkaan riittänyt<br /> Trumpille. Nyt Eurooppa puree<br /> kättä, joka puolustaa sitä.</p> <p align="justify">Saksa on kaikkein pahin tässä.</p> <p align="justify">Me maksamme 70 – 90 % Euroopan<br /> puolustusmenoista.</p> <p align="justify">Tietenkin Eurooppa voittaa tässä<br /> kaupassa.</p> <p align="justify">Sen lisäksi se rajoittaa<br /> toimintaamme Euroopan mantereella.</p> <p align="justify">Sitten he tuovat tänne Mercedeksiä<br /> ja Bmw:tä</p> <p align="justify">ja meillä on 151 miljardin<br /> kauppavaje Euroopan kanssa.</p> <p align="justify">Ja vielä lisäksi NATO lyö meitä.</p> <p align="justify">Me maksamme 4 % kansantuotteesta<br /> sotilasmenoihin,</p> <p align="justify">mutta Saksa, Euroopan vahvin valtio,<br /> maksaa vain vaivaiset 1 %:n.</p> <p align="justify">Trumpin käynnistämä kauppasota<br /> liittolaisia vastaan</p> <p align="justify">on vain alkusoitto isommalle<br /> taistelulle.</p> <p align="justify">Viikon aikana hän määräsi 25 %:n<br /> tullit kiinalaisille tuotteille.</p> <p align="justify">Valkoisen talon isäntä avasi uuden<br /> rintaman taistelussa.</p> <p align="justify">Kiinan kaupan epätasapaino, 500<br /> miljardia dollaria, yritetään<br /> korjata hallinnollisin toimin.</p> <p align="justify">Pekingin vastaus oli<br /> odotettu. Symmetrinen ja<br /> salamannopea.</p> <p align="justify">Kaupan säännöt Trump uudistaa<br /> vahvemman oikeudella.</p> <p align="justify">Niin myös hän haluaa tavata<br /> Venäjän johtajan kahden kesken.</p> <p align="justify">Kaikki tämä tuntuu<br /> yllätykselliseltä niille,</p> <p align="justify">jotka eivät ota huomioon presidentin<br /> vaaliohjelman lupauksia.</p> <p align="justify">Vaikka hän ei vielä ole tehnyt<br /> Amerikasta suurta</p> <p align="justify">(Make America Great Again), vain<br /> 47 % amerikkalaisista ylpeilee<br /> amerikkalaisuudella.</p> <p align="justify">Trump mahdollisuudet tulla valituksi<br /> uudelle kaudelle</p> <p align="justify">ovat huippulukemissa verrattuna<br /> kauden alkuun.</p> <p align="justify">Valentin Bogdanov. Ivan Udkin. Dennis<br /> Lisitzin. Vesti-Uutiset, USA.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>

Nyt se sitten tapahtui!

Tänään, 16. heinäkuuta 2018 Venäjän ja USA:n presidentit kättelevät toisiaan Suomen pääkaupungissa Helsingissä!

Miten Venäjällä Kerrotaan Trumpin Ja Putinin Tapaamisesta

      Tekstitin suomeksi
      Venäjän ykköskanavan analyysin
      Trumpin ja Putinin tapaamisesta.
      Olkaa hyvä!

http://www.youtube.com/watch?v=EK-mHhn5zwg

Transkripti

Lisään vielä loppuun transkriptin, joka unohtui alkuperäisestä.

Ensi maanantaina 16.07.2018

Venäjän ja Amerikan presidentit
tapaavat Helsingin huippukokouksessa.

Tämä on ensimmäinen merkittävä
Putinin ja Trumpin tapaaminen.

Haluamme uskoa, että tapaaminen

tuo paljon muutoksia maittemme
välisiin suhteisiin,

jotka ovat nyt kaikkea muuta kuin
hyvät.

Yritämme onnistua kahdenvälisten
suhteiden kehittämisessä laajemmin.

Kyse on koko planeettamme
turvallisuudesta.

Onko Putin valmis siihen?

Kyllä!

Kreml on aina korostanut tätä.

Onko Trump valmis?

Trumpin omien sanojen mukaan

hän on valmistautunut tähän
tapaamiseen koko elämänsä ajan.

Olen valmistautunut tähän
keskusteluun koko elämäni ajan.

He eivät kerro sitä teille!

Voihan tietenkin olla, että Trump
liioittelee tavanomaiseen tapaansa.

Hieman huolestuttaa, että
suunniteltu tapaaminen Lavrovin ja
Pompeon kesken on peruttu.

Lavrov kertoi tästä viime
keskiviikkona.

Korkean tason kansainväliset
tapaamiset valmistellaan tapahtuvaksi

monella eri tasolla ja monessa eri
formaatissa.

Yksi näistä tapaamisista
Helsingissä oli suunniteltu
korkeiden virkamiesten kesken.

Yhdysvalloista kansallisen
turvallisuuden neuvonantaja John
Bolton.

Amerikkalainen osapuoli ehdotti,
että

ulkopoliittisten johtajien tapaamiset
olisivat ennen presidenttien
tapaamista.

Me tietenkin suostuimme, mutta eilen
Mike Pompeo ilmoitti puhelimessa,

että hänen aikataulunsa ei salli
tapaamista ennen huippukokousta.

Eli Pompeo vetoaa siihen, että
hänellä ei ole aikaa.

Mutta aikaahan aina on. Kysymys on
vain siitä, mihin käytämme sen.

Tarkoittaako se, että

ulkoministeri Mike Pompeolle ei ole
tärkeä tämä huipputapaaminen,

johon hänen presidenttinsä on
valmistautunut koko elämänsä ajan.

Mikä on totuus?

Itse epäilen, että kaikki tulee
sujumaan erinomaisesti niin kuin
Trump sanoo.

Toivottavasti!

Joka tapauksessa Putin lähetti
kohteliaat onnittelut

viime keskiviikkona (4.7.2018)
itsenäisyyspäivän johdosta.

Putinilta löytyi aikaa
onnitteluille. Hän ei vähätellyt
tapahtumaa.

Nyt siirrän puheenvuoron toimittaja
Valentin Bogdanoville.

Amerikan hallinto pelkää jättää
Trump kahden kesken Putinin kanssa.

Mutta äänestäjien edessä Trump
kertoo

olevansa varma omasta vahvuudestaan
neuvotteluissa.

Trump on valmis keskusteluihin
Putinin kanssa riippumatta pahoista
puheista.

Nyt he puhuvat tapaamisesta. Putin
on valmis, mutta onko Trump?

Uskokaa. Kaikki menee hyvin. Me
pärjäämme!

Fake news! -- Bad people!

Myös kongressiedustajat, jotka
äskettäin kävivät Venäjällä
saivat osansa pahoista puheista.

Ryhmän johtajaa, konservatiivista
senaattoria Alabamasta,

Richard Shelbyä, syytettiin Moskovan
asian ajamisesta.

JOHN BRENNAN: Molempien puolueiden
edustajien

olisi pitänyt käydä Moskovassa.

Vielä on epävarmaa pääsevätkö
kirjeenvaihtajat

suljettujen ovien taakse
presidenttien neuvotteluissa.

Olemmeko unohtaneet, mitä
venäläiset tekivät vuoden 2016
vaaleissa?

Olemmeko unohtaneet Krimin?

Valitettavasti ei enää ole John
McCanea,

joka sanoisi
republikaani-kolleegoilleen, miten
turvallisuusasiat pitäisi hoitaa.

Henkilöt kuten Brennan haaveilevat,

että kaikki Helsingissä menisi
niin kuin viime vuonna Vietnamissa
(Danang).

Että tapaaminen pidättäytyisi
päämiesten kättelyyn
käytävällä kohdatessa.

Kättely ja pari sanaa.

Silloin oma lähipiiri oli pelotellut
Trumpin

eikä hän uskaltanut mennä
pidempään keskusteluun Putinin
kanssa

vaikka siihen oli varauduttu.

Tällä kertaa Trump on itsenäisesti
päättänyt tapaamisesta.

Vladimir Putinin kanssa hän haluaa

neuvotella kahden kesken suljettujen
ovien takana.

Ilman avustajia.

JOHN MCLOHLIN: Olen itse toiminut
vakoilun parissa

ja tiedän, että Trump on liian
läpinäkyvä vakoilijalle.

Hän on liian helppo kohde tullakseen
värvätyksi.

Trump paljastaa ajatuksensa ja hänen
heikkoutensa on helppo huomata.

Tavallisesti heikkouksien huomaaminen
edellyttää henkilön syvällistä
tuntemista.

Trump tuo tämän kaiken itse
esille. Putin puolestaan on
koulutettu vakoilija.

Tapaamisen paikaksi on valittu
presidentinlinna Helsingissä.

Se on rakennettu 1800-luvun alussa ja
oli aikoinaan Venäjän keisareiden
Suomen palatsi.

Tässä Trumpin vastustajat näkevät
huonon ennusmerkin.

Venäjä ikään kuin pelaa omalla
kotikentällä.

Putin on hyvällä tuulella
jalkapallon maailmanmestaruuskisojen
jälkeen.

Tästä hän saa edun neuvotteluihin.

MALCOLM NENS: Kyllä. Hän saa
kotikenttäedun.

Ja mikä vielä on huomattava: Trump
lähetti NATO-kumppaneille kirjeen,

jossa hän kritisoi heitä
osallistumisen määrästä.

Tällä tavalla hän otti kannan,
että NATO on uhka Venäjälle

ja että NATO pitää hajottaa,
koska osallisuudesta ei makseta.

Suomen presidentti tulee maahan
suoraan NATO:n huippukokouksesta,

jossa Trump onnistui hieman
kurittamaan jäsenmaita.

26 kaikkiaan 28:sta maasta vastustiva
mutta kuitenkin lupasivat lisätä
puolustusmenojaan.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt
Trumpille. Nyt Eurooppa puree
kättä, joka puolustaa sitä.

Saksa on kaikkein pahin tässä.

Me maksamme 70 – 90 % Euroopan
puolustusmenoista.

Tietenkin Eurooppa voittaa tässä
kaupassa.

Sen lisäksi se rajoittaa
toimintaamme Euroopan mantereella.

Sitten he tuovat tänne Mercedeksiä
ja Bmw:tä

ja meillä on 151 miljardin
kauppavaje Euroopan kanssa.

Ja vielä lisäksi NATO lyö meitä.

Me maksamme 4 % kansantuotteesta
sotilasmenoihin,

mutta Saksa, Euroopan vahvin valtio,
maksaa vain vaivaiset 1 %:n.

Trumpin käynnistämä kauppasota
liittolaisia vastaan

on vain alkusoitto isommalle
taistelulle.

Viikon aikana hän määräsi 25 %:n
tullit kiinalaisille tuotteille.

Valkoisen talon isäntä avasi uuden
rintaman taistelussa.

Kiinan kaupan epätasapaino, 500
miljardia dollaria, yritetään
korjata hallinnollisin toimin.

Pekingin vastaus oli
odotettu. Symmetrinen ja
salamannopea.

Kaupan säännöt Trump uudistaa
vahvemman oikeudella.

Niin myös hän haluaa tavata
Venäjän johtajan kahden kesken.

Kaikki tämä tuntuu
yllätykselliseltä niille,

jotka eivät ota huomioon presidentin
vaaliohjelman lupauksia.

Vaikka hän ei vielä ole tehnyt
Amerikasta suurta

(Make America Great Again), vain
47 % amerikkalaisista ylpeilee
amerikkalaisuudella.

Trump mahdollisuudet tulla valituksi
uudelle kaudelle

ovat huippulukemissa verrattuna
kauden alkuun.

Valentin Bogdanov. Ivan Udkin. Dennis
Lisitzin. Vesti-Uutiset, USA.

]]>
7 http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258259-mita-venajan-tv-kertoo-trumpin-ja-putinin-tapaamisesta#comments Trump USA Venäjä Vladimir Putin Sun, 15 Jul 2018 22:53:08 +0000 Viola Heistonen http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258259-mita-venajan-tv-kertoo-trumpin-ja-putinin-tapaamisesta
Lännettymisen ja suomettumisen ero http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258121-lannettymisen-ja-suomettumisen-ero <p>Suomen nykyistä suhdetta Euroopan Unionin muihin jäsenmaihin, samoin kuin ETA-maihin ja Yhdysvaltoihin, on joissakin puheissa kuvattu &quot;uudeksi suomettumiseksi&quot;, jolla on viitattu valtamedian kritiikitöntä suhtautumista eurooppalaiseen yhteistyöhön ja transatlanttiseen puolustusyhteistyöhön, vertailukohtana Suomen ja Neuvostoliiton välinen kanssakäyminen toisen maailmansodan päättymisestä 1990-luvun alkuun.</p><p>Tällainen rinnastus on kuitenkin monella tapaa omituinen, koska on valtavan suuria eroja siinä, millaiset ovat oikeasti olleet Suomen välit länteen tai itään päin. <em>Suomen päättäjät ovat koko ajan halunneet lisätä länsiliittoutumisen erilaisia muotoja</em>, alkaen pohjoismaisesta yhteistyöstä ja FINEFTA:sta jo kauan sitten, mutta välit Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään ovat aina olleet varautuneet ja monilla tavoin epäluontevat. Suomella on Ruotsiin, Norjaan ja nyttemmin myös Viroon kiinteä liittolaissuhde olemattomin rajamuodollisuuksin, mutta Neuvostoliittoon ja Venäjälle on aina ollut viisumipakko. Erityisesti kun puhutaan Neuvostoliiton ajasta, on vaikea nähdä koko itäisen Euroopan kattanut neuvostomiehitys ja epädemokraattinen sosialistinen helvetti minään luonnollisena ja haluttuna tilana maanosassamme.</p><p>Monet Suomen ja Neuvostoliiton väliset asiat sotien jälkeisellä vuosikymmenillä tapahtuivat niin, että Suomen politiikkaa määritti itänaapurin ase ohimolla valvontakomission, Porkkalan tukikohdan ja runsaiden sotakorvausten muodossa. YYA-sopimuksen allekirjoittaminen huolestutti korkean tason päättäjiä. Silloin kun yhteisiä sotaharjoituksia oli tarkoitus pitää, suomalaiset päättäjät joutuivat kohteliaasti, mutta määrätietoisesti toppuuttelemaan. Samoja ongelmia en ole havainnut olevan länsimaiden kanssa. Kun Suomeen nykyään tulee silloin tällöin amerikkalaisia tai länsieurooppalaisia sotajoukkoja harjoittelemaan, ainakin 95% kansasta on vakuuttunut siitä, etteivät ne tule Suomen alueelle luvatta tai miehityksen tai vallan anastamisen tarkoituksessa. Samaa ei ole voitu sanoa puna-armeijasta tai sen seuraajasta koskaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen nykyistä suhdetta Euroopan Unionin muihin jäsenmaihin, samoin kuin ETA-maihin ja Yhdysvaltoihin, on joissakin puheissa kuvattu "uudeksi suomettumiseksi", jolla on viitattu valtamedian kritiikitöntä suhtautumista eurooppalaiseen yhteistyöhön ja transatlanttiseen puolustusyhteistyöhön, vertailukohtana Suomen ja Neuvostoliiton välinen kanssakäyminen toisen maailmansodan päättymisestä 1990-luvun alkuun.

Tällainen rinnastus on kuitenkin monella tapaa omituinen, koska on valtavan suuria eroja siinä, millaiset ovat oikeasti olleet Suomen välit länteen tai itään päin. Suomen päättäjät ovat koko ajan halunneet lisätä länsiliittoutumisen erilaisia muotoja, alkaen pohjoismaisesta yhteistyöstä ja FINEFTA:sta jo kauan sitten, mutta välit Neuvostoliittoon ja sittemmin Venäjään ovat aina olleet varautuneet ja monilla tavoin epäluontevat. Suomella on Ruotsiin, Norjaan ja nyttemmin myös Viroon kiinteä liittolaissuhde olemattomin rajamuodollisuuksin, mutta Neuvostoliittoon ja Venäjälle on aina ollut viisumipakko. Erityisesti kun puhutaan Neuvostoliiton ajasta, on vaikea nähdä koko itäisen Euroopan kattanut neuvostomiehitys ja epädemokraattinen sosialistinen helvetti minään luonnollisena ja haluttuna tilana maanosassamme.

Monet Suomen ja Neuvostoliiton väliset asiat sotien jälkeisellä vuosikymmenillä tapahtuivat niin, että Suomen politiikkaa määritti itänaapurin ase ohimolla valvontakomission, Porkkalan tukikohdan ja runsaiden sotakorvausten muodossa. YYA-sopimuksen allekirjoittaminen huolestutti korkean tason päättäjiä. Silloin kun yhteisiä sotaharjoituksia oli tarkoitus pitää, suomalaiset päättäjät joutuivat kohteliaasti, mutta määrätietoisesti toppuuttelemaan. Samoja ongelmia en ole havainnut olevan länsimaiden kanssa. Kun Suomeen nykyään tulee silloin tällöin amerikkalaisia tai länsieurooppalaisia sotajoukkoja harjoittelemaan, ainakin 95% kansasta on vakuuttunut siitä, etteivät ne tule Suomen alueelle luvatta tai miehityksen tai vallan anastamisen tarkoituksessa. Samaa ei ole voitu sanoa puna-armeijasta tai sen seuraajasta koskaan.

]]>
3 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258121-lannettymisen-ja-suomettumisen-ero#comments Euroopan unioni Neuvostoliitto Suomettuminen Venäjä Yhdysvallat Thu, 12 Jul 2018 09:02:06 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258121-lannettymisen-ja-suomettumisen-ero
Jalkapallo voi avittaa Venäjän eläkeuudistusta http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258033-jalkapallo-voi-avittaa-venajan-elakeuudistusta <p>Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev ilmoitti eläkeuudistuksen yksityiskohdista taktisimpana mahdollisena päivänä. 14. kesäkuuta Saudi-Arabia kärsi murskatappion Venäjää vastaan maailmanmestaruuskisojen avausottelussa.</p><p>Lakihanke on ankara. Miesten yleistä eläkeikää on tarkoitus nostaa viidellä vuodella 65 vuoteen ja naisten peräti kahdeksalla vuodella, 63 vuoteen.</p><p>Venäjän nykyinen alhainen eläkeikä on säädetty 1930-luvulla, jolloin odotettavissa oleva elinikä oli kymmeniä vuosia nykyistä lyhyempi. Mutta kuolleisuus on yhä korkea, 40 prosenttia miehistä ja 20 prosenttia naisista kuolee ennen kaavailtua eläkeikää. Ne joilla vaadittava määrä työvuosia ei täyty, saavat eläkettä vasta 5 vuotta yleistä eläkeikää myöhemmin.</p><p>Kampanjan eläkeiän nostamista vastaan aloitti riippumattomien ammattiliittojen keskusjärjestö KTR. Jo 2,5 miljoonaa ihmistä on allekirjoittanut sen verkkovetoomuksen&nbsp;<a href="http://change.org/" target="_blank">change.org</a>&nbsp;-sivustolla. Venäjällä on kansalaisaloitetta muistuttava &rdquo;yhteiskunnallinen aloite&rdquo;, jossa 100&thinsp;000 allekirjoitusta keränneet lakialoitteet välitetään duuman käsiteltäväksi. KTR keräsi nopeasti vaadittavat allekirjoitukset.</p><p>Loput jutusta luettavissa täällä:&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3927133-jalkapallo-voi-avittaa-venajan-elakeuudistusta">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3927133-jalkapallo-voi-avittaa-venajan-elakeuudistusta</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev ilmoitti eläkeuudistuksen yksityiskohdista taktisimpana mahdollisena päivänä. 14. kesäkuuta Saudi-Arabia kärsi murskatappion Venäjää vastaan maailmanmestaruuskisojen avausottelussa.

Lakihanke on ankara. Miesten yleistä eläkeikää on tarkoitus nostaa viidellä vuodella 65 vuoteen ja naisten peräti kahdeksalla vuodella, 63 vuoteen.

Venäjän nykyinen alhainen eläkeikä on säädetty 1930-luvulla, jolloin odotettavissa oleva elinikä oli kymmeniä vuosia nykyistä lyhyempi. Mutta kuolleisuus on yhä korkea, 40 prosenttia miehistä ja 20 prosenttia naisista kuolee ennen kaavailtua eläkeikää. Ne joilla vaadittava määrä työvuosia ei täyty, saavat eläkettä vasta 5 vuotta yleistä eläkeikää myöhemmin.

Kampanjan eläkeiän nostamista vastaan aloitti riippumattomien ammattiliittojen keskusjärjestö KTR. Jo 2,5 miljoonaa ihmistä on allekirjoittanut sen verkkovetoomuksen change.org -sivustolla. Venäjällä on kansalaisaloitetta muistuttava ”yhteiskunnallinen aloite”, jossa 100 000 allekirjoitusta keränneet lakialoitteet välitetään duuman käsiteltäväksi. KTR keräsi nopeasti vaadittavat allekirjoitukset.

Loput jutusta luettavissa täällä: https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3927133-jalkapallo-voi-avittaa-venajan-elakeuudistusta

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258033-jalkapallo-voi-avittaa-venajan-elakeuudistusta#comments Dmitri Medvedev Jalkapallon MM-kisat Venäjä Vladimir Putin Mon, 09 Jul 2018 23:25:39 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258033-jalkapallo-voi-avittaa-venajan-elakeuudistusta
Oikein ymmärtäminen vaatii hyväntahtoisuutta http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257621-oiken-ymmartaminen-vaatii-hyvantahtoisuutta <p>Nyt näkyy IS:n toimittajat tarttuneen venäläisen toimittaja&nbsp;Dmitri Smirnovin mikroblogiviestiin:</p><p><a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005738513.html" title="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005738513.html">https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005738513.html</a></p><p>Hänen viestinsä on venäjäksi: Трамп и Путин встретятся в Хельсинки. На территории Российской империи</p><p>Googlen kääntäjä saa tuosta suomeksi tämän: &quot;Trump ja Putin tapaavat Helsingissä. Venäjän valtakunnan alueella&quot;</p><p>Tuohan kuulostaa todella pahalta, ehkä jopa pahemmalta kuin IS:n toimittajien teksti.</p><p>Englanniksi Google kääntää lauseen näin: &quot;Trump and Putin will meet in Helsinki. On the territory of the Russian Empire&quot;</p><p>Kun venäjä ja englanti ovat paljon läheisempiä kieliä kuin venäjä ja suomi, on tuota Googlen englanninnosta pidettävä parempana käännöksenä. Mitä sitten Wikipedia tietää Russian Empire -aiheesta:</p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Empire" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Empire">https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Empire</a></p><p>Kyse onkin Venäjän keisarikunnasta. Voihan toimittaja Smirnovilla olla savolaisgeenejä, jolloin monitulkitaisin lause on aina paras, mutta kyllä minä nyt kuitenkin vähän pudotan IS:n toimittajien pisteitä hyväntahtoisuuden puutteen vuoksi. Vaikka sensaatio myykin paremmin kuin hyväntahtoisuus.</p><p>Laittomassa laulussakin sanotaan: &quot;Käymään saa kyllä tulla, muttei loisimaan&quot;. Aina on Putinkin lähtenyt vierailunsa jälkeen pois Suomesta ja ollut sitten tervetullut uudestaan. Ei hän tänne tule Venäjän imperiumin tiluksille, vaan naapurimaahansa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt näkyy IS:n toimittajat tarttuneen venäläisen toimittaja Dmitri Smirnovin mikroblogiviestiin:

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005738513.html

Hänen viestinsä on venäjäksi: Трамп и Путин встретятся в Хельсинки. На территории Российской империи

Googlen kääntäjä saa tuosta suomeksi tämän: "Trump ja Putin tapaavat Helsingissä. Venäjän valtakunnan alueella"

Tuohan kuulostaa todella pahalta, ehkä jopa pahemmalta kuin IS:n toimittajien teksti.

Englanniksi Google kääntää lauseen näin: "Trump and Putin will meet in Helsinki. On the territory of the Russian Empire"

Kun venäjä ja englanti ovat paljon läheisempiä kieliä kuin venäjä ja suomi, on tuota Googlen englanninnosta pidettävä parempana käännöksenä. Mitä sitten Wikipedia tietää Russian Empire -aiheesta:

https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Empire

Kyse onkin Venäjän keisarikunnasta. Voihan toimittaja Smirnovilla olla savolaisgeenejä, jolloin monitulkitaisin lause on aina paras, mutta kyllä minä nyt kuitenkin vähän pudotan IS:n toimittajien pisteitä hyväntahtoisuuden puutteen vuoksi. Vaikka sensaatio myykin paremmin kuin hyväntahtoisuus.

Laittomassa laulussakin sanotaan: "Käymään saa kyllä tulla, muttei loisimaan". Aina on Putinkin lähtenyt vierailunsa jälkeen pois Suomesta ja ollut sitten tervetullut uudestaan. Ei hän tänne tule Venäjän imperiumin tiluksille, vaan naapurimaahansa.

 

 

]]>
8 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257621-oiken-ymmartaminen-vaatii-hyvantahtoisuutta#comments Suomentaminen Trump Venäjä Vladimir Putin Fri, 29 Jun 2018 19:54:18 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257621-oiken-ymmartaminen-vaatii-hyvantahtoisuutta
Ivan tietää mitä ministerit ovat. http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256933-ivan-tietaa-mita-ministerit-ovat <p>Kirjoittelen Moskovaan joskus insinöörin Ivan U:lle, joka tahtoi naamakaverikseni hauskalla viestillä. Hän oli Suomen politiikkaa googlannut wikistä. Nyt kyseli, mitä ne &rdquo;siniset&rdquo; ovat, kun heillä on viisi ministeriäkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastasin, että ovat yhden prosentin kannatuksella siellä, kun &rdquo;Kuulumme länteen&rdquo;, kuten rakastettu ja jumaloitu presidenttimme hokee.</p><p>Ivan vastasi, että: &rdquo;Jaa ... no sitten se on sitä inhottava politiikka, jota ei meillä Venäjällä onneksi tarvitse sietää! Meillä saa ostaa viisi ministeripaikka Putinilta suurfirmat, kuten juutalaisten omistamat öljy-, ja kaasujätit, rautatieyhtiö, puujalostusteollisuuden KPRG-komp.</p><p>Tosin niistä pitää ostaa neljä apulaisministeriä ja yksi on ministerinimellä. Siksi meillä on niin valtavasti apulaisministeriä hallinnossa. He ovat täysin vaarattomia. Tuskin käyvät virkapaikallaankaan, joka viikko.&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoittelen Moskovaan joskus insinöörin Ivan U:lle, joka tahtoi naamakaverikseni hauskalla viestillä. Hän oli Suomen politiikkaa googlannut wikistä. Nyt kyseli, mitä ne ”siniset” ovat, kun heillä on viisi ministeriäkin.

 

Vastasin, että ovat yhden prosentin kannatuksella siellä, kun ”Kuulumme länteen”, kuten rakastettu ja jumaloitu presidenttimme hokee.

Ivan vastasi, että: ”Jaa ... no sitten se on sitä inhottava politiikka, jota ei meillä Venäjällä onneksi tarvitse sietää! Meillä saa ostaa viisi ministeripaikka Putinilta suurfirmat, kuten juutalaisten omistamat öljy-, ja kaasujätit, rautatieyhtiö, puujalostusteollisuuden KPRG-komp.

Tosin niistä pitää ostaa neljä apulaisministeriä ja yksi on ministerinimellä. Siksi meillä on niin valtavasti apulaisministeriä hallinnossa. He ovat täysin vaarattomia. Tuskin käyvät virkapaikallaankaan, joka viikko.”

]]>
0 http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256933-ivan-tietaa-mita-ministerit-ovat#comments Ivan Ministeri Päättäminen Suomi Venäjä Fri, 15 Jun 2018 08:39:41 +0000 Aulis Saarijärvi http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256933-ivan-tietaa-mita-ministerit-ovat